Karkkilaatikoiden ylistys

Ylistetty olkoon karkkilaatikko, joka meidät pulasta pelastaa. Mihin kaikkeen karkkilaatikko pystyykään! Se ottaa nurisematta vastaan perkuujätteet ja kuolleet kasvinosat kun karsii. Siihen voi kaataa säkistä multaa, jolloin ruukkujen täyttäminen käy helpommin. Eikä ylijäänyt multa pääse kuivumaan, sillä karkkilaatikossa on kansi! Yksi toimii taimilaatikkona ja kahdesta saa jo hienon kasvihuoneen pistokkaille! Nyt te kysytte, mitä tällainen ihmetuote maksaa. Ihastukseksenne voin kertoa, että nämä ovat ilmaisia, ja niitä saa jokaisesta irtokarkkia myyvästä paikasta.

Todella kätevää! Huomaahan nyt muuten heti, että akvaarion takaa lähti kaksi ruukullista kasvia pois?

Kuvissa näkyvät myös Viherlandiasta löytämäni köynnöstuet, jotka ovat siis toisesta päästään teroitetun puutangon ympärille kieputettua köynnöskuitua. Kultaköynnös on jo omansa ympärille kiertynyt, mutta aasinkorva on itsepäinen ja haluaa kasvaa polttamaan itsensä monimetallissa.

Niin oli tämä päivä tässä. Istuintyynytkin päätyivät suojakankaan alle odottamaan seuraavaa lämmintä päivää. Jostain pitäisi vain vielä löytää painot pitämään kankaan arkun kannen päällä, tuuli meinaa sitä heitellä sivuun.

Tervetuloa taas parvekkeelle!

On tuolla parvekkeella jo lämmin. Siellä laitellessani hihalleni lennähti kevään ensimmäinen ulkona tavattu kärpänen, kahdesti! Onhan niitä ikkunoiden välissä näkynyt jo aiemmin, raukkoja, mutta ulkona, se on jo kevään merkki. Laitoimme havuköynnöksen talviteloille ja otin esiin narsissiruukut. Huomasin nimittäin, että sieltä on noussut lehdenkärki, jota ei viimeksi vielä näkynyt.

Kätevä tuo iso arkku parvekkeella. Ei tarvinnut varastoon tai varastosta alkaa mitään kantamaan. Tarvisi vain nostaa parvekelaatikot peitteiden alta pois ja laittaa köynnös tilalle.

Muutakin noissa laatikoissa on näemmä talvehtinut, saa nähdä, mitä kaikkea sieltä vielä nousee. :)

Nyt ainakin voisi odottaa, että tämä mansikka saisi tänä vuonna tehtyä jotain ajoissa, sillä se on nyt jo yhtä iso kuin viime kesän lopulla ja juuristoakin varmaan löytyy. Saa nähdä, mitä tapahtuu.

Tuija on vielä hupun alla piilossa. Odottelen jään sulamista, ennen kuin poistan hupun kokonaan. Laatikkoon on uutena tullut aurinkovoimalla latautuva valaisin. Viime kesänä jo kaipailin valoa parvekkeelle, sillä valaisinta siellä ei taloyhtiön puolesta ole, eivätkä parkkipaikan valotkaan parvekkeen lattiaa valaise. Jos tänä vuonna ei tulisi potkittua pimeässä ruukkuja nurin.

Ikkunasta näkyy paljon punaista ja pieniä taimia.

Osa taimista tulee sitten joskus muuttamaan näihin. Nyt niissä ei ole kuin lasinen kukka. Toisessa näistä on neljä kärhön siementä. Saa nähdä, mitä tapahtuu kun ilmat rupeavat tästä lämpenemään.

Mattokin löysi paikkansa.

Metsikkö on lintuja täynnä äänien perusteella, mutta kuvassa ei näy yhtään. Voin vakuuttaa, että ääntä löytyy. Voi, kuinka odotan jo hiirenkorvia!

Pakkohan tuonne oli mennä ainakin hetkeksi istuskelemaan. Vaikka tuuli oli kylmä, tuossa tuli jo melkeimpä hiki kun aurinko lämmitti. Kuvassa laatukirjallisuutta, puutarhakirjoja ja siemenluettelo. :) Arkun sadesuoja on osoittautunut erittäin käteväksi. Kannelle pääsee istuskelemaan, kun vain rullaa sitä peittävän osan piiloon. Se myös vei mukanaan talven liat, eikä kantta tarvinnut ensin pestä siinä pelossa että talven aikana kertynyt lika ne tahrisi. Minun mielestäni tuo näkyvä osa sadesuojasta saa ollakin näkyvissä, arkku on ihan nätti noinkin.

