Viborgin hautausmaa

Ensimmäinen ajatus kun tämän näin, oli WAU! Ja tämä ei ole ainutlaatuinen. Junan ikkunasta näin useita yhtä upeita ellei upeampiakin hautausmaita muotoonleikkattuine pensaineen ja puineen ja kauniine yhdistelmineen. Hautoja löytyi sekä 2000- että 1800-luvuilta, joten paikka on sekä vanha että yhä käytössä. Päivä oli hyvin tuulinen, joten oli vaikea saada kuvia, joissa oksat ja lehdet olisivat olleet edes jotenkin tarkkoja. Miksi Suomalaiset hautausmaat ovat niin tylsiä? Suomen oloihin sopeutuneista kasveista saisi varmasti yhtä upeita, ellei upeampiakin puistoja aikaiseksi.

Puutarhakierros kaupungilla

Ehtii täällä sentään jotain muutakin kuin vain tehdä töitä. Hyvin tuulisena torstaina kävin kaupassa ja ihmettelin, mitä kaikkea sen edustalla olikaan myynnissä. Kauppaa voisi verrata pieneen Citymarkettiin (=ruokaa, leffoja, vaatteita). Pienten narsissien lisäksi rullakoista löytyi vadelmaa (lajiketta ei mainittu),

hopea-akasioita (Acacia dealbata), eukalyptusta (Eucalyptus citriodora 'Lemon fresh''), kärhöjä, kaunokaista, sammalleimua,

köynnösruusuja, alppiruusu (vain yksi jäljellä, nämä ovat suosittuja täällä),

Grewia caffra-pensaita, tulilamppuharjoja, japaninkuusamaa, neilikoita,

helmililjoja, mehikasveja... Tulikohan nyt kaikki mainittua. Pahvipakkauksissa kehuttiin kasvin sopivuutta parvekekasvatukseen.

Tästä näki myös vanhan rautatieaseman, josta piti räpsäistä kuva. Hyvin tanskalaista. Tästä matka jatkui Viborgin hautausmaalle, josta olen jo pitkään saada kuvia tänne!

Kotipesä esittäytyy

Olen siis harjoittelijana Tanskassa, firmassa VM anlæg. Nimi tulee omistajan nimestä (Villy Madsen) ja anlæg tarkoittaa puistoa tai puutarhaa. Firma on perheyritys, ja sitä pyörittää aviopari. Myös pariskunnan pojat ovat täällä töissä. Omistajat olivat niin ystävällisiä, että tarjosivat minulle osan firman tiloista asumiskäyttöön harjoitteluni ajaksi. Firman rakennus näyttää ulkopuolelta tältä. Minun käytössäni on tuon vasemmanpuoleisen ikkunan takana olevat tilat. Sieltä löytyy huone, jota ei oikein käytetä, kun siellä on ikkunoiden ansiosta niin kauhean kuuma aurinkoisina päivinä. Kuva otettu ulko-ovelta.

Kun katsoo oikealle, näkee pienen keittiön, jossa keitellään kahvia toimiston väelle, ja jossa minä saan kokata. Sieltä löytyy jääkaappipakastin, mikro, hella ja astianpesukone. Luksusta! Tuosta perällä olevasta ovesta ei kannata kulkea toimistoaikojen ulkopuolella, ettei laukaise hälytyksiä. Onneksi se pidetään enimmäkseen lukossa, niin en vahingossa aukaise sitä.

Todella kapeita portaita pääsee parvelle, jossa minulla on "oma" huone. Mutta sieltä kuvia vasta, kun saan sen siivottua. :D

Sairaalan piha, päivä 4

Tänään tehtiin ensin tähän pohjat valmiiksi (=Tuo tasainen hiekkapeti, jolle voidaan alkaa tehdä ladontaa) ja sitten päästiin kantamaan kiviä.

Tänne pitäisi tämän päivän aikana päästä.

 Ihan vieressä oli sähkömiesten hommat kesken. Pystyimme siis tekemään kiveystä vain niiden ympäriltä, etteivät jäisi liian aikaisin peittoon. Hassuja eroja: Suomessa tuo varoitusnauha on keltaista, täällä käytetään punaista.

