Miten huonekasvit pidetään hengissä: Erilaisia ruukkuja

Ruukku kuin ruukku, vai mitä? Ei. Ruukulla on paljonkin väliä. Esimerkkinä huonosta ruukusta käytän orkidearuukkua, joka on juurtentappoväline vailla vertaa:

Kaupoissa yleisimmin saatavat orkideat ovat perhosorkideoita. Nämä epifyytit yhteyttävät lehtiensä lisäksi myös juurillaan, joten juurten on saatava valon lisäksi sekä hiilidioksidia ja happea, kuten muistamme Juurten kasvu -postauksesta. Hyvä on, orkidearuukku on lasia, joten juuret saavat valoa. Lasi ei kuitenkaan päästä lävitseen kaasuja. Ruukun pohjassa on vain kolme reikää ja siinä on kiinteä aluslautanen, joten on hyvin suuri vaara, että kasteluvesi ei pääse ruukusta pois vaan jää mädättämään juuria. Kastelun kanssa saa siis olla hyvin tarkka, tai sitten liika vesi pitää huolella kaataa ruukusta pois.

Eikä tällainen lasinen orkidearuukku sovi oikein muillekaan kasveille, sillä yleensä kasvien juuret hakeutuvat valosta pois, joten lasisessa ruukussa niiden kasvu voi kärsiä.

Ilo-orkidearuukku

Markkinoille on tullut myös parempia orkidearuukkuja, kuten tämä Biolanin Ilo. Siinä kasvi istutetaan violettiin sisäruukkuun, joka voidaan kastelua varten nostaa ulkoruukusta ulos, kastaa veteen ja liika vesi lorisee iloisesti pois ruukun useista rei'istä. Ulkoruukussa on lisäksi venttiili, jonka avulla ruukun pohjalle mahdollisesti jäänyt vesi saadaan pois tarvittaessa. Jos jollakulla on kokemusta näistä, kuulen mielelläni. En ole itse näitä kokeillut, kun tällä hetkellä minulla ei ole orkideoja.

Harrastajat ovat tehneet ruukkuja myös itse. Minulla oli aikoinaan käytössä tämmöinen ratkaisu perhosilleni. Ruukku on tehty muovisesta hyttysverkosta, ommeltu kasaan siimalla ja ripustettu niin, että se roikkuu osittain akvaariovedessä. Homma toimi, koska akvaarion vesi on happipitoista.

Ruukkuja on hyvin erilaisia, jopa aivan tavallisille huonekasveille. Ne voidaan jakaa materiaalin, käyttötarkoituksen tai rakenteensa mukaan.

Ruukun materiaali voi olla savi, muovi, metalli, lasi, betoni... Kasvin voi istuttaa jopa vanhaan kumppariin tai isoon kotilon kuoreen. Vain mielikuvitus on rajana. Saviruukku voi olla lasitettu, jolloin menetetään sen hengittävyys, mutta toisaalta kauttaaltaan lasitettu saviruukku ei ime itseensä vettä ja kestää talven ulkona halkeamatta.

Suurin osa marketeissa myytävistä ruukuista on suojaruukkuja. Ne ovat yleensä pohjareiättömiä, lasitettuja ruukkuja, joihin kasvin voi nostaa taimiruukkuineen.

Suojaruukkuja

Amppelimallinen suojaruukku

Suojaruukun tehtävä on piilottaa sen sisäpuolella oleva ruukku ja suojella pöytäpintaa. Lisäksi niiden yleensä toivotaan sopivan sisustukseen.

Taimet istutetaan taimiruukkuihin, jotka ovat yleensä muovisia. Niitä kertyy varsinkin jos ostaa kesäkukkia.

Taimiruukkuja, jossa on useita pohjareikiä

Pohjareiällisessä ruukussa liikakastelun vaara on hyvin pieni, varsinkin jos ei käytetä aluslautasta. Aluslautaselle jäävä vesi voi aiheuttaa hapenpuutteen ruukun alaosaan. Siksi liika vesi pitäisi kaataa pois vartin sisällä kastelusta.

Säiliöruukkuja

Säiliöruukussa on vesisäiliö. Suomalaisille tutuin taitaa olla Orthexin muoviruukku, jossa vesisäiliö on sisäpohjan alla. Pohjareiättömästä ruukusta voi tehdä säiliöruukun asentamalla siihen valepohjan tai ostamalla valmiin vesisäiliön.

