Kalojen muuttopäivä

Eilen tuli hunajarihmoille lähtö. He ilahduttavat nykyään uutta omistajaansa, vaahtosammuttimen korkuista pikkumiestä. Lehtikset lähtivät jo aiemmin uiskentelemaan uuden omistajansa luo. Päivä alkoi akvaarioiden tyhjentämisellä.Samoin lähti keittiön pikkuallas. Enää täällä ei ole kuin tyhjillään oleva 300-litrainen joka sekin noudetaan heti kun ostaja ehtii.Nämä kalat ovat siitä erityisiä, että ne ovat ensimmäiset luonani kudusta aikuiseksi asti selviytyneet poikaset. En kyllä tehnyt niiden selviytymisen eteen yhtään mitään, kun huomasin ne vasta sentin kokoisina. :DMutapohja käyttäytyi yllättävän nätisti tyhjennettäessä. Otin ensin noin puolet vedestä pois, sitten revin kasvit pohjasta ja sitten loput vedet niin pitkälle että kalat vielä mahtuivat uimaan pystyssä. Pelkäsin, että vesi olisi niin sameaa pyydystysvaiheessa, että kalat pitäisi etsiä käsikopelolla, mutta irtoroskat katosivatkin letkuun. Mutapohja syntyi siis Kekkilän vesikasvimullasta ja tammenlehdistä. Tammenlehdet änkivät aina tielle eivätkä halunneet pysyä pohjalla, mutta niistä tuli ajan mittaan kelpo mutaa. Yllättäen muta oli kivuttomampaa tyhjennettävää kuin hiekka. Ei yhtä painavaa, ei naarmuta laseja eikä pidä karmeaa kirskuntaa.

Pistokkaiden kuulumisia

Ehdin vasta tänään ottaa pistokkaat pusseistaan ja laittaa ne juurtumaan. Kastoin pistokkaat juurtumishormoniin ennen kuin istutin ne purkkeihinsa. Varren ympärillä on sammalta, ja vermikuliitti pitää pistokkaat pystyssä. Sitten akvaariolampun päälle saamaan alalämpöä. Molemmissa bokseissa on tuikkukippo täynnä vettä, että kosteus pysyy korkeana. Alalämpö katoaa valitettavasti keskiviikkona, kun ostaja käy hakemassa akvaarionsa. Torstaina täällä ei enää uiskentele kalan kalaa eikä koko asunnossa ole yhtäkään akvaariota. Onneksi ostaja löytyi ennen kuun vaihteen muuttoa. Akvaarioiden muuttaminen on aina oma stressinsä.

Koululla tapahtuu

Tällä viikolla koulu pääsi peräti paikallislehteen.

"Jämsän ammattiopiston Auvilan kampuksella sattui puutyötilan pölynpoistojärjestelmässä lievä pölyräjähdys tiistai-iltana kello 19 aikoihin. Koolla puutyötilassa olleessa Jämsän työväenopiston puutyöpiirissä ajettiin sirkkelillä vaneria. Vaneri kuumentui ja pölynpoistoputkistossa ollut pöly syttyi räjähdysmäisesti palamaan. Puutyöpiiriläiset suorittivat alkusammutuksen, eikä tilanne äitynyt vaaralliseksi.

– Tässä selvittiin säikähdyksellä. Palo pysyi järjestelmän sisällä. Palosta aiheutui järjestelmän vaurioitumisen vuoksi korkeintaan muutaman tuhannen euron vahinko, Jämsän palopäällikkö Pertti Rossi kommentoi."

Torstaina raksan pojat olivatkin sitten repimässä puutyöluokkaa palasiksi. Katto oli mustunut paikoin, mutta muita vahinkoja ei näkynyt. Pölynpoistoputkisto piti purkaa ja vahingot tutkia. Puutyöopettajan mukaan viimeksi näin kävi 10 vuotta sitten. Silloinkin sirkkelistä lähti kipinä putkistoon. Kummallakaan kerralla ihmisille ei ole käynyt mitään, mitä nyt pelästyivät. Oli kuulemma ollut hetken aikaa näyttävä tulimeri luokan katossa. Kuvassa tyhjennetty, mustunut purusäiliö. Onneksi tämä ei meidän opiskeluihin vaikuta, kun meillä ei enää ole puutöitä. Suurin haitta oli, että purkajat olivat vieneet kaatopaikkaroskiksen normaalipaikaltaan talon toiseen päätyyn lähemmäksi purkutyömaata, ja jouduimme etsimään sitä vähän. Niin, ja sammutinhuollon ihminen kävi kysymässä minne täytetty sammutin pitää viedä.