Innostuin myös ottamaan pelargonit esille ja leikkelin niistä kuolleita osia irti. Ensimmäinen pistokaskin tuli otettua vahingossa, kun yksi oksa katkesi. Mietin nyt vähän, ottaisiko vielä toiset pistokkaat, eli katkaisisi noista viime kesän kasveista latvat, vai antaisi olla ja odottaisi josko tuosta tuuheutuisivat. Sen verran kylmää vielä on, etteivät kasvit käyneet parvekkeella kuin kääntymässä, mutta tulipahan vähemmän roskaa leviteltyä sisällä kun pääsi "pihalle" askartelemaan.

Joitakin muutoksia blogiin

Joku on ehkä jo huomannut, että tein joitain muutoksia blogiini. Profiiliini on nyt lisätty näkyviin myös sähköpostiosoitteeni, jonne voi jatkossa lähettää postia. Samaa kautta voi kysellä myymistäni taimista ja mahdollisesti muistakin tavaroista joista ilmoittelen täällä välillä. Myös kommentit tulevat nykyään näkyviin viiveellä, sillä otin kommenttien tarkastuksen käyttöön. Aiemmin Blogger ei mitenkään ilmoittanut minulle uusista kommenteista, ja blogissani alkaa olla jo niin monta postausta, että löysin uudet kommentit vasta kuukausien jälkeen. Tämä on varmasti harmittanut sekä kommentoijia, että minua. Valitettavasti vain kommentit sitten ilmestyvät näkyviin vasta aikoinaan, kun tulen taas tarkastamaan blogiani.

Samalla kävin läpi vanhoja postauksiani, enkä tiedä mitä tein, mutta jossain vaiheessa kadonneet muotoilumahdollisuudet alkoivat taas toimia, eli pystyn taas tasaamaan tekstiä tai keskittämään sitä. Hyvä juttu. :)

Blogissani on nyt myös mainoksia. Toivottavasti ne eivät häiritse ketään. Ne ovat siinä vain siksi, että kuulisin jotain kautta puutarha-alan alennusmyynneistä yms. joka voi olla kiinnostavaa. Sain idean, kun luin jonkun blogista, että hän oli huomannut sivunsa mainoksista hyvän kirja-alen, joka olisi muuten jäänyt huomaamatta. Jos noissa mainoksissa alkaa pyöriä jotain aivan turhaa, pistän ne pois.

Edit: Sivupalkista voi nyt tarkistaa, millaisessa säässä parvekkeellamme elellään. Jos haluaa omaan blogiinsa samanlaisen, kuvaketta klikkaamalla pääsee sivustolle, jossa niin voi tehdä.

Naps, naps

Sain vihdoin leikattua tuijani, vaikka en nyt ihan sitten tiennytkään, miten se olisi pitänyt tehdä, kun kasvin muodosta ei oikein saanut selvää. Peite joka suojaa sitä paahteelta oli myös painanut koko kasviparan vinoon. Laitoin nyt sitten tukikepin pitämään peitettä niin korkealla, ettei näin käy uudelleen. Samalla tulin leikanneeksi itseänikin. Ensi kerralla katsotaan, että saksen terät osoittavat aina poispäin oksaa pitelevistä sormista. Kurkkailin samalla peitteiden alle. Kivikkokasvit ovat hengissä, vaikkakin puoliksi homeessa. Mirrinmintusta en osaa sanoa. Laatikoiden multa oli sulaa sieltä, missä se oli kuivaa, eli kaikkialta muualta paitsi pihanpuoleisen laatikon pihanpuoleisesta reunasta. Vaikuttaa lupaavalta.

Kurkkasin myös narsisseja ja minttuja. Yllätyksekseni huomasin, että siellä oli vihreitä persiljan ja mansikan (!) lehtiä. Ovatko nekin talvehtineet? Muistin virkistykseksi, kyse on siis näistä laatikoista, joissa oli viime kesänä minttua, persiljaa, basilikaa, kehäkukkia ja salaattia. Niin, ja niitä mansikantaimia, jotka tekivät koko kesänä vaivaiset pari mansikkaa.