Ikean Sötcitron-altakasteluruukku

Altakasteluruukussa kastelu tapahtuu mullan alta, ei päältä. Niissä voi olla vesisäiliö, tai sitten ei. Altakasteluruukku on terminä varmaan kaikkein ryöstöviljellyin nyt läpikäydyistä. Sitä käytetään säiliöruukuista (koska vesihän imeytyy niistä kasvualustaan alapuolelta, vaikka kastelu tapahtuukin yläkautta) ja jopa tavallisista ruukku ja aluslautanen -yhdistelmistä, jos kastelija tykkää kastella kasvinsa suoraan aluslautaselle. Soppaa hämmentää lisää se, että säiliöruukuista puhutaan joskus alta kastelevina ruukkuina.

Näiden mainittujen ruukkujen lisäksi on vielä erilaisia erikoisruukkuja. Vesiviljelyruukut eroavat multasekoituksille tarkoitetuista ruukuista. Niissä on yleensä erikseen sisä- ja ulkoruukku ja vedenpinnan mittari. Ulkokäyttöön on saatavilla pakkasen kestäviä ja UV-suojattuja ruukkuja, joiden materiaali voi olla esimerkiksi erikoisstyroksi.

Ulkokäyttöön tarkoitettuja ruukkuja

Miten huonekasvit pidetään hengissä: Mullan rakenteen ylläpito

Kasvualustan tiivistymistä voidaan estää monella tavalla. Ensimmäinen ja voisin jopa sanoa tärkein tapa on oikean kasvualustan valinta. Kasvit vaihtelevat siinä, millaiseen multaan ne mieluiten juurensa työntävät. Kasvin kasvupaikka luonnossa antaa vihjeitä. Yrtit ja kaktukset pitävät hiekkapitoisesta kasvualustasta, epifyytit (puiden päällä kasvavat lajit, kuten posliinikukat) tarvitsevat hyvin ilmavan kasvualustan. Ihan tavallisetkin ruukkukasvit arvostavat mullan sekaan sekoitettua leca-soraa. Kasvualustan tiivistymistä estävinä materiaaleina voidaan käyttää esimerkiksi hiekkaa, leca-soraa, perliittiä tai kaarnaa. Itse käytän posliinikukillani multasekoitusta, johon käytän kaksi osaa multaa, yhden perliittiä tai vermikuliittia ja yhden leca-soraa.

Tasainen kastelu estää erityisesti turvepohjaisten multasekoitusten tiivistymistä. Jos ei ole innokas kastelija, siihenkin löytyy apu. Palataan asiaan ruukun valinnan kohdalla.

Nykyään ihan tavallisestakin kaupasta löytyy monenlaista multasekoitusta. Tässä lyhyesti eri multien eroja:

Kukkamulta, puutarhamulta, musta multa, perennamulta
= Turvepohjainen sekoitus multaa, hiekkaa, ravinteita ja kalkkia.

Kestomulta
= Yleensä multaa ja leca-soraa. Joskus sisältää vain ei-niin-maatunutta turvetta.

Kaktus- ja kylvömulta, taimimulta ja yrttimulta
= multaa ja hiekkaa. Yleensä miedosti lannoitettuja.

Orkideamulta
= multaa ja kaarnaa. Tappaa useimmat orkideat tiiviydellään. Sopii oikeastaan vain maaorkideoille. Orkideaharrastajat sekoittavat yleensä itse oman kasvualustansa, mutta markkinoilta löytyy myös Biolanin kasvualustapakkaus orkideoille, jossa on valmiiksi sekoitukseen tarvittavat materiaalit.

Kesäkukkamulta
= multaa, kastelukiteitä ja hidasliukoista ravinnetta.

Havu-rodomulta
= ei kalkkia.

Yleissääntönä voi todeta, että halvin yleismulta on yleensä paras ruukkukasveille, varsinkin jos siihen sotkee vähän leca-soraa. Kaikille pussissa myytäville mullille on yhteistä, että niissä ei ole rikkakasvien siemeniä, ei sienirihmastoa tai sienien itiöitä eikä kasvitauteja. Jotkut ovat lisäksi seulottuja, mikä nostaa hintaa. Multasäkit on säilytettävä avaamattomina tai huolellisesti suljettuina, tai niiden typpi haihtuu.

