Lämpöä +18°C

Viime yöksi tänne luvattiin pientä pakkasta, joten nostin kaikki muut kasvit illalla sisään, paitsi elämänlangat. Oman mittarini mukaan lämpötila kävi yön aikana alimmillaan vain +3,7°C:ssa, eli ihan ei pakkasen puolelle päästy. Päivällä oli silti lämmintä, kuten tänäänkin. Tässä kuvia eiliseltä:

Ilta-aurinko osuu tuoleihin hyvin. Taustana vanha verho, joka toimittaa kasvuharson virkaa.

Tässä sensuroitu näkymä. Enää ei näy kuin komeita puiden latvoja. Ei autoteitä tai rumia rakennuksia. Kuin mökillä olisi.

...Varsinkin, jos katsoo vähän oikealle.
 

Ahkeraliisat kukkivat niin kauniisti, että nostin korin tuohon alemmas. Nyt kukat näkeekin joku. Toivottavasti pääsevät kohta kunnon kasvuvauhtiin, että kori alkaisi peittyä. Taimia olisi saanut olla enemmänkin, mutta minkäs teet, kun ei useampi selvinnyt. Kassissa kirjastosta haettua puutarha-aiheista lukemista. :)
(Pitäisi siivota nuo jäljet tuosta seinästä pois... Ei niitä itse huomaa kun nojailee tuohon seinään, mutta kuvissa näkyvät rumasti.)

Tuulee, ja lujaa

Voi ei. Nyt on tuullut niin paljon, että taimet ovat saaneet kylmää. Elämänlangoille piti viritellä harso niskaan, kun tuuli repi niiden lehtiä. Nyt ne ovat sitten näemmä ruvenneet toipumaan tuolla harson suojissa. Taimet otin sisään toipumaan, jos ne vielä pystyisivät niin tekemään. Parvekelaatikoissa olevat kasvit ovat ainoat, joilla ei ole mitään hätää. No, otetaan opiksi, ja ensi vuonna paremmin. Ei kannata tuijotella vain sitä lämpötilaa, pitää ottaa myös tuuli huomioon.

Itäkää hyvin!

Tässä ovat itämässä auringonkukat ja ruusupapu. Ajattelin, että kun sitä ruusupapua tarvitsen vain yhteen ristikkoon, yhdelläkin pärjää. Auringonkukkia tuossa on kolme siementä/purkki. Saa nähdä, milloin alkaa jotain näkyä.

Kukat avautuvat

Perhosorkidea ilmeisesti joko viihtyy tai tekee kuolemaa, sillä se on alkanut availla kukkiaan vauhdilla. Vauhdilla tarkoittaa siis kukkaa päivässä. Kukkavarsi jatkaa myös kasvuaan ainakin kahdesta haarasta, eli kukkien määrä tuskin jää näihinkään.

Vasemmanpuoleisessa näkyy hyvin kukkien väri ja oikeanpuoleisessa kukan rakenne.

Valot varastoon

 

Tällaiselta näyttää tänään. Hallaa ei täällä enää näyttäisi esiintyvän ainakaan lähiaikoina, joten siirsin kasvit parvekkeelle, enkä ota niitä enää yöksikään sisään. Lisävalotkin pääsivät varaston hyllylle.

Huomaako parvekelaatikoissa vielä mitään eroa?

 
Yhdessä istutettu on tämän näköinen:

Harsokukat, samettikukat ja kaikki kuolleet leijonankidat, joita en ole vielä raaskinut heittää roskiin.

Ostin tänään tällaisia noiden leijonankitojen tilalle:

Näiden pitäisi jäädä vain 40 cm pitkiksi, joten voisivat sopia hyvin joukkoon.

Taimet tänään

Parvekkeelle on nyt hieman vaikea päästä. Pisimmälle ehtinyt elämänlanka on jo yli puolen välin matkallaan kohti kattoa. Kaikki ovat haaroneet hyvin.

Ikkunalaudalla salaatit, yrtit ja kehäkukat ovat venyneet. Varsinkin kehäkukista huomaa, että nyt on multatilaa ja valoa.

Tässä on surullinen näky, näemmä vain yksi leijonankita selvisi. Samettikukista kolme pelastui, kun saivat vettä viime hetkellä.

Kuvia, vihdoin!

Parvekkeen avajaisten jälkitunnelmia. Keksit unohtuivat aurinkoon kuvausten ajaksi, mutta niiden tuskat lopetettiin pian kuvausten jälkeen. :) Teetäkin kului ihan mukavasti. Lämpöä oli tosiaan niin, että hiki tuli istuskellessa t-paitasillaan.