Tämän viikon opiskelut ovat olleet kivitöitä: ensin teoriaa ja sitten olemme kokeilleet tehdä Taitaja-kisojen semifinaalityön itse. Olemme oppineet ainakin sen, että ihan tällä kokemuksella sinne ei olisi kannattanut lähteä kisaamaan. :D Kilpailutyön teon välissä on kokeiltu luonnonkiven työstöä ja opeteltu miten noppakiviä, reunakiviä ja liuskekivilaattoja asennetaan. Meillä meni kaksi päivää kaikkinensa tuon kilpailutyön tekemiseen, ja laatu oli alle kaiken arvostelun. Eli mitat heittivät liikaa, korot samoin. Mutta nyt on sitten tehty muuriakin ensimmäistä kertaa.

Tiistai on toivoa täynnä

Mainitsin aiemmin, että pakkaset olivat estäneet pistokkaiden lähettämisen. No, eivät enää! 7.3. posti kiikutti minulle salaperäisen paketin. Sen sisältä kuoriutui kahden tilatun pistokkaan lisäksi kaksi yllätystä. Suuri kiitos Kukkaladylle näistä!
  

Hoya kanyakumariana
Pitää runsaasta, epäsuorasta valosta. Kestää kuivuutta. Anna mullan kuivahtaa kasteluiden välillä. 17-35 °C

 
Iik! Tätä pikkuista on odotettu kuin kuuta nousevaa. Tällä söpöläisellä ei ole paljoa kokoa, mutta kaunis se on. Lehtien piparkakkureunat ovat jo itsessään viehkeät, ja kun lisäksi mukana on lupaus kauniista, tuoksuvista kukista joskus tulevaisuudessa, kasvista ei voi olla pitämättä.

  
Hoya obscura
Pitää runsaasta, epäsuorasta valosta. Anna mullan kuivahtaa kasteluiden välillä, ennen kuin täytät säiliön. 20-25°C, ei alle 10°C.

Tämä veti minua puoleensa, koska voimakkaassa valossa sen lehtien pitäisi saada kaunis punainen väri. Niin, ja lisäksi kukat tuoksuvat ihanalle.

Ylläreitä olivat:

Hoya campanulata
Runsas hajavalo. Pidä multa aina kosteana. 20-25°C, ei alle 10°C.

Tämä kellokukkainen hoya eroaa wallichiista koon ja kukkien yksityiskohtien perusteella. Kukkien pitäisi myös tuoksua sitrukselle.

Neljäs pistokas hämmentää minua. Lähettäjän mukaan se on H. densifolia, mutta tämän sivun mukaan H. densifolian lehdenkärjet ovat tylpät, ja H. cumingianan lehdenkärjet terävät. Tämän perusteella se siis olisi H. cumingiana, ei densifolia. MUTTA, kun googlettaa H. cumingianan, löytää kuvia kasveista, joissa on tylpät lehdenkärjet ja joita omistajat kutsuvat cumingianaksi. No, kutsutaan sitä nyt sitten kummaksi tahansa, posliinikukka se kuitenkin on.

Edit 23.4.2011: Olen nyt tutustunut sekä tuohon edellä mainitsemaani lähteeseen, että lukenut mitä kirjani The Genus Hoya sanoo aiheesta, ja tullut siihen lopputulokseen, että näiden kahden lajin nimet ovat jossain vaiheessa vaihtuneet päikseen. Eli se, joka kiertää nimellä H. densifolia, onkin oikeasti H. cumingiana. Joten pistokas, joka kuoli ennen juurtumistaan, oli H. cumingiana. En itse ole tarkistanut asiaa tyyppinäytteistä, mutta P.S. The Hoyan -sivun kirjoittaja on, ja on jopa laittanut nettiin kuvat noista tyyppinäytteistä, joten pidän tietoa luotettavana.

Hoya densifolia (?) cumingiana
Runsas hajavalo. Saa kuivahtaa ennen uutta kastelua. 20-25°C, ei alle 10°C.

Tämä pistokas oli saanut kylmävaurioita kahteen lehteen. Toivotaan, että se siitä huolimatta jaksaa juurtua.
  

Nyt peukut pystyssä, että juurtuvat kaikki hyvin ja lähtevät kasvuun. :)

Amppelikriisi

No niin, vihdoin ehdin tännekin jotain raportoimaan. Vaihdoin jo viikko sitten muoviruukussa kituneen herttalyhdyn saviruukkuun ja siirsin häntämaksaruohon suurempaan ruukkuun. Tähän mennessä molemmat ovat pitäneet muutoksesta.Ongelmaksi muodostui se, ettei isompi saviruukku mahtunut edes isompaan amppeliin, joten jotain piti keksiä.Ensimmäinen yritys. Tein amppeliketjusta, aitaverkosta ja jämäketjusta tämmöisen räpellyksen. Ei kovin nätti, joten uusi yritys. Selasin koko netin etsiessäni amppelia, johon mahtuisi jokin säiliöruukkua korkeampi, mutta ei löytynyt. Lopulta tajusin, että minullahan on tyhjänä saniaisella ollut säiliöruukku, johon saa ketjut. Turha välipohja pois, ja sehän riitti, juuri ja juuri. Mutta ruma se oli. Tuli mieleen, että voisin yrittää koristella sitä naruamppelityyliin jämälangalla ja jämäpitseillä.
Yritys nro 2. Ei vieläkään hyvä. Ruukun reuna näkyy ja koko viritelmä näyttää juuri siltä, mitä se on: epätoivoiselta yritykseltä tehdä profiililtaan neliönmallisesta ruukusta jonkin muun muotoinen. Kehitystyö siis jatkuu.Herttalyhty sentään sopi nätisti häntämaksaruohon vanhaan amppeliin. Se näyttää heti paljon tiheämmältä, kun se on pienemmässä ruukussa. Toivotaan, että se oikeasti rupeaa viihtymään kesän aikana.

