Ah, koti!

Kämppä löytyi, vihdoin! Ensimmäinen hankinta oli valoverho, sillä kämpän ainoa ikkuna antaa etelään. Kasvien lehdet uhkasivat palaa jo nyt voimakkaassa valossa, joten verhoa saa pitää paljon kiinni. Voin arvata, että helteillä tarkenee.

Ihanat kasvini olivat selvinneet pääasiassa hyvin hoidossa, ja kuolleistakin oikeastaan vain H. brevialata ärsyttää. Se kuoli. Kukittuaan. Jäi sitten nekin kukat tuoksuttelematta. Muuten kasvi oli helppohoitoinen, joten pitää joskus yrittää uudelleen.

Osa kasveista oli pärjännyt niin hyvin, että niille sai heti alkaa rakennella tukia. Jahka saan reiät kattoon, pääsen hakemaan myös amppelit takaisin itselleni.

Onneksi minulla on kasveja. Muuten huone olisi aika karu. Tässä näkyvät kaikki huonekaluni. Työtuoli on edellisen asukin peruja, kukkapöytä löytyi kirpputorilta parilla kympillä ja rahi toimii myös vuoteena. Tästä se lähtee, kotiutuminen.

Kahvipensaan jakaminen

Olen nyt asunnottomana ja majailen kavereitteni nurkissa, joten vastapalveluksena lupasin auttaa kaveriani hänen kasviensa kanssa. Tämä kahvipensas on saanut alkunsa useista samaan purkkiin kylvetyistä siemenistä. Näin saadaan nopeasti rehevää, mutta se tarkoittaa myös sitä, että pian tulee ahdasta. Jotain piti tehdä.

Koska omistaja toivoi kasviensa päätyvän enimmäkseen hydroon ja mahdollisimman helppokäyttöisiin ruukkuihin, aloitimme käymällä paikallisessa puutarhaliikkeessä. Sieltä löytyi Lechuzan ruukkuja, joissa on monia hyviä ominaisuuksia. Ensinnäkin löytämämme aloituspaketti (Lechuza orkidearuukku) sisältää kaiken tarvittavan: ruukun, vedenpintamittarin ja kasvualustan. Toisekseen ruukun väriä voi muuttaa helposti vain nostamalla sisäruukku uuteen ulkoruukkuun. Koska kasvualustana on muu kuin multa, ratkaisu sopii myös allergisille. Juuret saavat paremmin happea, joten kasvi nauttii ja puhdistaa ilmaa vielä tehokkaammin kuin multaan istutettuna.

Kasvualusta on päätetty, ruukku on valittu, ei kun hommiin!

Ensin juuripaakku piti varovasti hajottaa ja taimet erotella toisistaan. Yhdestä viherkasvista tulikin monta. Itse asiassa niin monta, että istutin kolme samaan ruukkuun. Vesiviljelyyn menevien juurista huuhdeltiin irtomulta vesinoron alla, muut istutettiin sellaisenaan.

Vasemmalla näkyy yksi käytetyistä suojaruukuista. Sen muoto kapenee ylöspäin, eikä siinä ole pohjareikää, joten jos siihen istuttaisi suoraan, juurten täytettyä kasvualustansa kasveja ei saisi pois kuin rikkomalla ruukun. Pohjareiän puuttuminen tarkoittaisi sitä, että jos kasteluvettä lorahtaisi liikaa, se ei pääsisi ruukusta pois kuin haihtumalla. Kiersin nämä ongelmat istuttamalla kasvit muoviseen taimiruukkuun ja nostin sen suojaruukkuun. Sopivan matala ei näy suojaruukusta, ellei tule ihan viereen töllistelemään. Kastelukin on helppoa: Kasvi ruukkuineen ylös, upotetaan ruukku vesiämpäriin, pidetään, kunnes kuplia ei enää nouse, nostetaan ylös ja annetaan liikaveden valua pois.

Oman kämpän etsiminen on asialistalla. Sitä ennen omat kasvini pysyvät evakossa. Onneksi kasveja saa lainaan, niin pääsee työntämään sormensa multaan. :)

Minut on palkittu

Tuuli, joka pitää blogia Tomtbacka, heitti minua tämmöisellä. Tarkoituksena on palkita uusia blogeja, tai blogeja joilla on alle 200 lukijaa. Nyt pitäisi siis valita 5 bloggaajaa ja vastata kysymyksiin. En ole ehtinyt selata blogimaailmaa niin, että tietäisin kelle tämän antaa, joten ottakoon sen tästä, ken haluaa.

Kysymykset:

1. Milloin perustit blogisi?

- Ensimmäinen postaus on joulukuulta 2007, mutta varsinaisesti aloin pitää blogia maaliskuussa 2008.

2. Miksi perustit sen?

Olin jäänyt sairauslomalle ja tarvitsin tekemistä. Kasvit ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Huonekasveista oli hyvin vähän blogeja, joten aloin itse pitää sellaista.

3. Onko blogisi muuttunut kovasti sen alkuajoista? Miten?

Ei kai. Asunto on vaihtunut, mutta kerrostalossa yhä asun. Aiheet vaihtelevat kulloisenkin kiinnostuksen mukaan, mutta kasvit pysyvät. Blogin pitäminen on rutinoitunut, sen kyllä myönnän. Minne sitten meneekin tai mitä tekeekin, miettii saisiko siitä postauksen.

4. Mitä blogisi sinulle merkitsee?

Minulle se on paikka, jonne kerätä tietoa: Minkä kasvin sain milloinkin, keneltä, milloin se kukki/kuoli. Mitä olen oppinut huonekasveista ja haluan jakaa muiden kanssa.

