Kasvien kuulumisia

Eilen olin (ihmeellistä kyllä) niin aikaisin hereillä, että ehdin ikuistaa olkkarin ikkunan, kun aamuaurinko osuu siihen.

Samalla huomasin, että sädeposliinikukka oli löytänyt H. wallichii:ta varten laittamani narun. Jotain piti tehdä.

Kasvi oli kasvattanut jo niin pitkän roikon, että se ylsi jo tuen alareunaan ja pituus riitti vielä siihenkin, että sain ohjattua roikon pään kiipeämään tukea ylös. Tämä on tärkeää, sillä jos painaa roikon alas, eikä roikon pää osoita ylöspäin, kasvi kuivattaa sen herkästi. Irroitin langan kasvista ja kieputin sen tukeensa. Jahka kasvi taas yltää tuen yläreunaan, laitan langan taas "syötiksi". Tämä toimii hyvin näillä, jotka eivät puudu kovin nopeasti.

H. kanyakumariana ja H. griffithii

Otin nyt pistokkaista kuvat samalla kun laitoin H. griffithii:n juurtumaan sammaleeseen. Nähdään lähtötilanne. Tämän H. kanyakumariana:n kasvineste on mintunvihreää, joten en vieläkään ole varma lajista. Aidolla kun pitäisi olla kellanvihreä kasvineste. On tämä ainakin jotain muuta kuin se toinen "kanyakumarianani".

H. lambii

Siis tämä on pistokas. Iso on. Ruukku on Orthexin pienin säiliöruukku, halkaisija 14 cm.

H. javanica

Tässä pistokkaassa on jo 2 kukkavartta. Huh!

H. obscura

Muutkin posliinikukat voivat hyvin. Tämä se jaksaa kasvaa... Vaikka luulin, että tuossa on voimakas aurinko, kasvi ei ole saanut punaista lehtiinsä. Onko lannoituksessa vikaa, vai mikä on? Taas väärä laji?

H. macgillivrayi

Terraariossa on kasvettu ja tehty valtavia lehtiä. Kokoero tuoreimpien ja alkuperäisten välillä on suuri. Pinta-ala on kaksinkertainen. Onko sitten ilmankosteus vai mikä, kun terraariossa syntyneet lehdet ovat paljon nahkamaisempia (=taipuisampia, ohuempia) kuin sen ulkopuolella syntyneet.

Rahapuu on kasvanut kovasti. Tämä ei haluaisi kasvaa pystyyn ollenkaan, sitä pitää ohjata grillitikulla ja hiusklipsillä.

Apostolinmiekka on tehnyt kaksi alkua tyvelleen. Hän kai viihtyy.

Sipulit ovat kovassa kasvuvauhdissa. Nyt lehdet jo roikkuvat.

Santtu piti lyhyen kukkimistauon, ilmeisesti lannoittamisessa oli paussi. Nyt kun hän sai lannoitetta, kukintaan ryhdytään uudella innolla.

Ruukun toiseen päähän tökkäämäni alku ei nikotellut, vaikka irroitin sen emokasvistaan, juurtui vain ja jatkoi kohisten kasvuaan.

Sädeposliinikukka se vain kukkii, vaikkakin vain yhdellä tertulla kerrallaan. Kokeilen nyt, auttaisiko säännöllisempi lannoittaminen tähän ongelmaan.

Lisää postia

Keskiviikkona tuli neljä pistokasta, torstaina kuusi. Nämä kaikki ovat pikkuposliinikukkaa, jota minulla ei ole aiemmin ollut. Tarjolla sitä on kyllä ollut, mutta kun kyseessä ei ole ollut suosikkikasvi ja hinnat ovat olleet korkeat, ei ole tullut hankittua. Tanskan reissulta löytämäni sipulit kiinnostivat kovasti erästä sipulikukkaharrastajaa, ja lähetin hänelle kaksi sipulia heti kun Suomeen palasin.

Korostan, että tein tämän täysin itsekkäistä syistä: Jos onnistuisin jotenkin tappamaan omani, harrastaja varmaan saisi omansa säilymään hengissä ja voisin joskus kysellä häneltä korvaavia. Hän kuitenkin halusi lähettää jotain vaihdossa, ja koska hänellä ei ollut muita posliinikukkia... No, tässä sitä nyt sitten ollaan. :D Emokasvi on kuulemma innokas kukkija ja helppohoitoinen. Katsotaan, miten näiden vielä käy. Koska kiirettä piti koko viikko, tökkäsin kasvit ensimmäiseen paikkaan, mikä mieleen tuli: Macgillivrayin terraarioon, kosteutta ylläpitävään vesikippoon. Eilen ehdin vihdoin käydä kaupoilla, ja nyt minulla on taas ruukkuja. Katsotaan, edistynkö viikonlopun aikana niin pitkälle, että saisin nämä multiin asti.