Tänään iti ensimmäinen (oletettavasti) basilika. Onnea varjostaa vain se, että se taisi nousta väärästä laatikoista. Tuosta pitäisi ilmestyä vain ruohosipulia...

Muuten...

...Helpon ja vähätöisen vesiaiheen saa parvekkeelleen, kun etsii sopivan kuvan, laminoi sen ja ripustaa sopivaan kohtaan. Minulla olisi tälle jo paikka mietittynä, mutta a) raha b) tila loppuu taas kesken... En minä parvekkeestani roinakasaa halua. Jatketaan unelmoimista karppilammesta...

Lannoittamisen ihanuus

Meillähän on nyt opittu käyttämään lannoitetta. Tai siis olen vihdoin alkanut lannoittaa säännöllisesti, kun tarpeeksi pitkään kaikkialta sai lukea, että kasveille kuuluisi antaa ruokaakin. Akvaariokasvejahan lannoitin alusta alkaen, mutta nämä maakasvit... Tänä talvena jäivät punkit nuolemaan näppejään (tai mitä niillä onkaan, kynsiä?), sillä ohjeen mukaan lannoitetut kasvit jaksoivat puolustautua niitä vastaan, eikä invaasiota päässyt syntymään. Tästä olen siksikin erittäin kiitollinen, että punkkeja vastaan taisteleminen myrkyin on paitsi moraalisesti arveluttavaa, vaarallista luonnolle, että erittäin rasittavaa.

Onhan meillä ennenkin lannoitettu, mutta "silloin kun muistaa"-periaatteella, ja lannoitepuikoilla. Ne ovatkin hyviä, jos on muistin ja jaksamisen kanssa ongelmia, ja lannoitteet ovat jossain hukassa kun niitä tarvittaisiin. Mutta näitä lienee kiittäminen, että ensimmäiset huonekasvini säilyivät hengissä niinkin pitkään. Viherkasveistahan aloitin, ne on helpompi pitää hienoina, kun ei tarvitse tähdätä kukintaan. Niiden kanssa tuli silti se ensimmäinen ahaa-elämys, kun huomasin että pysähtynyt kasvu alkoi uudelleen, kun kasvin juurelle tökkäsi pari puikkoa.

Sitten tulivat taloon akvaariot, ja niiden vettä oli hyvä käyttää kasteluvetenä. Akvaarioiden lannoitteena toimii paikallisen akvaarioseuran myymä nestemäinen kasvilannoite (myös esim. Viherkala myy tätä netissä). Ravinnesyöpöille, eli vesimiekoille ja lumpeelle on tungettu kaikki mahdollinen juurille. Sieltä löytyy itse savesta pyöritettyjä savikuulia, Initial Sticksejä ja ruosteisia rautanauloja. Jälkimmäisiä on nykyään vaikea löytää, kun kaikki naulat ovat sinkittyjä, mutta ne ovat loistava tapa tarjota pitkäaikaista rautalisää. Hiilidioksidia tuotin akvaarioihin aikoinaan hiivakäymisen avulla, mutta luovuin siitä työläänä. Seurauksena moni vaativampi ja nopeakasvuisempi köynnöstävä alkoi hitaasti kuolla pois, joten siirryin helppohoitoisempaan akvaarioon ja jätin vain hitaammin kasvavia lajeja akvaarioon. Ehkä sitten, kun joskus on oikeasti varaa hankkia se hiilidioksidipulloon perustuva lannoitusjärjestelmä...

Parvekkeen kanssa tuli ongelma, kun ostin halvinta multaa (budjetti), ja kukat eivät jaksa kukkia koko kesää, jos mullasta loppuvat ravinteet. Ostin siis säästöpakkauksen rakeita, joissa on sekä kanankakkaa että merilevää, ja kylvin niitä surutta istutusvaiheessa mullan sekaan. Hyvin toimii, vaikkakin kukinnassa ehkä huomaa hiipumista elokuun tienoilla. En sitten tiedä yhtään, onko se nyt sitten erittäin hyvä juttu että tuossa on myös tuota merilevää, mutta ainakin viherkasveille talvella sitä suosittelevat. Tiedä sitten, auttaako kesäkukkia yhtään. Yksi pakkaus on joka tapauksessa riittänyt jo kolme kesää.