5. Miten olet päätynyt blogisi nykyiseen ulkoasuun?

Hirveän metsästyksen kautta löysin vihdoin oikeanlaisen sivupohjan ja taustakuvan.

6. Millaisista aiheista kirjoitat blogiisi mieluiten?

Jos on kauhean selvittämisen jälkeen löytänyt etsimänsä tiedon, sen laittaa mielellään helposti omaksuttavassa muodossa tänne.

7. Millaisia blogeja luet itse mieluiten?

Erilaisia. Tällä tarkoitan blogeja, joita lukiessa tuntee tutustuvansa kirjoittajaan. Kaikkea ei ole kopioitu muualta, vaan kirjoittaja antaa itsestään. Jos lisäksi oppii uutta, vielä parempi.

Saksa jää taa...

Tilanne muuttui sellaiseksi, että jouduin lähtemään takaisin Suomeen suunniteltua aikaisemmin. Taakse jäi suurkaupungin hulina ja sen monet ihmeet.

Köynnösten peittämä kukkakauppa, joka pysäytti torilla.

Rotta, joka matkusti omistajansa polvella ratikassa ja käyttäytyi erittäin hienosti.

Täällä kuulin ensikertaa hang-rummun soittoa. Todella kaunista! Rummun keksijä kyllä vaatii, ettei soitinta saisi kutsua rummuksi, mutta mikä muu se sitten on? Joka tapauksessa, sen säveliin päätän eloni ja oloni Saksassa:

Palmengarten: Palmuhuone

 Kuuma, kostea.

 Rehevä.

Eksoottisten lintujen huutoja,

 kukkia,

 veden solinaa,

 koi-karppeja.

 Tuttuja, jättiläisinä.

Lepotauko.

Garten 2012: Koristeeksi

Jos pääsiäisen läheisyyttä ei muusta huomannut, niin viimeistään tästä pöydästä. Myyjä kertoi hakevansa munat itse toreilta Itä-Euroopasta ja tuovansa ne Saksaan myytäväksi. Koristelutapoja oli useita, alueesta tai jopa kylästä riippuen. Yksi oli kastaa muna väriin ja maalin kuivuttua raaputtaa kuva esiin. Toinen tapa oli koristella munan maalin lisäksi oljella, joka halkaistiin, silitettiin ja liimattiin munan pintaan muodostamaan erilaisia viivoja, raitoja ja jopa kukkia.

Hieman vaikeampi tapa oli porata muniin reikiä, joka tapahtuu vanhalla hammaslääkärinporalla, sellaisella kädessä pidettävällä, jota sormin pyörittämällä munaan tehdään reikä. Kuulemma koneella poratessa muna helposti halkeaa. Poraamisen lisäksi nämä munat on koristeltu vahalla.

Tällaisia munia en ollut ennen nähnyt. Reikien lisäksi nämä oli koristeltu kuparilangalla, josta oli pyöritelty munan pinnalle verkko. Täytyy sanoa, että nämä vaativat sellaista taitoa ja kärsivällisyyttä, mihin minusta ei ole! Tyydyn sujuvasti ihailemaan. :)

Vaikka tuntui, että messuilla olisi ollut vielä vaikka mitä nähtävää...

...ja bongattavaa, alkoi messuvieras tajuta, että jalkoja väsytti ja markkinahulina alkoi painaa. Oli siis aika suunnata muualle. Jonnekin vihreään ja rauhalliseen...

Garten 2012: Ympäristöystävällisyys

"Matkusta ulkomaille, opit jotain kotimaastasi", päti täälläkin. Messuilla oli esillä useita eri maanparannusaineita ja multasekoituksia, joista erikseen mainostettiin, etteivät ne sisällä turvetta:

Minua valistettiin, että saksalaiset ovat huolissaan soiden tuhomisesta, joten nykyään ympäristötietoinen kansalainen ostaa multasekoitusta, jonka orgaaninen aines on kompostista, ei suolta. Suomessa asia ei ole noussut tapetille, vaikka täälläkin ojittamattomien soiden määrä on huomattavasti pienempi kuin aikoinaan.

Nykyaikainen puutarhuri ei myrkytä jokaista öttiäistä, jonka pihallaan tapaa, vaan tarjoaa niille majoitusta ja suojaa. Hyönteishotelleista löytyi luonnon keloja matkivaa (kuvassa keskellä), seinälle ripustettavaa, halkopinoon kätkettävää... Tietysti niihin sai myös ostaa täyttöpakkauksia, jos vanhat oljet ja tikut olivat päässeet maatumaan. Kuvassa kelomaisen hyönteishotellin ympärillä on erilaisia kimalaisille tarkoitettuja betonisia majapaikkoja.

Mehiläisiäkin oli näytillä. Tämä yritys tarjosi mahdollisuuden tilata mehiläispesä postissa. Kuriiri tuo pesän kotiovelle ja kun pahvisen kuljetuslaatikon poistaa, pesän voi nostaa puutarhaan sellaisenaan. Helppoa! Jos ulkonäkö ei miellytä, tarjolla oli myös erilaisia puisia koteloita ja laajennusosia alkuperäiselle pesälle.

Vieressä oleva avonainen laatikko on kimalaismaja, joka on teljetty auki sisustan esittelemiseksi. Jos olisin kimalainen, kömpisin tuonne mielelläni viileiksi öiksi.

Guerilla gardening oli muodissa. Siemenpommeja sai valmistaa itse työpajassa, tai jos ei halunnut sotkea käsiään, niitä sai myös ostaa valmiina:

Jos halusi hoitaa homman kunnon kapinallishenkeen, tarjolla oli myös keraamisia, käsikranaatin muotoisia siemenpommeja. Siitä vain viskomaan puutarhakasveja tyhjille tai hylätyille tonteille!