Ihanaa, ihanaa! + "parveke" tänään

Botanovalta tuli tänään paketti! Paketti, ei kirje. Lähetyksen koko selittyi, kun avasin sen. Hoya lambii on iso kasvi, se tuli jo selväksi. H. javanicassa odotti ikävä yllätys. En edes tiennyt, että villakilpikirvat voivat kasvaa niin isoiksi! Tarkempi tarkastelu osoitti, että joka kasvissa oli ötökkää. Niinpä kasvit pääsivät heti likoamaan neem-öljykäsittelyyn.

Käsittelyn jälkeen kasvit pääsivät kukin kokoaan vastaavaan ruukkuun ja muovihupun alle juurtumaan. Kun niissä oli ötökkää, valitsin juurrutuspaikaksi makuuhuoneen verhonraon. Täällä ei ole yhtään toista kasvia, johon ötökät voisivat paeta. Tarjolla on vain näitä neem-öljyssä liotettuja. Katsotaan, missä vaiheessa alkaa näkyä merkkejä kasvusta.

Luulin muuttaessamme, että asunnossa ei ole parveketta, mutta on siinä tämmöinen. Huomatkaa ihana (yök) pinkki väritys. Talo on siis luhtitalo, ja asumme sen toisessa kerroksessa. Portaita (kuvan oikea alanurkka) pitkin noustaan tämmöiselle tasanteelle, joka on meidän puoleltamme avoin ja naapurin puolella lautaseinäinen. Kun naapurissa ei nyt asu ketään, koko tasanne on meidän käytössämme. Tähän asti sitä on käytetty vain läpikulkuun, mutta nyt tilanne muuttui. Vihdoin minulla on riippumatto! Koekäytössä nukahdin tuohon ja otin kevyet kahden tunnin päikkärit. Materiaali on laskuvarjokangasta, ja tuntuu hellepäivänäkin ihanan viileältä. Katsotaan, milloin tulee niin tukalan kuuma yö, että nukun sen tässä. ;)

Perliittiä mä metsästän...

Kyllä sai moneen paikkaan soitella, ennen kuin tätä löytyi. Onneksi kauppojen osastojen puhelinnumerot löytyvät netistä, pystyi soittamaan suoraan piha- ja puutarhaosastolle. Se ei kyllä paljoa auttanut, kun ensimmäinen kysymys myyjän suusta oli "Berliitti, mitä se on?". Yksi tarjosi zeoliittia, toinen kyseli enkö sittenkin haluaisi ostaa kesäkukkamultaa. Löytyihän sitä lopulta, K-raudasta. Samaa tavaraa pitäisi löytyä myös joistakin Prismoista, puutarhamyymälöistä ja Kodin Terroista, mutta niistä olivat päässeet loppumaan.

Perliitti on valkoista raemaista ainetta, jota sekoitetaan ruukkukasvien multaan. Se lisää mullan ilmavuutta. Plant Start myy sitä kuuden litran pusseissa. Vermikuliitti on ruskehtavaa raemaista ainetta, joka pystyy pidättämään vettä 3-4 kertaa oman painonsa. Se lisää kasvualustan vedenpidätyskykyä. Vermikuliitti pitäisi aina kastella ennen käyttöä, sillä se voi sisältää asbestia. Sitä saa samalta valmistajalta kolmen litran pusseissa.

Tämmöiset sekoitukset syntyivät tänään. Vasemmanpuoleisessa karkkilaatikossa on 1 osa perliittiä, 1 osa lecasoraa ja 2 osaa multaa (Käytän mittaamiseen tuota multakauhaa.). Sekoitus toivottavasti sopii niille posliinikukille, jotka pitävät siitä että multa kuivahtaa kasteluiden välillä. Oikeanpuoleisessa laatikossa on pussin kyljen ohjeen mukaan tehtyä sekoitusta: 1 osa perliittiä, 1 osa vermikuliittia ja 2 osaa multaa. Laitan sitä niille posliinikukille, jotka pitävät tasaisesta kosteudesta.