Akvaariovedellä ja lannoitepuikoilla pärjäsin, kunnes piti saada kukkia. Nykyään pistän Pirkan (halvinta) lannoitetta akvaarioveden sekaan kerran viikossa näin kasvukaudella joka kasville, paitsi orkideat saavat tyytyä omaan lannoitteeseensa. Seuraavaksi ovatkin varmaan vuorossa "vanhanajan" lannoitteet. Olisi mielenkiintoista tietää, miten luomuna sitä voi ruukkukasvien kanssa olla. Kokeilematta ovat nokkosvesi, kahvinporot, munankuoret ja mitä niitä onkaan. Noiden kokeilun puolesta puhuu sekä ympäristöystävällisyys että hinta. Tienpientareen "rikkaruohot" eivät kovin kalliita taida olla, vaivaa sitten saattavat vaatia enemmän kuin kaupasta valmiina ostettu litku. Kompostoinnistakin olen viime aikoina kiinnostunut, harmi vain, että tässä taloyhtiössä biojätteet kerätään, eikä niitä kompostoida paikallisesti, eli kompostimulta on kiven alla, eikä matojakaan pääse ruokkimaan. Minulla kun on tuo multafiksaatio (rakastan multaa), niin kaikista eniten pidän juuri hyvin kompostoidusta puutarhamullasta. Se on niin erilaista kuin tuo turvemulta. Kun kaveri puhui aikoinaan salalehmän hankkimisesta, niin jos minä hankkisin salakompostorin. Harmi vain, että sisäkompostorien hinnat ovat opiskelijan budjetille sopimattomia.

Jotain hyötyä taas tästä nettiselaamisestakin, löysin Biolanin sivuilta tuotteen, joka sai minut harkitsemaan uudelleen kasvusäkin hankintaa. Kastelu on ollut ongelmana paahteisella parvekkeella, mutta ehkä tälläisen lisäosan avulla salaattia voisi tuommoisessa kasvatella ilman että se heti kitkeröityisi kuumuudessa.

Jos voittaisi lotossa vol. 2

Edellinen postaus oli puutarha- ja parveketavaraa, mutta akvaariopuolella sitä vasta voikin upottaa rahaa kaikkeen kivaan. Ensinnäkin pitäisi hankkia kunnon akvaario, sellainen, jota ei missään nimessä erehdy sanomaan pieneksi. Tälläisesta voisi aloittaa. Minä en kyllä sinne noin isoja kaloja laittaisi, ja kasvivalikoimakin olisi laajempi. Tuskin meille ikinä mitään noin valtavaa akvaariota tulee, mutta seinän pituinen olisi ihan mukava.

Näihin meidän nykyisiin altaisiin olen himoinnut mm.

UV-suodatinta poistamaan taudinaiheuttajia ja leviä vedestä,

ledejä matkimaan sekä auringon nousua että kuun loistetta (jostain olen löytänyt noita sekä sini-valkoisin lampuin että auringonnousuun sopivin punertavin sävyin),

300-litraiseen kunnon akvaariokaappia, mittojen mukaan tehtynä kaikin puolin, turpoamattomasta materiaalista ja tarpeeksi korkea, tietysti. En ymmärrä, miksi useimmat akvaariojalustat ovat niin kauhean matalia.

Monimetalleja niihin akvaarioihin, joissa niitä ei vielä ole (halvemmalla ja ekologisemmin saa täältä),

300-litraiseen täydellistä hiilidioksidisettiä kaikilla herkuilla ja kun tuohon vielä liittäisi akvaariotietokoneen... Tuossahan olisi siis itse pullo, kaikki tarvittavat venttiilit, todella hyvä diffuusori (siis laite, joka sekoittaa veden ja hiilidioksidikuplat niin, että hiilidioksidi liukenee veteen), jollainen minulla kyllä jo on, mutta lisähän ei ole koskaan pahitteeksi, ja laite, johon voi syöttää toivottavan veden pH:n, ja se sitten mittaa sitä akvaariovedestä jatkuvasti ja syöttää hiilidioksidia akvaarioon lisää tai ei ollenkaan. Kasvihullun unelma. Vesikasvithan siis ovat maakasveihin nähden sikäli huonossa asemassa, että veteen on normaalisti liuenneena hyvin vähän hiilidioksidia ilmaan verrattuna. Siksi se yleensä on ensimmäinen kasvua vesiympäristössä rajoittava tekijä, joten moni kasviharrastaja alkaa lisäämään sitä jollain keinolla kasvien saataville.

Sitten vielä yksi Takashi Amano tekemään kaikkiin akvaarioihimme upeat sisustukset, niin avot!