Suomessa kasvualustan kalkkeutuminen ei yleensä ole ongelma, koska kaivo- ja vesijohtovetemme on pehmeää. Sen sijaan liian innokas lannoittaja voi saada aikaan sen, että ruukun multa muuttuu niin suolaiseksi, ettei kasvi saa imettyä siitä vettä. Noudata siis aina lannoitepurkin laimennusohjetta. Laimenna mieluummin liikaa kuin liian vähän.

Lopuksi vielä vähän multahygieniasta. Ostomulta on puhdasta kasvitaudeista, mutta sienien itiöitä on kaikilla pinnoilla. Siksi:

Multaa ei laiteta takaisin multasäkkiin.

Multa otetaan säkistä eri työkalulla kuin millä se laitetaan kasvin ruukkuun.

Tyhjennetyt ruukut ja työkalut tiskataan käytön jälkeen saippualiuoksella.

Siemenkylvöille ja pistokkaille käytetään aina uutta multaa.

Minulla on multakauha, jolla otan mullan multapussista ja kauhon sen karkkilaatikkoon. Karkkilaatikossa multaan on helppo sotkea mitä tarvitseekaan: hiekkaa, soraa tai kaarnaa. Tämän jälkeen lapioin valmiin multasekoituksen ruukkuun pienellä istutuslapiolla. Jos (kun) multaa kaatuu pöydälle tai lattialle, en laita sitä takaisin pussiin vaan karkkilaatikkoon. Jos multaa jäi yli, säilytän sen seuraavaa kertaa varten karkkilaatikossa. Kirjoitan kanteen, mitä sekoitus sisältää. Tällaista multaa voi tietenkin käyttää vain hyväkuntoisille, täysikasvuisille kasveille.

Puhtaan mullan tärkeys korostuu taimien kohdalla. Kasvit, kuten ihmisetkin, ovat kaikista herkimpiä erilaisille taudeille kasvunsa alkuvaiheissa. Eräässä puutarhaoppilaitoksessa oppilaat laittoivat lattialta lakaisemaansa mullan takaisin multasäkkiin, mikä johti kokonaisen kesäkukkaerän kuolemiseen taimipoltteeseen (= sienitauti).

Oman ruukkumullan uudelleenkäyttö voi houkutella, varsinkin jos on autoton köyhä opiskelija. Käytetyn mullan ravinnetasapaino on kuitenkin muuttunut ja se voi sisältää kasvitauteja, varsinkin jos edellinen asukki kupsahti. Jos siis haluat käyttää multaa uudelleen, se kannattaa kuumentaa. 20-30 minuuttia 175-200 asteisessa uunissa uunipellille levitettynä riittää tappamaan mullassa mahdollisesti elelevät tuholaiset ja taudit. Koska uudelleen käytetyssä mullassa ei juurikaan ole kasvin tarvitsemia ravinteita, lannoitus pitää aloittaa heti.

Miten huonekasvit pidetään hengissä: Kasvualustan rakenne

Veteen vaikuttaa kasvualustassa kaksi vastakkaista voimaa: veden pintajännitys ja painovoima. Ihanteellinen kasvualusta on muruinen. Silloin siinä on tarpeeksi orgaanista ainesta, jotta se pidättäisi vettä. Murut (1) myös varmistavat, että kasvualustassa on sekä pieniä että suuria huokosia (2). Pienet huokoset ovat niin pieniä, että veden pintajännitys saa veden jäämään huokoseen. Suuret huokoset ja raot ovat niin suuria, että painovoima voittaa pintajännityksen ja vetää veden niistä pois. Veden sijaan suuret huokoset ovat täynnä ilmaa ja sisältävät siis myös juurten tarvitsemaa happea.

1: muru 2: suuri huokonen 3: maahiukkanen 4: orgaanista ainetta ja sen sitomaa vettä (CC BY-SA)

Kasvualusta voi olla monella tapaa ongelmallinen. Jos se on liian tiivis, juuret eivät saa ilmaa. Luonnossa on useita eliöitä, jotka möyhivät ja kuohkeuttavat maaperää, mutta jopa kastemadot ovat liian suuria ruukkuun. Ruukku on niin pieni määrä maata, että ne möyhivät kasvin juuriltaan.