Jälkimmäiseen sekoitukseen pääsi heti Hoya retusa ("tikkuposliinikukka"). Tämä meni niin huonoon kuntoon, että leikkasin koko kasvin pistokkaiksi ja laitoin ne roskapussiin ja solmin pussin suun kiinni. Sumuttelin pistokkaita silloin kun muistin ja nyt ne olivat tehneet jo komeita juuria. Toivottavasti edes osa tuli oikein päin. Noista oli todella vaikea sanoa, kumpi pää oli latva ja kumpi ei.

Nurmikkofiksaatio

Tänään kitkin pois nurmikkoa paikasta, jonne sitä ei olisi alunperinkään pitänyt kylvää. Koska tämä on näemmä etenkin taloyhtiöiden pihassa enemmän sääntö kuin poikkeus, päätin avautua tänne asiasta. Taloyhtiön pihassa saa minun puolestani olla nurmikkoa aivan kuinka paljon tahansa, kunhan pari ehtoa täyttyy:

- Nurmikkoa ei laiteta kohtiin, joissa sitä ei pysty leikkaamaan päältäajettavalla ruohonleikkurilla. Nurmikot leikkaa huoltofirma, joka tekee hommaa urakkapalkalla. Mitä ei päältäajettavalla saa, jätetään ajamatta. Ei luulisi olevan iso homma vedellä suunnitelman päältä päältäajettavan kokoisella paperinpalalla ja katsoa, että laite mahtuu kulkemaan joka paikkaan.

- Nurmikkoa ei laiteta rinteisiin, joiden kaltevuus on yli 30%. Tällöin sen saa vielä normaalisti leikattua. Pahimmillaan käy huonosti. Olen nähnyt jopa melkein pystysuoraa nurmikkoa leikattavan trimmerillä, mutta laitteen käyttäjän piti työskennellä polvillaan, jottei olisi kaatunut rinnettä alas. Tämä on vaarallista! Rinteisiin voi laittaa niin paljon muutakin kuin nurmikkoa.

- Nurmikkoalueet ovat järkevän kokoisia. Nurmi ei selviä poutakausista alle 50 cm kaistaleina. Käytännössä miniminä voisi pitää päältäajettavan ruohonleikkurin leikkausleveyttä.

- Nurmikon leviäminen sinne, minne se ei kuulu, on estetty jotenkin. Nurmikko haluaa levitä pensaiden alle, hiekkakentille ja ylipäätään kaikkialle, minne se pääsee, jos sitä ei estetä.

- Alueen käyttö ei tapa nurmikkoa. Esimerkiksi nurmikon laittaminen kohtaan josta kuljetaan jatkuvasti, on tuhoon tuomittu yritys.

  

Jos näitä ehtoja ei voida täyttää, älkää laittako siihen nurmikkoa!

  

Nurmi on ehkä halpaa perustaa, mutta sen ylläpito tulee kalliiksi: Sekä luonnolle että lompakolle. Nurmikkoa pitää lannoittaa keväällä ja kesällä, kalkita, leikata, pystyleikata, kastella, kantata, korjata, ilmastaa... Se on hyvin herkkä vaurioille. Maan tiivistyminen, veden seisominen, sienitaudit, rikkaruohot ja kuivuus saavat nurmikon näyttämään kohta joltain muulta kuin vihreältä matolta. Hiekoitushiekka ja tiesuola ovat sille myrkkyä. Nurmikon hoidossa käytettäviä aineita huuhtoutuu vesistöihin, eikä itse nurmikko lisää luonnon monimuotoisuutta, pikemminkin köyhdyttää sitä. Täydellinen nurmikko on kuin aavikko, jossa hiekan sijaan on vain nurmiheinää.