Näin sitä ladottiin iloisina linjalankaa pitkin...

...kunnes huomattiin mittausvirhe. Ladonnan piti seurata seinää sellaiselta etäisyydeltä, ettemme joutuisi leikkaamaan kiviä. Eli tuon kiviraidan pitäisi mahtua tuohon kaiteen eteen. Ei mahtunut.

No, sitten ohjaava puutarhuri totesi, että jos kerran joudutaan korjaamaan, korjataan sitten kunnolla. Hän kun oli löytänyt tontilta kaksi seinää, jotka olivat saman suuntaiset (!), ja oli keksinyt, että säästymme leikkaamiselta muualla, jos täällä vaihdamme seinää, jonka kanssa kiveys on linjassa. Eli nyt kiveys on suorassa kulmassa päätyseinän kanssa. Olimme kahden harjoittelijan voimin latoneet 2 lavaa kiviä 1,5 tunnissa. Kun puutarhuri tuli auttamaan, korjasimme ne kaksi lavallista kohdilleen puolessa tunnissa ja ehdimme ajoissa kahvitauolle.

Toinen harjoittelija oli nyhrännyt tämän ympyrän leikkaamisen kanssa eilen yli 2 tuntia. Ohjaava puutarhurimme korjasi sen ja leikkasi tuon pienen tuolla taustalla ja...

 ...nämä kaksi ja...

 ...tämän ilman apumiestä tunnissa.

Pääsimme sinne seinään asti. Minkä jälkeen saimme taas korjata linjat kohdilleen, sillä noiden kaivonkansien ansiosta ladonta oli ruvennut viettämään oikealle loppua kohden. Sitten olikin tiedossa paljon kivien leikkaamista. Tällä kertaa puutarhuri leikkasi ja me harjoittelijat avustimme. Sitten saikin lähteä pyöräilemään kotia kohti. Perjantai kun on se lyhyt päivä, vain klo 6:30-12.

Matkalla oli hyvä ihastella paikallisia näkymiä. Tässä modernia arkkitehtuuria (=sairaanhoitajakoulu) ja vanhaa vierekkäin.

Kadun varrella on myös hautakiviliike. Löytyy sekä perinteisempiä että ei niin perinteisiä. Tekevät myös patsaita.

Tuommoinen puunrunko voisi sopia arboristin tai metsurin haudalle. Vai olisiko puinen parempi?

Paju kukki jo täyttä päätä liikkeen pihassa.

Lama on vaikuttanut täälläkin. Tästä purettiin paljon taloja juuri ennen sen iskemistä. Tähän piti tulla iso ostoskeskus, mutta nyt koko tontti on myynnissä.

Näin nätisti täällä kukkivat sipulikukat. Toivottavasti pian siellä Suomessakin.

Koska olen aivan rätti työviikon jäljiltä, enkä jaksa alkaa käydä vielä viikon valokuvia läpi, tässä ajankohtainen välipala. Koittakaa kestää. Kyllä tänne vielä tulee kuulumisia. :)

Leikataan kiviä

Latominen alkoi jo sujua. Parhaimmillaan päästiin 1,5 lavaa/tunti vauhtia, kun tavoite on lava/tunti. Keskelle kiveystä tulee hyötykasveille korotettuja penkkejä, ja niille piti tietysti jättää tilaa. Se tarkoitti linjalankojen mukaan latomista.

Joka toinen kivi laitettiin linjalangan mukaan, mutta joka toinen piti mitata paikoilleen viivottimella. Näemmä jokainen täällä kantaa sellaista mukanaan, paitsi minä.

Sitten kävi niin huonosti, että kamerasta loppuivat patterit, vaikka kello oli vasta vähän yli 10, joten seuraavista työvaiheista ei ole kuvia, vain seuraavalta aamulta siitä, mihin päästiin. Ehkä se on hyväkin, sillä leikatessa syntynyt pöly ei varmaan olisi tehnyt kameralle kovin hyvää.

