Ostoksia

Ensimmäinen hankinta oli pakon sanelema. Olen kaivannut sumupulloa. En viitsinyt alkaa kuljettelemaan näitä maiden välillä, kun eivät nämä nyt niin kalliita ole. Ja täällä lähes joka kaupasta saa sellaisia, joissa on lappu "made in germany" ja elinikäinen takuu. Se, mikä tästä pullosta tekee erityisen, on tämä:

OMG! Suihkepullo, jossa on metalliosia! Ei voi olla. Varsinkin, kun pullon hinta oli 5,50€. Tähän mennessä tämä näyttäisi olevan kelpo peli. Sumu on hienojakoista, vaikka siinä isoja pisaroitakin on ja sitä tulee kerralla tarpeeksi.

Tämä sitten oli täysin ylläriostos. Olen luvannut itselleni, että jos joskus näen jossain myynnissä kieloja ruukkukasvina, ostan. Nyt näitä voi haistella kun istuu koneella. Jahka kukinta on ohi, nämä voi istuttaa ulos. Minun kohdallani se kyllä tarkoittaisi sitä, että pitäisi aloittaa sissipuutarhurointi, kun omaa maata ei ole. Nythän se on muotia. :)

Kauppaan hylätyt

Tänään kävin keväisen päivän kunniaksi paikallisessä puutarhakeskuksessa, jossa valokuvaus on kielletty. Sieltä löytyi peräti kaksi posliinikukkaa, joista kumpaakaan minulla ei ole. En ostanut kumpaakaan.

Ensimmäinen oli Hoya wayetii (14,50€ kaaressa). Se jäi kauppaan kahdesta syystä: Sitä tapaa Suomessa säännöllisesti ja se on minusta "tylsä" Hoya. Se kuuluu näihin pienin, punaisin kukin kukkiviin, joita on vaikea erottaa toisistaan erityisesti kukinta-ajan ulkopuolella, eikä kukissa ole mitään niin erikoista, että viitsisin tuon kasvin ostaa. 

Toinen oli H. macrophylla (19.90€ kaaressa, 49,90€ pyramidissa). Komea kasvi, upeat lehdet, mutta... Ehkä vähän liian iso nykyisessä elämäntilanteessa. Nimikin sen jo sanoo: macro = suuri, phylla = lehti. Suurilehtinen = isokokoinen, eikä tilanvaltaajille ole nyt tilaa, kun pitää jatkuvasti muistaa, että täältä pitää joskus muuttaa henkilöautolla.

Posliinikukkaharrastuksesta on kyllä hyötyä. Nykyään puutarhaliikkeissä kestää paljon lyhyempi aika kuin ennen, eikä rahaa pala niin paljoa. Tarvitsee vain katsoa, onko liikkeessä myytävänä posliinikukkia, sillä kaikki muut kasvit ovat tylsiä niihin verrattuna. :)

Mitä sitten tarttui mukaan? Siitä seuraavassa postauksessa.

Kevät!

Ensimmäisenä ehtivät lumikellot...

Sitten krookukset...

Sinililjat...

...ja talventähdet.

Vielä kuitenkin on piippoja lupaamassa lisää väriloistoa...

Laitan tähän lopuksi kuvan krookuksista taustakuvakoossa, jos joku haluaa sitä sellaisena käyttää. Kuvaan eksyi myös yksi kevään ensimmäisistä mehiläisistä, vaikka huomasin hänet vasta kuvaa muokatessani.

Ihanaa kevättä kaikille!

Löytö: Kiinalainen puutarha

Suurkaupungin iloja: Ei ikinä tiedä, mitä nurkan takaa putkahtaa. Tällä kertaa olin etsimässä jotain aivan muuta, mutta löysinkin puiston. Valitettavasti mukana ei ollut kuin kännykkä, joten kuvien laatu on huono. Paikka on aivan kaupungin sydämessä, mutta paksut muurit sulkivat hyvin liikenteen melun ulkopuolelle. Kaupungin nettisivujen perusteella kyseisen puiston rakensivat kiinalaiset ammattilaiset viiden kuukauden aikana vuonna 1989. Puistoon on selvästi panostettu. Jopa roskikset olivat teemaan sopivat. Heinät peittivät laajoja aloja. Paljaat kohdat penkeissä peittyvät todennäköisesti pian sipulikasveihin.

Tähän viimeiseen kuvaan toivoisin voivani liittää myös tuoksun. Tämä on luultavasti Hamamelis mollis, kiinantaikapähkinä. En ole aiemmin nähnyt sitä muualla kuin kuvissa. Tuoksu oli miellyttävä ja pensaat haistoi kauan ennen kuin näki. Tuoksu tuntui voimakkaimmillaan vähän kauempana pensaista. Aivan pensaan vieressä se "katosi", kunnes taas työnsi nenänsä kukkaan jolloin tuli vahvistettua, että nämä ne täällä tuoksuvat. Puiston kirsikkapuista aikaisimmat olivat jo nekin aloittamassa kukintaa, mutta kamerakännykällä taivasta vasten kuvaaminen oli toivotonta. Täytyy palata tänne myöhemmin kameran kanssa. Varsinkin, kun tänne oli ilmainen pääsy. :)

Kukkia!