Vaihtoehtoja nurmikolle riittää niin, että nurmikkoa voisi hyvin laittaa vain sinne, minne sitä oikeasti tarvitaan: erikoiskohteisiin. Monin paikoin nurmikon voisi korvata niityllä. Se on helpompi perustaa, kukkii kauniisti, eikä maata tarvitse parantaa (Etenkin kun monesti nurmikko pitäisi perustaa siihen peltosaveen, joka talon perustusten alta on kaivettu pois. Vielä en ole nähnyt, että tulevan nurmikon alle laitettaisiin seulottua multaa. "Seulotusta mullasta" on löydetty eristevillaa, styroksia, kattila, metalliromua, kahvikuppeja yhden astiaston verran, mursketta, roskia ja päänkokoisia kiviä. Itse "multa" voi olla mitä vain peltosavesta ylijäämämurskeeseen). Niittylajisto ei olisi vaarassa kadota, jos joka pihalla olisi niittyä edes pieni pläntti. Niityn hoidoksi riittää niittäminen 1-2 kertaa kesässä. Sitä ei tarvitse lannoittaa tai kalkita. (Linkki)

Nurmikon leviämisen sinne, minne sitä ei haluta voi yksinkertaisimmillaan estää reunuksella. Sen voi tehdä puusta, betonikivistä, muovista, mikä nyt budjettiin sopii. Jos budjetissa ei ole varaa tähän, nurmikko pitää kantata kerran kesässä. Jos kumpaakaan vaihtoehtoa ei toteuteta, piha on kohta siinä kunnossa, ettei sitä pelasta enää mikään. Ainoa vaihtoehto on vaihtaa maa, tehdä istutukset uudelleen ja tällä kertaa rajata nurmikko. Puistopuiden kunnosta ollaan paljon huolissaan, mutta silti nurmikon annetaan kasvaa puun runkoon asti, jonka jälkeen kesätyöläinen tulee trimmerin kanssa "siistimään". Tuloksena on paljon pieniä haavoja puun rungossa, jotka tarjoavat loistavan sisäänpääsyn lahottajille ja kasvitaudeille. Miten paljon puu maksaa verrattuna säännölliseen nurmikon kitkemiseen puun juurelta?

Lopuksi vielä pensasryhmän hoito-ohje taloyhtiöille:

Pensasryhmien alalle levitetään katetta riittävän paksusti: n. 10 cm. Tämä tehdään heti kun kasvit on istutettu. Tämän jälkeen pensaiden alustat tulee kitkeä joka kesä ensimmäiset 5 kesää. Samalla niiden nurmikkoon rajoittuvat reunat kantataan. Tänä aikana pensaat kasvattavat niin laajan juuriston, että rikkakasvien juurtuminen muuttuu lähes mahdottomaksi: kasvusto vakiintuu. Tämän jälkeen riittää, että joku käy välillä vähän vilkaisemassa tilannetta.

  

3-5 vuoden välein pensasryhmät leikataan alas maata myöten esimerkiksi raivaussahalla. Samalla alue peruslannoitetaan typpipitoisella lannoitteella ja sille levitetään kate. Alasleikkausväli katsotaan siitä, miten paljon katetta on vielä jäljellä. Kun paljas maa alkaa paistaa, on aika toimia. Useimpien pensaiden kohdalla alasleikkauksen voi tehdä kasvukauden aikana milloin vain, mieluiten kukinnan jälkeen. Taloyhtiöiden pihoissa on yleensä angervoja ja kurtturuusua juuri siksi, että ne suorastaan vaativat alasleikkausta. Muuten niistä tulee rumia.

Rakennusfirmat: Älkää heittäkö nurmisiementä siihen, mihin on karttaan merkitty istutusalue. Kun viherrakentajat vihdoin ehtivät paikalle, siinä kasvaa jo kaunis nurmikko, joka pitää kuoria pois ennen kuin alueelle voi tehdä mitään muuta. Pahimmillaan nurmikkoa ei kuorita pois, jolloin kesätyöntekijät saavat hampaat irvessä repiä sitä sieltä ruusupuskan juurelta vielä vuosien päästä.

Arkkitehdit: Jos ette tiedä, miten piha kannattaa suunnitella, jotta se olisi helppo hoitaa, pyytäkää hortonomia suunnittelemaan se. Jos tämä ei sovi budjettiin, katsokaa lista ylempänä. Parasta olisi, jos menisitte kitkemään pihoja yhdeksi kesäksi. Siinä oikeasti oppii, mikä toimii vielä 15 vuoden päästä.

Isännöitsijät/taloyhtiöt: Varatkaa budjettiin rahaa myös pihan hoitoon ainakin viidelle ensimmäiselle kesälle. Sen jälkeen pihan hoitokustannukset romahtavat. Kate maksaa paljon vähemmän kuin joukko kitkijöitä kolmelle päivälle. Minkä lisäksi piha näyttää paljon paremmalta.

Ei ehdi edes päivitellä!