Leikkasimme ensin tilan tälle kiviraidalle. Seinä on yhä ihan kivipölyssä, sen pitäisi siis olla pikimusta. Kivet siis ladottiin niin pitkälle kiinni seinään kuin saatiin, ja sitten vedettiin liidulla viiva, jota seurattiin sähkökäyttöisellä timanttilaikalla. Minä sain luvan kantaa jatkojohtoa ja katsoa, miten homma toimii.

Kyllähän tuota jätettä vähän syntyi. Harjoittelijan homma oli tietysti siivota kivet lavalle, jotta ne voidaan viedä pois.

Mutta pääsin minäkin leikkaamaan. En sentään pyöreää, se oli pidempään harjoittelijana olleen hommaa.

Minä tein tämän! En ihan kokonaan itse, sillä välillä piti kysyä neuvoa, miten leikataan kivestä kulma pois. Siis että siitä saadaan L:n muotoinen.

Vähän erikoisempi homma oli madaltaa yhtä kaivonkantta. Otimme sieltä siis ylös tuommoisen rinkulan ja laitoimme tilalle matalamman. Ei ihan ensimmäisiä töitä, joka tulee mieleen kun miettii mitä puutarhuri tekee, eihän?

Kyseessä oli siis tuo vasemmanpuoleinen kaivo. Nämä jäivät vielä tähän vaiheeseen. Huomiseen!

Ps. Kivipöly on pirullista. Suihkussa saa käydä kolmesti, ennen kuin tuntuu puhtaalta.

Kannetaan kiviä

Tänään alkoi sitten kivien latominen. Ensin tehtiin pohjat.

Pohjat tiivistettiin kerran ennen lopullista tasausta. Minäkin sain kokeilla tätä, mutta kukaan ei muistanut sanoa, mistä se sammuu. Yksi linjalanka katkesi, ennen kuin sain sen selville. Onneksi niitä saa uusia.

Aloitimme nurkasta ja etenimme seinää myöten. Meidän harjoittelijoiden ei tarvinnut tietää oikeista koroista mitään, riitti että pistimme kivet valmiille pohjille ja seurasimme että ne tulivat linjaan seinän kanssa.

Välillä katsottiin kiskon avulla, että rintamalinja pysyi suorana. Tämä valmiiksi vanhan näköiseksi kulutettu patiokivi on tällä hetkellä kauhean suosittua täällä, kuten Suomessakin.

Tällä niitä kiviä kanneltiin. Säästää kummasti käsilihaksia. Ei niitä kiviä muuten jaksaisi kantaa 8 tuntia päivässä kolmea kerrallaan. Tai no, muut kantoivat 4 kerrallaan, mutta minä olenkin vielä rapakunnossa talven jäljiltä. ;)

Kivilavoja upposi tuohon yllättävän monta. Minäkin sain hakea niitä traktorin piikeillä lisää, kun vakuutin tehneeni sitä paljon aikaisemminkin.

Kaivojen kohdalle jätettiin aukot, ne tehdään myöhemmin. Päivän opetus oli: lava aina mahdollisimman lähelle, hullukaan ei kanna kiviä viittä askelta kauempaa. Tässä työssä on opittava laiskaksi, muuten tätä ei jaksa tehdä.

Suorakulmaa käytettiin, kun tarkistettiin että kivien saumat ovat suorassa kulmassa seinän kanssa ja samassa linjassa keskenään. Kuvassa näkyy myös linjalanka, joka näyttää valmiin pinnan tasoa ja on samassa linjassa seinän kanssa. Sen edessä on kisko, joita käytettiin hiekan tasaamiseen ja suorien linjojen tarkistamiseen. Se on siis tuommoinen halkaisijaltaan nelikulmainen ontto putki, joita saa kytkettyä toisiinsa vaikka kuinka pitkäksi kiskoksi. Huomatkaa hieno lapio.

Välillä tuotiin lisää hiekkaa. Ratissa harjoittelija, kaksi muuta harjoittelijaa ohjaa. Tuo portti on vain hieman leveämpi kuin peräkärry tai traktori.

Näin. Hyvin sujui, ei hajonnut portti eikä traktori ja hiekka tuli sopivaan paikkaan.

Tänään päästiin tähän asti, huomenna jatkuu.