Talven pimeys saa kaipaamaan kesää. Kun vihdoin löysin huonekasveja myyvän kaupan (itse asiassa niitä oli kaksi melkein vierekkäin), jotain piti saada kotiin asti. Viime Suomenreissulla kävi ilmi, että saintpauliani olivat päässeet kuivahtamaan pahasti. Epäilen vahvasti, että ovat jo kuolleet. Uudet sai siis hankkia hyvällä omallatunnolla. Nämä olivat vieläpä tarjouksessa.

Santuissa on se ikävä puoli, että uudet kukat meinaavat monesti jäädä lehtien alle, eikä niistä pääse nauttimaan. Lehtiä tarvitsee siis harventaa silloin tällöin. Jos kasvi kasvaa nätisti yhdestä pisteestä ja lehdet muodostavat nätit kehät sen ympärille, harventaminen on helppoa. Poistaa vain joka toisen kehän. Kasvupiste pitää jättää ehjäksi, jos haluaa siitä vielä jotain kasvavan. Jos santtu kuitenkin haluaa kasvaa täysin oman logiikkansa mukaan, kuten nämä, harventaminen tehdään napsimalla lehtiä sieltä täältä.  Ei ole vaarallista, jos lehtiruotia jää sojottamaan. Kasvi kuivattaa ylimääräiset pois, kun se huomaa, että lehti katosi jonnekin.

Aloitan poistamalla kaikki vialliset lehdet. Sitten poistan päällekkäin olevista lehdistä aina sen isomman, joka yleensä on se alempi. Sitten poistan lehdet, jotka kasvavat keskelle kasvia tai osottavat suoraan kohti kattoa. Tai näin siis ainakin teoriassa. Aina käy kuitenkin niin, että jossain kohtaa rapsahtaa poikki lehti, jonka tarkoitin jäävän kasviin ja jonkun alta paljastuukin vioittunut lehti, vaikka ne luuli jo poistaneensa.

Tämän verran irtosi tällä kertaa. Huomaa hienot jugurttipurkki-ruukut. Olen päättänyt, etten osta täällä mitään, ellei ole pakko. Jugurttipurkkeja oli, ne pitävät vettä ja tuli vielä kierrätettyäkin. Pitää vielä muistaa poimia pari pikkukiveä ja laittaa ne korokkeeksi ruukun ja purkin väliin, niin kasvit eivät kastelun jälkeen likoa ylimääräisessä vedessä.

Ennen...

...ja jälkeen.

Jotkut käyttävät harvennukseen sormia, jotkut saksia. Minusta terävä veitsi on kätevin, jos pitää ahtaasta välistä saada lehti pois. Pienet sakset ovat parhaat kuihtuneiden kukkien poistamiseen. Harvennuksen jälkeen kasvi voi näyttää hölmöltä hetken, mutta kyllä se siitä taas kasvattaa uutta ennen kuin huomaakaan.

Toivotaan, että nämä innostuvat kohta työntämään paljon uusia kukkia. Näitä on nyt kaksi vaaleanpunaista ja yksi violetti. Ajatus on istuttaa nämä samaan ruukkuun jahka joskus taas suomeudun.

Kevät ja kilpikirvat

Kevät on koittanut, ja lisääntynyt valo sai minutkin huomaamaan H. picta:ssa jotain outoa valkoista nöyhtää. Villakilpikirvoja! En ymmärrä, mistä se on niitä saanut, mutta toimeen piti ryhtyä. Suomessa lykkäisin kasvin ruukkuun Provadotabletin, mutta en edes tiennyt, saako sitä täältä. Onneksi Bayerillä on nettisivut, joilta selvisi että täältäkin saa Provadoa, mutta nimi on eri. Saksassakin Bayer myy kasvinsuojeluaineita, ja täälläkin sillä on Provado-tuoteperhe, mutta se sisältää eri tuotteet kuin Suomessa. En ymmärrä tässä taustalla olevaa logiikkaa, mutta väliäkö sillä. Seuraava ongelma oli löytää kauppa, josta ainetta saa. Onneksi on nettikaupat. Koska nämä ovat niin pienissä ruukuissa ja pienijuurisia, ajattelin että sumute olisi turvallisempi ja/tai tehokkaampi. Purkki tuli kotiovelle seuraavana päivänä. Postikulut olivat vähemmän kuin edestakainen matka puutarhamyymälään olisi maksanut. Tämmöisestä palvelusta tykkään.

