Kasvimaa muotoutuu

Torstaina päästiin vihdoin hakemaan työkaluja ja muita tarvikkeita, ja perjantaina kävin mittaamassa alueen. Nurkista löytyi paalinarua, mittakeppejä, leka ja 50 metrin mitta. Niillä pääsi hyvin alkuun. Halvin mahdollinen kompassi riitti näyttämään etelä-pohjoissuunnan, kunhan ei tuullut. Silloin se näytti tuulensuunnan, mikä ei ollut kovin kätevää.

Seuraavassa työvaiheessa tarvittiin yhtä ostoksistani, kanttausrautaa. Yleensä suosin työkaluissa Wolfgartenia, mutta tässä kohtaa tein poikkeuksen. Fiskarssin kanttausrauta vain on paremman muotoinen.

Kun reuna oli leikattu, tartuin lapioon ja kuorin nurmikkoa ja pintamaata noin 10 senttiä pois. Näin suurin osa kasvien juurista poistuu ja tilalle saa tehtyä kukkapenkin. Nurmikkona ollut osuus oli vielä helppo, mutta heinikkona ollut alue oli kivistä, eivätkä tuppaat meinanneet millään pysyä kasassa. Toisaalta multaa irtosi heinien juurten mukana vähemmän kuin nurmikon.

Muistin vähän liian myöhään, että käytäviä ei vielä pitänyt kuoria, mutta haitanneeko tuo. Toinen kohta missä olisi ollut hyvä tutkia piirrustuksia, oli tuo nurkan vino osuus. Muistin että osuus alkoi kaksi metriä nurkkapaalusta, kun piirrustukset (jotka tässä vaiheessa olivat sisällä ja toisen kerroksen pöydällä) sanoivat metrin. Huomasin erheeni vasta kun aloin mittaamaan ensimmäistä kohopenkkiä kohdalleen, eikä se mahtunut. Hetken päätä raavittuani päätin, että näin on itse asiassa parempi. Metrin leikkaus ei olisi näyttänyt luonnossa niin hyvältä ja nyt kasvimaan muoto noudattaa ihmisen luontaista halua oikaista.

Lyhensin siis jokaista penkkiä metrillä. Nyt ne ovat 1x5 metriä. Keskelle jää 4x3 metrin alue, johon voi laittaa vaikka pöydän ja pari tuolia. Ehkä ensi kesänä ehtii joskus vähän istahtaakin ihailemaan kättensä työtä? Kulkureittejä kasvimaalle tulee kolme: Yksi kasvihuoneelta, yksi pihalta ja yksi vie kompostille. Kahdelle tulee kaari, jotka ruusupapu ja tuoksuherne saavat peittää.

Nurmikkoa nousi parissa päivässä ihan kiitettävästi. Pinosin ne heinikon puolelle, missä ne saavat rauhassa maatua ja muuttua mullaksi. Turpeita nousee sen verran paljon, ettei niitä kaikkia saa ängettyä kohopenkkienkään täytteeksi. Tai ehkä saisi, jos jättäisi mullan pois ja aloittaisi viljelyn vasta jonain toisena kesänä.

Kiviäkin on noussut jonkin verran. Onneksi vasta yksi on osoittautunut niin suureksi, ettei sitä saa siirrettyä ja sekin on niin syvällä, että kyllä sen päällä kehäkukat kasvaa.

Alue on hieman haasteellinen. Aloitin suosiolla siitä puolesta, joka on ollut nurmikkona. Siinä on vähiten korkeuseroja ja kuoriminen oli helpompaa. Nurmikon ja heinikkona olleen alueen välissä kulkee matala oja, jota pitkin kasteluletku on kiemurrellut läheiseen pieneen jokeen. Joesta on pumpattu kasteluvesi kasvihuoneeseen ja mansikkamaalle. Heinikko nyt on hieman ärsyttävää, mutta työlääksi heinikkoalueen tekevät korkeuserot:

Merkkasin kuvaan selvyyden vuoksi kasvimaan nurkkapaalut. Tähän on aikoinaan kipattu pellosta kuorittua multaa lastillinen. Sade on levitellyt multaa, kumpu on painunut ja vähitellen heinät ovat peittäneet sen.

Tämä siis pitäisi paitsi raivata, myös tasoittaa. Eli kuoria noin 1,5 metriä multaa pois. Kun talon isäntä sanoi pihalla makaavan kokonaisen multakasan, hän ei missään vaiheessa maininnut, että... No. Että se on ollut siellä jo hetken.

Mullan laadussa ei kyllä ole valittamista. Matoja on hirveät määrät, muruja ja orgaanista ainesta riittää. Pohjamaa on hiekkamoreenia, joten vesi ei jää seisomaan.

Eilen oltiin näin pitkällä. Pääsin jo merkkaamaan ensimmäisen kohopenkin paikan ja se oli tarkoitus kuoria tänään, mutta säiden haltijat olivat kanssani eri mieltä. Toivottavasti sää selkenee huomiseksi, niin pääsee taas lapion varteen. :)