Kiirettä on pitänyt. Olen työharjoittelussa, jossa teen töitä 07-15:30. Sen lisäksi pitää hoitaa kasvit, aviomies, koti ja koulutyöt. Niin, ja tavata kavereita, juhlia juhannusta... Tämä viikko on vielä mehut imevämpi, sillä olen pyörän varassa kulkemisteni kanssa. Eli ensin pyöräilen tunnin, sitten kitken 8 (ei sis. taukoja), jonka jälkeen taas pyöräilen tunnin ennen kuin olen kotona. Tavoite on kirjoitella tavoista joilla kitkemisen tarvetta voi vähentää, mutta asialistalla ovat myös loput Tanskan valokuvat, kasvien kuulumiset ja nykyisten kasvien profiilit... Ja kitkiessä ehtii hyvin miettiä monta aihetta lisää! Katsotaan loppuuko kesä kesken, ennen kuin ehdin tehdä näille jotain.

Jotain sentään olen ehtinyt. Tänään lähti tilaus Botanovalle!! Katsotaan, missä vaiheessa paketti saapuu. Tilasin neljä pistokasta:

  

Hoya griffithii - Botanova myy tämän keltakukkaista muotoa, jonka pitäisi olla helpompi kukkimaan kuin "tavallinen".

  

H. kanyakumariana - Koska tällä nimellä saamani pistokas osottautuikin joksikin muuksi.

  

H. lambii - Tätä olen himoinnut jo pitkään. Vaikka se ei koskaan mausteisen tuoksuisia kukkiaan näyttäisikään, kasvi on silti upea.

  

H. javanica - Ihan vain siksi, kun kasvi on niin tavallinen, eikä minulla sitä ole. + Kaipaan kukkia, ja tämän pitäisi kuulemma kukkia jopa pistokkaana.

  

Toivotaan, että tilaus saapuu pian, pistokkaat ovat hyvissä voimissa ja juurtuvat!

Kirja-arvostelu: Oman pihan terveydeksi

Heti ensimmäiseksi pitää sanoa, että tämä on loistava kirja. Kotipuutarhuri tuskin löytää toista yhtä laajaa, hyvin kuvitettua ja Suomen olojen mukaan tehtyä kirjaa tästä aiheesta. Joitain asioita kuitenkin olisin kirjaan lisännyt.

- Liima-ansat, joiden tehtävä on pyydystää hyönteisiä, houkuttelevat myös lintuja aterialle. Ne voivat jäädä ansaan kiinni sulistaan, joten kaikki liima-ansat kannattaa suojata linnuilta esimerkiksi verkolla.

- Aina, jos kasvien lehdille ollaan ruiskuttamassa jotain, kannattaa muistaa että vesipisarat ja aurinko on huono yhdistelmä. Lehdelle jäänyt vesipisara toimii linssin tavoin ja voi polttaa lehteen jäljen.

- Kirjassa kehotetaan käyttämään pyretriiniä moneenkin vaivaan. Minusta olisi ollut hyvä korostaa, että kyseinen aine tappaa kaikki hyönteiset, joihin se osuu, myös hyödylliset. Hyvä oli, että käsittely neuvottiin tekemään illalla, jolloin päiväaktiiviset pölyttäjät ovat jo vetäytyneet yöpuulle, mutta yöaktiiviset eivät ole vielä lähteneet lentoon. Pyretriini hajoaa auringossa nopeasti, mikä myös puoltaa käsittelyä illalla. En löytänyt sen varoaikaa (1 vuorokausi, tillillä ja persiljalla pidempi) kirjasta.

- Isoista hyötyeläimistä puuttuivat pöllöt. Laita pönttö pöllölle, niin johan rupeavat myyrät katoamaan parempiin suihin.

- Kimalaispöntöstä olisi ollut kiva nähdä kuva. Kovin moni ei tiedä, minkä näköinen se on, tai että sen voi tehdä itse.

- Nilviäisten kohdalla ei oltu kerrottu mielestäni tehokkaimmasta etana-ansasta: Upotetaan oluttuoppi kasvimaalle niin, että etana yltää ryömimään sen laidan yli. Täytetään puolilleen oluella ja odotellaan uhreja. Mm. Claude Monet'n puutarhassa Ranskassa on siirrytty käyttämään etanoita vastaan pelkästään tätä torjuntatapaa.