Ihanteellisissa olosuhteissa kasvualustassa on vettä aina kasvin saatavilla. Luonnossa useimpien kasvien juuret yltävät aina pohjaveteen asti. Vettä on saatavilla myös ylempänä sitoutuneena maahiukkasiin (kuvassa "kyllästymätön maaperä").

Liian märkä kasvualusta ("kyllästynyt maaperä") on veden vallassa. Vesi nousee niin korkealle, että suuretkin raot maahiukkasten välissä täyttyvät, ja juuret kärsivät hapen puutteesta. Luonnossa vesi yleensä pääsee valumaan jonnekin ja usein tulvivilla seuduilla kasvit ovat sopeutuneet ajoittaisiin hapettomiin kausiin, mutta pohjareiättömästä ruukusta vesi ei pääse pois kuin haihtumalla.

Liian kuiva kasvualusta vaikeuttaa juurten tunkeutumista kasvualustaan ja aiheuttaa juurivaurioita. Koska ravinteet kulkevat juurista kasvin muihin osiin vesiliuoksessa, veden puute estää myös ravinteiden saannin. Suurin osa multasekoituksista sisältää paljon turvetta, mikä on ongelmallinen päästyään kuivumaan. Tarkoitan tällä siis tilannetta, että juuripaakku irtoaa ruukun reunoista. Kerran kuivuttuaan turve vetäytyy kasaan, eikä meinaa vettyä uudelleen millään. Ammattilaispuutarhoilla käytetään kuivatusta turpeesta tehtyjä kasvualustoja, mutta niiden annetaan liota vedessä useita tunteja tai yön yli ennen kuin niihin istutetaan mitään.

Kasvualusta voi olla myös liian suolainen. Silloin sen sijaan että kasvi imisi vettä ja ravinteita kasvualustastaan, kasvualusta vetääkin kasvista vettä. Luonnossa tämä tilanne voi syntyä maan suolaantumisen myötä, ruukussa sen voi aiheuttaa liika lannoitus.

Miten huonekasvit pidetään hengissä: Juurten kasvu ja rakenne

Jotta ymmärtäisi, mitä kasvi tarvitsee pysyäkseen hengissä, pitää ymmärtää jotain sen peruselintoiminnoista. Kasvin vihreissä osissa tapahtuu yhteyttäminen, mikä vaatii hiilidioksidia (CO₂) ja vapauttaa happea (O₂). Kaikissa kasvin soluissa tapahtuu soluhengitystä, mikä käyttää happea ja vapauttaa hiilidioksidia. Hapen tarve riippuu solun aineenvaihdunnan nopeudesta. Mitä nopeammin kasvin solukko kasvaa, sitä enemmän se tarvitsee happea.

 

Kasvin maanpäälliset osat saavat tarvitsemiaan kaasuja helposti, mutta kasvin juuretkin tarvitsevat happea. Tarkastellaanpa juuria tarkemmin:

(CC) - BY-SA

Juurta voidaan ajatella ikään kuin kokoonpanolinjana, jonka työskentelypisteet liikkuvat eteenpäin, mutta itse tuotteet (solut) pysyvät paikoillaan.

Kuvaan on piirretty juuren kärki suurennettuna niin, että yksittäiset solutkin erottuvat. Juuri kasvaa pituutta kärjestään, jota verhoaa huntu (5). Se on elävää solukkoa, joka kuolee ja limautuu ulkopinnastaan ja uusiutuu sitä mukaa sisältä päin. Sen tehtävä on helpottaa juuren tunkeutumista maahan, toimia tavallaan liukasteena. Huntu toimii myös aistielimenä, joka ohjaa juurta alaspäin. Huntu peittää alleen kasvupisteen. Kasvupiste on kasvuvyöhykkeen (4) kärki. Se on nopean solunjakautumisen alue, jossa suurin osa juuren soluista syntyy. Kasvuvyöhykkeellä kasvupisteessä syntyneet solut laajenevat ja juuri pitenee. Kasvuvyöhyke muuttuu ilman selkeää rajaa maturaatiovyöhykkeeksi (3), jossa solut eivät enää juurikaan kasva, mutta jolla ei ole juurikarvoja.

