Nurmikkofiksaatio

Tänään kitkin pois nurmikkoa paikasta, jonne sitä ei olisi alunperinkään pitänyt kylvää. Koska tämä on näemmä etenkin taloyhtiöiden pihassa enemmän sääntö kuin poikkeus, päätin avautua tänne asiasta. Taloyhtiön pihassa saa minun puolestani olla nurmikkoa aivan kuinka paljon tahansa, kunhan pari ehtoa täyttyy:

- Nurmikkoa ei laiteta kohtiin, joissa sitä ei pysty leikkaamaan päältäajettavalla ruohonleikkurilla. Nurmikot leikkaa huoltofirma, joka tekee hommaa urakkapalkalla. Mitä ei päältäajettavalla saa, jätetään ajamatta. Ei luulisi olevan iso homma vedellä suunnitelman päältä päältäajettavan kokoisella paperinpalalla ja katsoa, että laite mahtuu kulkemaan joka paikkaan.

- Nurmikkoa ei laiteta rinteisiin, joiden kaltevuus on yli 30%. Tällöin sen saa vielä normaalisti leikattua. Pahimmillaan käy huonosti. Olen nähnyt jopa melkein pystysuoraa nurmikkoa leikattavan trimmerillä, mutta laitteen käyttäjän piti työskennellä polvillaan, jottei olisi kaatunut rinnettä alas. Tämä on vaarallista! Rinteisiin voi laittaa niin paljon muutakin kuin nurmikkoa.

- Nurmikkoalueet ovat järkevän kokoisia. Nurmi ei selviä poutakausista alle 50 cm kaistaleina. Käytännössä miniminä voisi pitää päältäajettavan ruohonleikkurin leikkausleveyttä.

- Nurmikon leviäminen sinne, minne se ei kuulu, on estetty jotenkin. Nurmikko haluaa levitä pensaiden alle, hiekkakentille ja ylipäätään kaikkialle, minne se pääsee, jos sitä ei estetä.

- Alueen käyttö ei tapa nurmikkoa. Esimerkiksi nurmikon laittaminen kohtaan josta kuljetaan jatkuvasti, on tuhoon tuomittu yritys.

  

Jos näitä ehtoja ei voida täyttää, älkää laittako siihen nurmikkoa!

  

Nurmi on ehkä halpaa perustaa, mutta sen ylläpito tulee kalliiksi: Sekä luonnolle että lompakolle. Nurmikkoa pitää lannoittaa keväällä ja kesällä, kalkita, leikata, pystyleikata, kastella, kantata, korjata, ilmastaa... Se on hyvin herkkä vaurioille. Maan tiivistyminen, veden seisominen, sienitaudit, rikkaruohot ja kuivuus saavat nurmikon näyttämään kohta joltain muulta kuin vihreältä matolta. Hiekoitushiekka ja tiesuola ovat sille myrkkyä. Nurmikon hoidossa käytettäviä aineita huuhtoutuu vesistöihin, eikä itse nurmikko lisää luonnon monimuotoisuutta, pikemminkin köyhdyttää sitä. Täydellinen nurmikko on kuin aavikko, jossa hiekan sijaan on vain nurmiheinää.

Vaihtoehtoja nurmikolle riittää niin, että nurmikkoa voisi hyvin laittaa vain sinne, minne sitä oikeasti tarvitaan: erikoiskohteisiin. Monin paikoin nurmikon voisi korvata niityllä. Se on helpompi perustaa, kukkii kauniisti, eikä maata tarvitse parantaa (Etenkin kun monesti nurmikko pitäisi perustaa siihen peltosaveen, joka talon perustusten alta on kaivettu pois. Vielä en ole nähnyt, että tulevan nurmikon alle laitettaisiin seulottua multaa. "Seulotusta mullasta" on löydetty eristevillaa, styroksia, kattila, metalliromua, kahvikuppeja yhden astiaston verran, mursketta, roskia ja päänkokoisia kiviä. Itse "multa" voi olla mitä vain peltosavesta ylijäämämurskeeseen). Niittylajisto ei olisi vaarassa kadota, jos joka pihalla olisi niittyä edes pieni pläntti. Niityn hoidoksi riittää niittäminen 1-2 kertaa kesässä. Sitä ei tarvitse lannoittaa tai kalkita. (Linkki)