Kaiken maailman amppeleita

Tänään tein ruukunvaihdon häntämaksaruoholle, ja totesin, ettei uusi ruukku mahdu yhteenkään amppeliini. Siispä hakukoneet laulamaan ja ideoita etsimään. Ja niitähän löytyi:

Ja löytyi:

Suunnittelijoilla on tapana kääntää kaikki ylösalaisin, näemmä myös amppelit:Perinteisen punottavan naruamppelin lisäksi amppelin voi tehdä mistä vain. Vaikka henkarista, ketjusta ja läviköstä, kuten täällä:Näistä ei kyllä heti arvaa, mikä on käytetty materiaali:
Vai tuliko ensimmäisenä mieleen vanha autonrengas? On se hienoa, kun jotkut osaa. Kuten vaikka Jokke:

(Täältä)

Nyt on ideaähky. Pitää sulatella näitä vähän aikaa ja katsella, mitä kävelee vastaan.

Kasvit tänään

Santut lopettivat lyhyen kukintataukonsa, ja alkoivat taas työntää nuppuja. Piti poistaa pari lehteä kukkien tieltä, että mahtuvat nousemaan. Minulla ei ole näitä enää kuin näitä vaaleanpunaisia, annoin valkoiset anoppilaan.Kevät on koittanut myös H. calycinan mielestä, se on alkanut kasvattaa lehtiä, jotka ovat jurottaneet pieninä alkuina koko talven.Kukkavarsi on yhä samassa tilassa kuin syntyessään, mitä nyt on kasvanut vähän valoa kohti. Se on saanut siivet selkäänsä:Näyttää ihan lokilta. Tai albatrossilta. :)Samalla ikkunalla roikkuva H. nummularioides on alkanut kasvatella itselleen uutta haaraa. Molemmat pistokkaat ovat saaneet reilusti paksuutta sitten saapumisensa.H. wallichii on yhä juurtumassa. Se ei ole pätkimisensä jälkeen jatkanut kasvuaan, mutta ei se ole alkanut mitään kuihduttamaankaan. Jopa täysin lehdetön "roikko" on yhä hengissä. Toivotaan, että mullan alla tapahtuu jotain positiivista. Samaa toivon H. pubicalyxistä, joka on vain ollut ja ihmetellyt uuteen purkkiin pääsemisensä jälkeen. Kai se on outoa, kun nyt pysyy pystyssä.Minulla ja apostolinmiekalla oli pitkään erimielisyyttä kastelun riittävyydestä, mistä todistavat kuivahtaneet lehtien kärjet. Siirto altakasteluruukkuun pelasti paljon, ja nyt uusien lehtien (2kpl) kärjet ovat pysyneet vihreinä:Orkideakokeilussa on nyt yksi tyytyväisenä kasvava, mutta ei kukkiva, orkidea ja yksi hyvin tyytymätön kukkiva orkidea. Tyytyväisellä on kunnon juuret, jotka yltävät veteen asti, ja se saa jatkuvasti juotavaa. Ne ovat aina nätin vihreät:
Tyytymätön yrittää kyllä kovasti kasvatella juuriaan yltämään veteen asti, mutta toistaiseksi sen juuristo on niin pieni, että joudun auttamaan sitä sumuttelemalla ahkerasti lyhyitä juuria, ja silti kasvi kärsii veden puutteesta:Toivotaan, että tilanne muuttuu pian, kun juuret yltävät veteen asti. Ainakin kukintaa tilanne ei ole haitannut.Kukkavarsi on alkanut taas kasvaa pituutta kärjestään ja nuput ovat alkaneet turvota.Herttalyhtyköynnös ei ole tykännyt tästä talvesta. Nuolet osoittavat kuolleita pistokkaita tai niiden jäänteitä. Käytin vihreitä rautalankakaaria pitämään pistokkaita paikoillaan juurtumista varten, ja olen saanut nyppiä niitä tuolta pois, kun pistokas onkin kuollut.
Vieressä häntämaksaruoho voi hyvin ja on jopa alkanut kasvattaa uutta haaraa. Mutta se onkin saviruukussa, jonka pohjassa on kaiken lisäksi reikä. Kasvualusta on molemmilla yhtä hiekkapitoista. Pitää selkeästi vaihtaa herttalyhdyn jäänteet saviruukkuun kasvamaan, ei tästä muuten tule mitään.