Jostain syystä kirvat olivat vallanneet vain toisen pistokkaista. Varmuuden vuoksi käsittelin kuitenkin kaikki kasvini. Yritin ensin saada raukkaparan nestetasapainoa palautettua laittamalla sille muovipussin hupuksi, mutta ei auttanut. Nyppäsin lopulta koko pistokkaan irti ruukustaan ja pistin sen minigrip-pussiin, ja vettä perään. 100% kosteus tepsi, ja kasvin lehdet saivat paksuutensa takaisin. Reilu viikko myöhemmin puhdistin kasvista huolella kaikki löytämäni vihulaiset ja ruukutin sen takaisin. Uusi Provado-käsittely ja huppu niskaan pitämään kosteutta korkeana uudelleen juurtumisen ajan. Katsotaan, miten meidän käy. Olin näkevinäni yhdessä lehdessä myös seittiä, mikä voisi viitata vihannespunkkeihin. Toivotaan, että näin omiani. Neem-öljy on kuitenkin valmiudessa tuossa hyllyn päällä.

Kaikki muut posliinikukat voivat hyvin ja kasvavat kohisten. Jopa H. griffithii alkaa vihdoin näyttää joltain muulta kuin kepiltä, jonka joku tökkäsi kukkapurkkiin. Lehdet kärtsäsivät liiassa valossa lisävalon alla, mutta sekään ei näytä hidastavan tahtia.

Uusi hankinta: idätysrasia

Tänä vuonna siemenkylvöt taitavat rajoittua idätykseen. Löysin Frankfurtin keskustasta pienen puutarhaliikkeen, jossa oli nurkassa pölyttymässä idätysrasioita. Laatikot olivat pölykerroksesta päätellen odottaneet minua siellä ainakin vuosikymmenen, mutta systeemi vaikutti toimivalta ja hinta oli sopiva. Yksi lähti kotiin kokeiluun, ja nyt jo harkitsen, että näitä hakisi ainakin yhden lisää.

Mukana tuli joukko siemeniä kokeiltavaksi. Ensimmäiseen satsiin meni mungpapuja (1. ylärivissä), kikherneitä, vihanneskrassia (näiden pussit heitin jo pois) ja lunja-papuja (2. ylärivissä). Päättelin, että "lunjat" ovat soijapapuja. Idätystä odottamassa on suosikkiani, sinimailasta (2. alhaalla) ja daikon-retiisiä (1. alhaalla). Mungpavuista puolet on jo mahassa, toinen puoli jääkaapissa odottamassa päivällistä. Muut ovat hitaampia itämään, ja näyttävät vasta tältä:

1. soijapavut 2. kikherneet 3. vihanneskrassit

Idätys on helppoa. Ensin idätettävät siemenet laitetaan vedenpitävään astiaan likoamaan yön yli. Aamulla huuhtelen ne, poimin roskat ja rikkinäiset siemenet pois ja laitan jokaisen siemenlajin omaan kerrokseensa idätysrasiaan. 2-3 kertaa päivässä kaadan ylimpään kerrokseen vettä ja se valuu sieltä jokaisen kerroksen läpi alimpaan astiaan, josta sen voi sitten seuraavalla huuhtelukerralla kaataa pois. Idätys tapahtuu pimeässä. Vihanneskrassit voi nostaa pariksi tunniksi aurinkoon kun ne ovat 3-4 cm pitkiä, jotta ne tuottavat lehtivihreää ja c-vitamiinia.

Pari varoituksen sanaa on kuitenkin paikallaan. Pavunituja ei saa syödä raakana, vaan ne pitää idättämisen jälkeen ryöpätä niissä olevan lektiinin vuoksi. Idätys vähentää lektiinin määrää, mutta ei poista sitä kokonaan. 10-12 minuutin keittäminen riittää. Keittovesi heitetään pois. Mungpavut ovat poikkeus, niitä voi huoletta syödä raakana. Myös kikherneet tulee keittää idättämisen jälkeen. Hygieniasta tulee huolehtia, etenkin jos idut syödään raakoina. Pese kädet aina ennen itujen käsittelyä ja pese käytetyt astiat huolellisesti ennen uudelleen käyttöönottoa. Älä syö mädäntyneitä tai homeisia ituja. Huomaa, että juurikarvat eivät ole hometta. Säilytä valmiit idut jääkaapissa ja käytä ne mahdollisimman nopeasti.

Idättää voi vaikka mitä! Kokeiltavat eivät ihan heti lopu kesken. Itse idättäminen tulee paljon halvemmaksi kuin kaupasta valmiiden itujen ostaminen. Tavallisistakin ruokakaupoista saa ainakin linssejä, hirssiä ja erilaisia papuja joita voi kokeilla. Varmista siemeniä ostaessasi, että ne ovat kokonaisia ja eikä niitä ole peitattu. Peittaamisella tarkoitetaan siementen käsittelyä kasvinsuojeluaineilla, jotka torjuvat homeita ja sienitauteja. Nuo aineet eivät ole turvallisia syötäviksi.

Vitamiinipommeina ituja kannattaa syödä etenkin talvella, kun muuta tuoretta on vaikea kasvattaa. Ne tulevat halvemmiksi kuin kaupan vihannekset, joiden hinnat nousevat aina talveksi ja ovat ympäristöystävällisempiä kuin kaukomailta rahdatut hedelmät. Idättää voi myös ilman idätysrasiaa, siitä ohjeet mm. täältä. Kokeilun iloa!