- Kirjassa ei mainita kirpparekeä. Kaalimaalta kirpat saa tehokkaasti pois, kun pyyhkii kaalirivistön yli tervatulla tai liima-ansalla päällystetyllä laudalla sopivalla korkeudella. Kirpat hyppäävät säikähtäessään, ja tarraavat kiinni tervaan. Jos haluaa hifistellä, voi tehdä parista laudankappaleesta ja rivin levyisestä vanerinpalasta "reen", jota voi narussa vetää rivin yli.

- Vattukärsäkkään leikkaamat nuput kannattaa kerätä pois ja polttaa, jos niitä on paljon.

- Muurahaiset saa nitistettyä hyvin laittamalla niiden polulle matalaan astiaan mehua, jossa on aspartaamia. Makeutusaine on niille hermomyrkkyä, mutta maistuu makealle. Jos muurahaiset änkevät taloon sisälle, kannattaa tarkistaa onko jossain kosteusvaurio ja/tai lahoavaa puuta.

- Kontiaisesta olisin kaivannut kuvaa ja tarkempia neuvoja, miten sen erottaa myyristä.

  

- Hallantorjunnassa olisi ehkä kannattanut mainita, että hallaharso pitää laittaa kasvin päälle jo päivällä tai sitten sumuttaa se alapuoleltaan vedeltä, jos sen laittaa vasta illalla. Harson teho perustuu jäätyvien vesipisaroiden vapauttamaan lämpöön.

  

Ehkä olisin itse korostanut vielä enemmän sitä, että oikeaan paikkaan laitettu ja oikein hoidettu kasvi pysyy vastustuskykyisenä taudeille, eikä torjunta-aineisiin tarvitse turvautua. Jos koristekasviin tulee tuholaisia, kannattaa miettiä, mikä on aiheuttanut kasville stressiä. Kasvimaalla peiteharso pelastaa paljon. Loistavaa on, että kirjassa on esitelty kuvin myös hyödyllisten hyönteisten toukkia. Moni myrkyttää leppäkerttujen toukat, kun "ne näyttävät niin kamalilta!", eikä osaa yhdistää niitä tähän kaikkien rakastamaan tehokkaaseen kirvojen tuhoajaan. Näyttäväthän ne aika rumilta, mutta toukkanakin ovat ahnaita kirvojen popsijoita.

Kuvat ovat kirjan parasta antia. Ne ovat tarpeeksi suuria, havainnollisia ja niitä on paljon. Faktatietoa kirjaan on koottu monista lähteistä, minkä huomaa lukiessaan. Teksti on helposti ymmärrettävää. Taulukot ja kirjan selkeä jaottelu helpottavat ongelman löytämistä, vaikkakin voi olla että täysin ummikko joutuu lukemaan koko kirjan ja sulkemaan pois vaihtoehdon toisensa jälkeen ennen kuin voi olla varma, mikä on se oma ongelma.

Tämä on loistava perusteos, josta jokainen pihanomistaja voi saada jotain irti.

Lisäys 1.7.2011: Minua on taas korjattu. Tässä siis hieman tarkennusta:

- Pelkkä vesi ei polta lehtiin vaurioita, mutta saippualiuos tekee näin. Tämä tieto löytyy kirjasta.

- Tavalliset pihamauriaiset (ne pienet mustat murkut) eivät kerro kosteusvaurioista, vaan tulevat taloon usein putkia pitkin. Sen sijaan hevosmuurahaiset voivat olla merkki kosteusvauriosta.

- Hallantorjunnassa harson teho perustuu siihen, että se estää maan lämmön säteilyä pois ja jos harso on märkä, se itse asiassa saattaa pahentaa hallavaurioita, jos jäätyvä harso koskettaa alla olevien kasvien lehtiä. Tästä syystä esimerkiksi mansikkamaalle ei saisi laittaa kosteaa harsoa, vaan mahdollisimman kuiva. Sadetus on hyvä keino, koska vesi luovuttaa lämpöä. kun sen lämpötila alenee.

- Pyretriinin varoajat riippuvat liuoksen vahvuudesta, mikä taas vaihtelee valmistajittain. Siksi tarkkoja aikoja ei kannata antaa. Noudata aina aineen mukana tulevia käyttöohjeita. Tutustu myös internetistä löytyvään käyttöturvatiedotteeseen. Siinä on mm. lueteltu tarvittavat suojaimet.

Kiitos näistä tiedoista! Aina oppii uutta.