Äh

Voi epäonnea. Kihlattuni on sairastellut, joten kasvien hoito on jäänyt vähemmälle. Tänä aamuna huomasin sitten tuhon käyneen. Kaikki leijonankitani ovat kuolleet kuivuuteen. Samettikukistakin on hengissä enää puolet. Harsokukilla sentään menee hyvin. No, ainahan sitä voi kipaista kaupasta hakemaan jotain nopeampaa kesäkukkaa.

Kuvien saaminen tänne tökkii yhä, mutta jos niitä sitten saisi kerralla tänne enemmän.

Lannoitusta kerrakseen

Tuntuu että nyt valon lisäännyttyä kasvit eivät muuta tekisikään kuin söisivät. Olen vähitellen lisännyt kasteluvetenä käyttämääni akvaarioveteen myös lannoitetta, mutta silti tuntuu että kasvit venyvät nyt siihen tahtiin että hoitaja ei pysy millään perässä. Piti jo virittää elämänlangat kiipeämään lankoja pitkin, joiden toisen pään kiinnitin verhokiskoon. Ja laitettuani kehäkukat ja basilikani parvekelaatikon suureen multatilaan, ne ovat jo vähintään yhtä isoja kuin kaupan taimet. Tajusin muuten vasta tänään puutarhatuntia katsellessani, että olisi ollut mahdollista jakaa kaupan taimet, niin ei olisi tarvinnut ostaa kahta samaa kasvia. Minussa taitaa olla hidasta hämäläistä enemmän kuin tarpeeksi.

Lehtikalat saivat poikasensa uimaan asti, mutta yksikään ei enää ole hengissä. Seura-akvaarion huonoja puolia. Tetrat ovat kyllä kohta lähdössä oikeaan kotiinsa, kun ovat olleet minulla vain hoidossa. Ehkä sen jälkeen poikasia jäisi henkiin aikuiseksi asti. Tämä lehtikalapariskunta on muuten aivan ihmeellisen sopuisa. Ne ovat kuin vastarakastuneet. Joka paikkaan mennään yhdessä, syödään yhdessä, lepäillään yhdessä. Ehkä kaloihin pätee sama kuin ihmisiin. Jotkut eivät vain sovi yhteen, kun taas toisilla natsaa heti.

Mitä ihmettä?

Eilen pidettiin parvekkeen avajaiset kaveriporukalla, istuskeltiin parvekkeella ja otettiin aurinkoa. Tänä aamuna verhoja avatessa meinasi leuka tippua lattiasta läpi: Sataa lunta! Ihmeellinen on Suomen ilmasto. :) Otin eilen kuvia, mutta uusi päivitys sotki konetta niin, ettei se nyt löydä kameraa, ei sitten millään. Pitää usuttaa perheen atk-tukihenkilö koneen kimppuun, jahka hän kotiutuu mökkireissultaan.

Reikä kattoon

Tämän päivän projekti oli ripustaa sulkasaniainen kattoon, ettei pala auringossa kesällä. Hän pääsi verhon taakse makuuhuoneessa. Hirmuinen homma oli porata betoniin koukun mentävää reikää näillä käsilihaksilla. Taitaa kuntosali kutsua. Joka tapauksessa sain homman hoidettua. Nyt kasvi mahtuu kasvamaan, eikä töki verhoa. Ikkunalaudan kasveista ei näy kuin varjot. Tämä on sopuratkaisu kihlattuni kanssa. Hän haluaa mahtua tekemään työpöytänsä ääressä pienoismallejaan ilman että joutuu ensin siirtämään pöydällisen kasveja jonnekin.

Eilen löysin äitienpäiväruusuja 2€/kpl. Kukat olivat pudottamassa terälehtiään, mutta nuppuja oli paljon ja kasvit tuntuivat kärsivän vain pitkästä kaupassaolosta ilman päivittäistä lannoitusta tai vettä. Toin kotiin, leikkasin kuihtuneet kukat pois ja rupesin lannoittamaan. Saa nähdä, josko nuput jaksaisivat aueta. Nämä pääsevät kesäksi parvekkeelle. Kokeilen, josko talvehtisivat parvekkeella noissa isoissa puulaatikoissa (jonne olen nyt änkemässä vaikka mitä :D). Samalla ostosreissulla meinasi tarttua mukaan myös uusi perhosorkidea, mutta päätin, ettei nyt ole varaa, vaikka kukka olisi miten kaunis.

Kymbidini ei tykännyt lannoittamisesta, huomasin tänään että se on ruskettanut lehtiensä kärkiä. Koska olen sumutellut paljon ja kastellut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, oletan että kasvia on oikeasti lannoitettu liikaa. No, tulipahan sekin selväksi. Onneksi lannoituskokeiluni ei ole vaikuttanut uuteen kasvuun, vaan vain vanhat lehdet ovat kärsineet. Aion hydrohullutuksessani siirtää myös orkideani vesiviljelyyn jahka a) saan tukia tilille b) löydän jostain sitä isorakeista lecasoraa. Jos ei muuten löydy, pitää tilata netin kautta.