Karvavyöhyke (2) on juurikarvojen (1) peitossa. Karvavyöhyke ei kasva pituutta, eli se ei liiku. Tämä mahdollistaa hentojen juurikarvojen tunkeutumisen ympäröivään maahan. Juurikarvoissa ei ole pintakelmua, joten niiden ulkoseinä on hyvin ohut ja läpäisevä. Vesi ja ravinteet siirtyvät juureen niiden kautta. Juurikarvat elävät vain muutaman päivän. Uusia syntyy juuren kasvaessa, joten kasville on elintärkeää, että sen juuret kykenevät jatkuvasti kasvamaan. Kasvaminen vaatii happea, joten vain harvat kasvit selviävät hapettomassa kasvualustassa pidempiä aikoja.

Juurten jatkuva kasvu on siis edellytys sille, että kasvi saa vettä ja ravinteita. Kasvua ei tapahdu ilman happea, joten ruukkupuutarhurin tulee huolehtia siitä, että kasvualusta on ilmava. On kuitenkin mahdollista, että kasvualusta on liian ilmava. Silloin se ei pidätä tarpeeksi kosteutta, mikä myös haittaa juuria.

Miten huonekasvit pidetään hengissä

Pidin jokin aika sitten tuleville opettajille luennon kasvien perushoidosta. Koska luento sai kehuja, ajattelin laittaa sen myös tänne näin tekstimuodossa. Aloitan kasvin peruselintoiminnoilla ja sillä, mitä kasvi tarvitsee pysyäkseen hengissä. Siitä päästään sitten kasvualustan rakenteeseen ja siihen liittyviin ongelmiin sekä sopivan ruukun valintaan. Kerron myös, kuinka kasvi tapetaan, koska jos tietää, mihin kasvi kuolee, sen ehkä osaa välttää. Lopuksi käyn lyhyesti läpi kasvin sijoituspaikan ja perushoidon. Vaikka pyrin olemaan lyhyt ja ytimekäs, aihe on sen verran laaja, että pilkoin sen useampaan postaukseen, jotka ilmestyvät tänne päivän välein. Toivottavasti infopläjäyksestä on iloa sekä aloittelijoille että konkareille!

Osa 1: Juurten kasvu ja rakenne

Osa 2: Kasvualustan rakenne

Osa 3: Mullan rakenteen ylläpito

Osa 4: Erilaisia ruukkuja

Osa 5: Ruukun valinta

Osa 6: Kuinka tapetaan kasvi

Osa 7: Kasvin paikka ja hoito

Inventaario

Olen ollut niin kiinni opiskeluissa, että en enää itsekään ole perillä siitä, mitä kasveja minulla on. Jos nyt, kun gradu on palautettu, pääsisi taas kärryille. Aloitetaan keittiöstä:

 

Ruokapöytä on korvannut työpöydän, joka siirtyi olkkariin. Täällä majailevat lisävalon alla tänä talvena melkein kuolleet. Oikealta vasemmalle: Hoya verticillata, sukulaiselta saatu viikuna, jota en ole vielä selvittänyt sen tarkemmin ja H. obscura. Verticillataan iski loppukesästä niin hirmuinen punapunkki-invaasio, että meinasin jättää sen parvekkeelle pakkasiin asti, mutta säälin sitä. Melko kylmiksi kelit olivat kyllä jo ehtineet, ja kun nostin kasvin sisään, se pudotti melkein kaikki lehtensä. Olin jo varma, että se kupsahtaa, mutta ei. Se pudotti jokaisen lehden, jossa oli puremajälkiä, loput jäivät. Kiedoin sen uudelleen tukeensa ja laitoin valon alle. Sillä kesti pitkään, ennen kuin se voimistui edes sen vertaa, että jaksoi kääntää lehtensä valoon, ja sen jälkeen se on vai ollut. Kasvua odotellessa...
 

Viikuna oli hylätty pesuhuoneen nurkkaan, kun kävimme kylässä. Kämppikseni halusi pelastaa sen, ja luvan saatuaan kantoi sen meille. Kasvi ei tarvinnut kuin valoa. Jahka se sitä sai, se kasvatti jopa vähän lisää lehtiä ja sen jälkeen se on keskittynyt täyttämään tyhjentyneitä energiavarastojaan. Jahka valo vielä lisääntyy, pitää leikata siitä lehdettömät oksat pois, jos se innostuisi kasvamaan vähän tiheämmän näköiseksi.

