Parvekkeelle ei tarvitse kuin vilkaista, ja sinne haluaa mennä, ei väliä kuinka kylmää onkaan. Ihanan rehevää, ihanan vihreää, ihanan ...elossa! Kihlattuni oli hoitanut kasvejani mallikelpoisesti. Vain yksi salaatintaimi kuoli, ja se varmaan olisi kuollut muutenkin. Sain kyllä täyttää altakastelusäiliöt, sillä hän oli "odottanut sadetta", jota ei sitten tullut.
Tähän olisi riittänyt pelkkä ruusupapu... Tai siis ruusupapu olisi varmaan kannattanut istuttaa tuonne seinän viereen ristikkoon, jonne tuoksuherneet eivät halua kasvaa. Ne neljä tuoksuhernettä olisivat tähän riittäneet. Pistetään muistiin. Ruusupapu painelee jo kaukana, se on kiertynyt leijonankitoihin kauimmaisessa parvekelaatikossa.
Kärhö on alkanut osoittaa viihtymisen merkkejä, ja on kiertynyt useaan otteeseen tukensa ympärille. Voi hitsi, kun tämäkin pitää muutossa purkaa!
Salaatteja on syöty, mutta on niitä vielä jäljelläkin. Auringonkukissa on jo päällimmäisenä nuput. Saa nähdä, josko kohta kukkivat!
Sellainen parvekekierros tänään, tervetuloa taas uudelleen! (Siis jos parvekkeen vallanneet talitijaiset sallivat. Tänään kukkia kastellessani ihmettelin, kuka huutaa. No tinttihän se, kurkku suorana. "Painu ämmä #¤%&:uun mun partsilta! Meikä syö nyt!" Siinä se hypähteli kansituolin selkänojalla kuin maailman omistaja ja komensi, kunnes ymmärsin siirtyä keittiöön nauramaan. Sitten vasta hän kutsui partnerinsa syömään, ja iskivät talin kimppuun. Kihlattuni huomautti, että seuraavat asukkaat kiittävät meitä tämän tinttipariskunnan "kesyttämisestä". :D )
Tekstit
1 kommenttia:
Kauniita ovat ja kasvavat näköjään oikein vauhdilla. Varmasti mukava seurata sitä tinttipariskuntaa :)
Lähetä kommentti