Makuuhuoneen vihersuodatin

 

Tältä ikkunalauta näyttää nykyään. Kuvasta puuttuvat anopinhammas ja piikkikruunu, jotka ovat siirtymässä hyrdoon nekin. Näitä kasveja ei kyllä normaalisti näe, sillä ne ovat tavallisesti verhon takana. Oikealla kultapalmu hyrdoviljelyssä. Otin jo pussin pois tuosta päältä, kun ilma sen sisällä alkoi haista homeiselta. Luotan siihen, että sumuttelu ja verho pitävät kasvin vesitalouden kunnossa, kunnes se on taas saanut juurensa kuntoon.

Ikkunalla roikkuu verhon takana myös sulkasaniainen, mutta sille on tarkoitus porata kattoon reikä ja ripustaa se verhojen etupuolelle, että mahtuu kasvamaan. Nykyisellään se näkyy rumasti verhon takaa, kun sen lehdet ottavat verhoihin kiinni. Verhot pidetään normaalisti kiinni, sillä muuten makuuhuoneessa on iltapäivällä niin kuuma, ettei siellä kestä olla (niin kuin ei muussakaan asunnossa).

Olen ajatellut laittaa noita kasveja hydroon, joille en ole vielä ehtinyt multaa vaihtaa. Laittaa loput hydroon sitten ensi vuonna, ettei talous paukahda.

Akvaarioiden kuulumisia

Sain eilen vihdoin aikaiseksi siistiä rapulaa. Otin ylimääräisen näköiset oksat pois ja istutin kasvit järkevämmin. Kun kerta loisteputki on akvaarion takaosassa, laitoin edessä olleet heinät taakse, kun vaativat enemmän valoa, ja siirsin eteen minikeihäslehdet, jotka tarvitsevat vähemmän valoa. Köynnöstäviä vain harvensin. Saa nähdä, alkaisiko tämä joskus näyttää hyvältä.

Altaan ainoa jäljellä oleva miljoonakala poseeraa kuvassa hienosti. Sain kaverilta heitä 6, mutta enää yksi on hengissä. Enpä pyydä siltä kaverilta kaloja enää. Taitavat olla jo niin sukurutsaisia, että vain harva säilyy hengissä pidempään.

Kun akvaario kerta on rapula, siellä on myös rapuja. Kannattaa klikata kuvaa isommaksi, että näkee missä se rapu siinä on. :)

Isossa akvaariossa on tällainen projekti:

Huomasin, että minulla on sekä aivan hirveästi ricciaa (se on minulla melkeimpä rikkaruoho), että ruma mattosuodatin. No, ratkaisu kumpaankin ongelmaan oli tämä. Yritän saada tuon kiinnittymään tuohon ja alkamaan kasvaa. Muovi toivottavasti vähentää haihtumista kunnes kasvi on ehtinyt sopeutua. Toivottavasti kelluhankasammal alkaa tuossa viihtyä.

Hydrohullutusta

No niin, nyt tuli sitten hurahdettua vesiviljelyyn. Idea lähti siitä, että kihlattuni tuli kysyneeksi, olisiko mitään kasveja jotka puhdistaisivat ilmaa. Hän kun liimailee paljon tuolla työpöytänsä ääressä, ja haju ei meinaa tuulettamalla lähteä. Minähän rupesin asiaa selvittelemään, ja sain selville, että kultapalmu on saanut parhaat pisteet Nasan tekemässä kokeessa, jossa tutkittiin kasvien ilmanpuhdistus kykyä. Tai siis juuristossa elävät mikrobithan sen varsinaisen työn tekevät. Ja ne taas tekevät sitä työtä paljon paremmin, jos kasvi kasvaa hydrossa eikä mullassa. Ei kun tuumasta toimeen. Pyöräilin puutarhaliikkeeseen, ostin kokeeksi vesiviljelykamppeet ja kultapalmun ja kotona pistin kasvin likoamaan pariksi tunniksi. Sitten puhdistin juuret ja pistin lecasoraan kasvamaan. Keittiö peittyi multaan, mutta eipä tarvitse sitten joka kevät ruveta mullan vaihtoon.