Obscura kasvoi viime kesänä maltillisesti: hitaasti, mutta varmasti. Talven aikana se alkoi kellastuttaa lehtiään, joten vein tästä rahapuut pois ja nostin sen niiden tilalle. Nyt se on jo tehnyt kaksi minipientä lehden alkua, joten sen kanssa ollaan jo voiton puolella.

Siirrytään sitten pykälän verran lähemmäs ulko-ovea, olohuoneeseen. Odotin pitkään aurinkoista päivää, että saisin kuvattua ikkunan vähän nätimpänä, mutta lopulta luovuin toivosta. Tämä talvi on ollut todella pimeä! Ehkä tuosta jotenkin selvän saa. Amppeleissa oikealta vasemmalle: soihtuköynnös, H. pallilimba, H. curtisii, Ornithogalum longibracteatum -kasvia kaksi kappaletta, H. brevialata, H. nummularioides ja H. memoria.
 

Pöydällä oikealta vasemmalle: H. australis, H. calycina ssp. calycina, H. obovata, H. macgillivrayi IML 15, H. wallichii (jonka oikea nimi on Hoya telegrafenin mukaan H. danumensis), H. griffithii ja H. pubicalyx 'Pink Silver'.

H. danumensis (yritän nyt opetella tämän uuden nimen) on kastelumittarini. Aivan pimeintä talvea lukuunottamatta se kukkii aina, joten jos se tiputtaa nuppunsa, se on päässyt liian kuivaksi. Koska se on myös suurin juopponi, siltä loppuu vesi aina ensimmäisenä.

H. griffithii melkein kuoli, mutta se viimeinen henkiin jäänyt pistokas oli sitkeä. Se on kasvanut hurjasti lisää ja tuntuu viihtyvän, vaikka kasvaa pelkässä rahkasammalessa.

H. pubicalyx kärsi punapunkeista ja jouduin repimään siitä irti kaikki syödyt lehdet. Toivuttuaan se on tehnyt uusia, irti revittyjen yläpuolelle. Kaunista pojat, kaunista. Toivottavasti se jossain vaiheessa kasvattaa jotain keskiosansa peitoksi, muuten leikkelen siitä kaljut osat irti.

H. macgillivrayi on kasvattanut lisää kukkatappeja, joista vain yksi kuivui talven aikana. Se ei kyllä ole tehnyt elettäkään kukkiakseen. Ehkä se odottaa kesää ja valoa.

H. calycina kärsi sekin punkeista, vaikkakin huomattavasti vähemmän kuin muut. Nyt talven aikana se on vähitellen kellastuttanut vanhoja lehtiään tällä tavoin. Syytän vähäistä valoa. Talvi on ollut puolet pimeämpi kuin tavallisesti, joten kasvi on joutunut syömään omia lehtiään pysyäkseen hengissä. Toinen vaihtoehto kellastumiselle voi olla pyretriinimyrkytys. Ehdin reagoimaan punkkeihin vasta, kun tilanne oli jo paha, joten turvauduin suihkussa käyttämisen lisäksi pyretriiniin, vaikka tiedän, etteivät kaikki hoyat pidä siitä.

Sipulini olivat ex-kämppikseni huoneessa silloin, kun hän vielä tässä asui. Hän tykkäsi pitää huoneen lämpötilan alhaisena, joten toinen sipuleista päätti kukkia. Kun siirsin sen lämpimämpään olkkariin, se kuihdutti kukan.

Olen nyt kokeilunhalusta pitänyt toista sipulia tavallisessa pohjareiällisessä ruukussa ja toista säiliöruukussa. Tämä pohjareiällisessä oleva kärsii ajoittain kuivuudesta, joten se ei ole tehnyt elettäkään kukkiakseen, on pienempi ja sillä on lyhyemmät lehdet kuin tasaisesti vettä saavalla lajitoverillaan.

Vesisäiliöstä nauttiva sipuli on suurempi ja sillä on enemmän lehtiä, koska se ei ole joutunut kuivuuden iskiessä kuivattamaan niitä. Sen lehdet ovat myös huomattavasti pidemmät kuin vierustoverinsa:

Tämä kasvi ei olekaan vielä blogissa esiintynyt. H. curtisii oli näitä "kaupanpäällisiä", joita tulee tilattua, kun samoilla postikuluilla saa. En ole katunut. Se on lähtenyt kivasti kasvuun kahden pistokkaan voimin, eikä minulla ole siitä mitään valittamista. Toivotaan, että se vahvistuu tulevana kesänä niin, että jaksaa kukkia.