Nurmikon leviämisen sinne, minne sitä ei haluta voi yksinkertaisimmillaan estää reunuksella. Sen voi tehdä puusta, betonikivistä, muovista, mikä nyt budjettiin sopii. Jos budjetissa ei ole varaa tähän, nurmikko pitää kantata kerran kesässä. Jos kumpaakaan vaihtoehtoa ei toteuteta, piha on kohta siinä kunnossa, ettei sitä pelasta enää mikään. Ainoa vaihtoehto on vaihtaa maa, tehdä istutukset uudelleen ja tällä kertaa rajata nurmikko. Puistopuiden kunnosta ollaan paljon huolissaan, mutta silti nurmikon annetaan kasvaa puun runkoon asti, jonka jälkeen kesätyöläinen tulee trimmerin kanssa "siistimään". Tuloksena on paljon pieniä haavoja puun rungossa, jotka tarjoavat loistavan sisäänpääsyn lahottajille ja kasvitaudeille. Miten paljon puu maksaa verrattuna säännölliseen nurmikon kitkemiseen puun juurelta?

Lopuksi vielä pensasryhmän hoito-ohje taloyhtiöille:

Pensasryhmien alalle levitetään katetta riittävän paksusti: n. 10 cm. Tämä tehdään heti kun kasvit on istutettu. Tämän jälkeen pensaiden alustat tulee kitkeä joka kesä ensimmäiset 5 kesää. Samalla niiden nurmikkoon rajoittuvat reunat kantataan. Tänä aikana pensaat kasvattavat niin laajan juuriston, että rikkakasvien juurtuminen muuttuu lähes mahdottomaksi: kasvusto vakiintuu. Tämän jälkeen riittää, että joku käy välillä vähän vilkaisemassa tilannetta.

  

3-5 vuoden välein pensasryhmät leikataan alas maata myöten esimerkiksi raivaussahalla. Samalla alue peruslannoitetaan typpipitoisella lannoitteella ja sille levitetään kate. Alasleikkausväli katsotaan siitä, miten paljon katetta on vielä jäljellä. Kun paljas maa alkaa paistaa, on aika toimia. Useimpien pensaiden kohdalla alasleikkauksen voi tehdä kasvukauden aikana milloin vain, mieluiten kukinnan jälkeen. Taloyhtiöiden pihoissa on yleensä angervoja ja kurtturuusua juuri siksi, että ne suorastaan vaativat alasleikkausta. Muuten niistä tulee rumia.

Rakennusfirmat: Älkää heittäkö nurmisiementä siihen, mihin on karttaan merkitty istutusalue. Kun viherrakentajat vihdoin ehtivät paikalle, siinä kasvaa jo kaunis nurmikko, joka pitää kuoria pois ennen kuin alueelle voi tehdä mitään muuta. Pahimmillaan nurmikkoa ei kuorita pois, jolloin kesätyöntekijät saavat hampaat irvessä repiä sitä sieltä ruusupuskan juurelta vielä vuosien päästä.

Arkkitehdit: Jos ette tiedä, miten piha kannattaa suunnitella, jotta se olisi helppo hoitaa, pyytäkää hortonomia suunnittelemaan se. Jos tämä ei sovi budjettiin, katsokaa lista ylempänä. Parasta olisi, jos menisitte kitkemään pihoja yhdeksi kesäksi. Siinä oikeasti oppii, mikä toimii vielä 15 vuoden päästä.

Isännöitsijät/taloyhtiöt: Varatkaa budjettiin rahaa myös pihan hoitoon ainakin viidelle ensimmäiselle kesälle. Sen jälkeen pihan hoitokustannukset romahtavat. Kate maksaa paljon vähemmän kuin joukko kitkijöitä kolmelle päivälle. Minkä lisäksi piha näyttää paljon paremmalta.