Lannoittamisen ihanuus

Meillähän on nyt opittu käyttämään lannoitetta. Tai siis olen vihdoin alkanut lannoittaa säännöllisesti, kun tarpeeksi pitkään kaikkialta sai lukea, että kasveille kuuluisi antaa ruokaakin. Akvaariokasvejahan lannoitin alusta alkaen, mutta nämä maakasvit... Tänä talvena jäivät punkit nuolemaan näppejään (tai mitä niillä onkaan, kynsiä?), sillä ohjeen mukaan lannoitetut kasvit jaksoivat puolustautua niitä vastaan, eikä invaasiota päässyt syntymään. Tästä olen siksikin erittäin kiitollinen, että punkkeja vastaan taisteleminen myrkyin on paitsi moraalisesti arveluttavaa, vaarallista luonnolle, että erittäin rasittavaa.

Onhan meillä ennenkin lannoitettu, mutta "silloin kun muistaa"-periaatteella, ja lannoitepuikoilla. Ne ovatkin hyviä, jos on muistin ja jaksamisen kanssa ongelmia, ja lannoitteet ovat jossain hukassa kun niitä tarvittaisiin. Mutta näitä lienee kiittäminen, että ensimmäiset huonekasvini säilyivät hengissä niinkin pitkään. Viherkasveistahan aloitin, ne on helpompi pitää hienoina, kun ei tarvitse tähdätä kukintaan. Niiden kanssa tuli silti se ensimmäinen ahaa-elämys, kun huomasin että pysähtynyt kasvu alkoi uudelleen, kun kasvin juurelle tökkäsi pari puikkoa.

Sitten tulivat taloon akvaariot, ja niiden vettä oli hyvä käyttää kasteluvetenä. Akvaarioiden lannoitteena toimii paikallisen akvaarioseuran myymä nestemäinen kasvilannoite (myös esim. Viherkala myy tätä netissä). Ravinnesyöpöille, eli vesimiekoille ja lumpeelle on tungettu kaikki mahdollinen juurille. Sieltä löytyy itse savesta pyöritettyjä savikuulia, Initial Sticksejä ja ruosteisia rautanauloja. Jälkimmäisiä on nykyään vaikea löytää, kun kaikki naulat ovat sinkittyjä, mutta ne ovat loistava tapa tarjota pitkäaikaista rautalisää. Hiilidioksidia tuotin akvaarioihin aikoinaan hiivakäymisen avulla, mutta luovuin siitä työläänä. Seurauksena moni vaativampi ja nopeakasvuisempi köynnöstävä alkoi hitaasti kuolla pois, joten siirryin helppohoitoisempaan akvaarioon ja jätin vain hitaammin kasvavia lajeja akvaarioon. Ehkä sitten, kun joskus on oikeasti varaa hankkia se hiilidioksidipulloon perustuva lannoitusjärjestelmä...

Parvekkeen kanssa tuli ongelma, kun ostin halvinta multaa (budjetti), ja kukat eivät jaksa kukkia koko kesää, jos mullasta loppuvat ravinteet. Ostin siis säästöpakkauksen rakeita, joissa on sekä kanankakkaa että merilevää, ja kylvin niitä surutta istutusvaiheessa mullan sekaan. Hyvin toimii, vaikkakin kukinnassa ehkä huomaa hiipumista elokuun tienoilla. En sitten tiedä yhtään, onko se nyt sitten erittäin hyvä juttu että tuossa on myös tuota merilevää, mutta ainakin viherkasveille talvella sitä suosittelevat. Tiedä sitten, auttaako kesäkukkia yhtään. Yksi pakkaus on joka tapauksessa riittänyt jo kolme kesää.

Akvaariovedellä ja lannoitepuikoilla pärjäsin, kunnes piti saada kukkia. Nykyään pistän Pirkan (halvinta) lannoitetta akvaarioveden sekaan kerran viikossa näin kasvukaudella joka kasville, paitsi orkideat saavat tyytyä omaan lannoitteeseensa. Seuraavaksi ovatkin varmaan vuorossa "vanhanajan" lannoitteet. Olisi mielenkiintoista tietää, miten luomuna sitä voi ruukkukasvien kanssa olla. Kokeilematta ovat nokkosvesi, kahvinporot, munankuoret ja mitä niitä onkaan. Noiden kokeilun puolesta puhuu sekä ympäristöystävällisyys että hinta. Tienpientareen "rikkaruohot" eivät kovin kalliita taida olla, vaivaa sitten saattavat vaatia enemmän kuin kaupasta valmiina ostettu litku. Kompostoinnistakin olen viime aikoina kiinnostunut, harmi vain, että tässä taloyhtiössä biojätteet kerätään, eikä niitä kompostoida paikallisesti, eli kompostimulta on kiven alla, eikä matojakaan pääse ruokkimaan. Minulla kun on tuo multafiksaatio (rakastan multaa), niin kaikista eniten pidän juuri hyvin kompostoidusta puutarhamullasta. Se on niin erilaista kuin tuo turvemulta. Kun kaveri puhui aikoinaan salalehmän hankkimisesta, niin jos minä hankkisin salakompostorin. Harmi vain, että sisäkompostorien hinnat ovat opiskelijan budjetille sopimattomia.

Jotain hyötyä taas tästä nettiselaamisestakin, löysin Biolanin sivuilta tuotteen, joka sai minut harkitsemaan uudelleen kasvusäkin hankintaa. Kastelu on ollut ongelmana paahteisella parvekkeella, mutta ehkä tälläisen lisäosan avulla salaattia voisi tuommoisessa kasvatella ilman että se heti kitkeröityisi kuumuudessa.