Kuljetaan sitten olohuoneesta eteisen kautta ex-kämppiksen huoneeseen, joka on nykyään lastenhuoneena:

Täällä sijaitsee karanteeni. Ikkunalla köhivät H. kanyakumariana, H. sp. DS-70 ja H. cv. 'Mathilde'. Siirsin ne tänne, kun näytti siltä, että niissä on ötöä. Torjuntana olen käyttänyt ihan vain suihkussa käyttämistä, koska talvella myrkyttäminen on jotain, mistä hoyat eivät selviä. DS-70 ja Mathilde näyttäisivät olevan voiton puolella, mutta kanyakumarianat ovat hirveän näköiset:

Syyllinen olen taas minä, joka olen rääkännyt tätä kasvia. Sen lehdet ovat hankalan muotoiset: ötökät viihtyvät niissä. Koska koko syksy meni gradun kanssa seurustellessa, työnsin tämän vain eristyksiin makkariin verhon taakse, koska se oli ainoa paikka, jossa ei ollut muita kasveja. Siellä se sai kököttää ja kylmettyä ikkunan yläpuolisten tuuletusluukkujen viimassa, kunnes vihdoin säälin sitä. Nyt se on pudottanut kaikki paleltuneet lehtensä eikä uutta kasvua ole näkynyt. Suihkusta huolimatta lehtiä tipahtelee yhä silloin tällöin, vaikkakin paljon hitaampaa tahtia. Pitää jatkaa suihkuttamista ja toivoa parasta. Kumpikaan tähän ruukkuun istutetuista pistokkaista ei kyllä ole koskaan kukkinut, joten jos kupsahtavat, voi taas aloittaa alusta ja ehkä tällä kertaa paremmalla onnella.

Rahapuut ovat päätyneet keittiöstä karanteenilaisten alle. Ne piti saada jonnekin valoon, ja uskalsin laittaa ne tähän, koska molemmat ovat niin vastustuskykyisiä punkeille. Tavalliseen ne eivät ole iskeneet koskaan ja hobitti ilmoittaa hyvin selkeästi, jos niitä siinä on. Jos niitä siihen tulee, ne on hyvin helppo häätää vesisuihkulla.

Inventaarion lopputulos siis on, että minulla on tällä hetkellä 23 huonekasvia. Mitä niille muille sitten tapahtui, te kysytte. Olohuoneen jättiläiset, kiinanruusu, viirivehka ja apostolinmiekka muuttivat siskolleni, joka kaipasi isoja huonekasveja. Minä kaipasin lisää tilaa, joten ratkaisu oli helppo. Samaan paikkaan lähti joulutähti, joka kieltäytyi kuolemasta. H. ruscifolia päätyi anoppilaan, koska se paljastui ei-tuoksuvakukkaiseksi, eikä kukaan halunnut sitä ostaakaan. Muut on tappanut pimeä talvi, punapunkit tai niiden yhteisvaikutus. Poissa ovat: H. halconensis (punkit), H. pachylada (pimeys), H. pubera (pimeys, punkit ja kuivuus) ja H. retusa (pimeys, punkit ja kuivuus). Eniten ärsyttää pubera, koska se oli ollut minulla jo pitkään. Olisi pitänyt siirtää kasvi jo aiemmin omaan säiliöruukkuunsa, samoin kuin retusa olisi pitänyt iskeä heti omaansa. Nyt kumpikin kasvi kärsi säännöllisen epäsäännöllisesti kuivuudesta, ja talven pimeys viimeisteli homman.

No, aina voi onneksi yrittää uudelleen. :)

Pakkanen paukkuu

Pakenimme joulunviettoon maalle. Häikäisevän kaunis talvimaisema pakotti kaivamaan kameran esiin, vaikka pakkanen onkin saanut meidät kääriytymään vällyjen väliin glögimukin kera. Toivotan kaikille lukijoilleni oikein rauhallista joulunaikaa ja kasvuvoimaista uutta vuotta!