Nyt ne tuli!

Miun vauvvat... Tein jo aikoja sitten tilauksen Botanovalle, mutta yhtä pistokasta piti odottaa 2 viikkoa, joten toimitus venyi. Nyt he kuitenkin ovat täällä! Saanko esitellä, vasemmalta oikealle: He ovat Hoya macgillivrayii IML 15, H. wallichii (joka kuulemma on oikeasti H. danumensis, joka yleisesti liikkuu wallichiina) ja H. calycina ssp. calycina. Jokaisella on oma altakasteluruukku, oma ilmava multaseos ja oma muovipussi leikatulla kulmalla. Akvaariolampun he joutuvat jakamaan alalämmöksi. Pistin joka pistokkaan vielä juurrutushormoniin ennen kuin peittelin sen hellästi multaansa.

Olen nyt saanut selville, että noita kellokukkaisia Hoyia, joihin ihastuin, on nykytiedon mukaan viisi: H. danumensis, jota on helpoiten saatavilla, mutta usein väärällä nimellä. H. cystiantha aff., joka ehkä on sittenkin samaa lajia kuin H. sp. Ketambe, tai sittenkin ehkä samaa lajia kuin H. campanulata, tai sitten ne kaikki ovat omia lajejaan. Ja sitten on H. wallichii, joka onkin paljon harvinaisempi kuin on luultu. Kuten jo kerroin, monet sillä nimellä liikkuvat Hoyat ovatkin danumensiksia. Hoyien nimisotkuihin tuskin ihan heti saadaan selvyyttä, sillä monet alkuperäisistä tyyppinäytteistä tuhoutuivat toisessa maailmansodassa, eikä enää ole mihin verrata. Siksi tutkijoiden pitää tehdä salapoliisintyötä selvittäessään, mille nykyiselle kasville alkuperäinen nimi kuuluu. Ja sitten on vielä se hauska fakta, että kasvi voi varioida, eli näyttää erilaiselta kasvuolojen, ikänsä ja keruupaikkansa perustella, mutta olla silti samaa lajia aivan eri näköisen kasvin kanssa. Mutta juu. Toivottavasti nämä joskus täyttävät lupaukset ihanista kukistaan, ja ehkä silloin saamme tietää, mitä he ovat, oikeasti. :D