Nyt sitten odotellaan, juurtuuko tuo ja rupeaako kasvamaan. Jouduin vähän kovakouraisesti juuria käsittelemään, kun en malttanut kasvia yön yli liottaa. Laitoin muovipussiin ikkunan lähelle, mutta niin että kasvia suojaa suoralta auringonvalolta valoverho. Jos juurtuminen noissa oloissa sujuisi paremmin. Kestäväksihän tuota kasvia haukutaan ja helppohoitoiseksi, joten luulisi että voisi onnistua. Jos tuo tuossa rupeaa viihtymään, voisin sitten alkaa muitakin laittaa hydroon. Kihlattuni astmalle tekisi varmaan hyvää, ettei sisäilmassa leijuisi mullassa mahdollisesti viihtyvää hometta.

Palmun lisäksi makuuhuoneeseen pääsi muitakin kasveja, jotka netin mukaan puhdistavat ilmaa: muulinkorva, anopinhammas, sulkasaniainen, limoviikuna, rönsylilja ja muratti. Vaikutuksen huomaa jo nyt. Ilma on paljon raikkaampaa ja huonee hajukin on eri. Jos tosiaan saan aikaiseksi, voisi laittaa ainakin makuuhuoneen kasvit hydroon. Netin mukaan kun se ero mullassa kasvavan ja hydrossa kasvavan kasvin ilmanpuhdistuskyvyssä on huomattava (jossain luki, että hydrolainen on 200 kertaa tehokkaampi). Jos rahatilanne sallisi, olisin jo hankkinut tarpeetkin. :) No, ehkä viimeistään sitten, kun valmistuu ja pääsee töihin.

Kuvia voin lisäillä myöhemmin, jahka saan siivottua. Tällä hetkellä tätä asuntoa ei oikein kehtaa esitellä.

Cymbidiumin kuulumisia

Kokeilin tuon kymbidini lannoittamista, kun luin Suuresta orkideakirjasta, että mustat pilkut/laikut lehdissä voivat johtua myös ravinteiden yliannostuksesta tai puutteesta. Kun kyseessä on kymbidi, voisi arvata, että ravinteista olisi pulaa. Nämähän vaativat orkideoiksi paljon lannoitetta. Pistin orkidealannoitetta purkin ohjeen mukaan. Nyt näyttäisi, etteivät mustat pisteet ole lisääntyneet. Uusi kasvu näyttäisi kasvavan hyvin. Toivotaan, että tämä alkaisi viihtyä meillä.

Tämän illan projekti

Tänään tuli istutettua ahkeraliisat tilavampaan astiaan, kun niiden juuritila oli käynyt aivan liian pieneksi ja kasvu lähes pysähtynyt. Nuppuja on vaikka kuinka noissa kolmessa, jotka ovat päättäneet jo kukkia. Niiden juuritila oli kaikista pienin kasvin kokoon nähden. Painoa tälle amppelille tuli 5kg. Aika harvaltahan tuo vielä näyttää, mutta toivotaan että kahden kuukauden päästä näky olisi paljon tuuheampi.

Tämän muratin sain mummolta. Hän oli saanut sen joulukukkien mukana, ja oli ottanut sen omaan ruukkuunsa. Kun kasveja oli ollut kaksi, hän piti toisen ja antoi toisen minulle. Tämä pitäisi vielä laittaa kunnon multiin, mummo oli laittanut puolet ruukun tilavuudesta turvetta, kun multa loppui kesken. Muratti on kuulemma hyvä ilman puhdistaja, joten tämä pääsee makuuhuoneeseen.

Uusi perheenjäsen esittäytyy

   

Voiko tällaista näkyä vastustaa? Salama vääristää värejä, oikeasti kukan väri on viininpunainen. Maksoi lähikaupassa vain 6€. Eikä ollut edes alessa. Juuret ovat hyväkuntoiset ja vihreät ja tarkistin kasvualustankin: ei sammalta mädättämässä juuria. Pari vanhinta juurta olivat huonoja ja leikkasin ne pois, en tiedä oliko se sitten huono vai hyvä. Kanelia kuitenkin pistin leikkauskohtiin. Kasvi sai tämän käsittelyn heti kotiuduttuaan perjantaina, eikä näemmä ole pistänyt kovin pahakseen. Sumuttelin häntä tänään, kun pinnalla olevat juuret olivat harmaantuneet. Katsotaan, kuinka monta hoitovirhettä saan kerättyä. :) Suuri orkideakirja on ollut kovassa käytössä, mutta asiaa on paljon omaksuttavana.

Tämä on jokin perhosorkidea, sitä tarkemmin ei varmaan kukaan tiedä. Kukkavarsi on kasvin ensimmäinen, kun tulee ensimmäisestä lehtivälistä. Silti siinäkin on jo 2 auennutta kukkaa ja kolme nuppua. Toivotaan, että tämä viihtyy tuossa suodattimen päällä. Kosteutta puhaltaa ilmoille akvaarion suodatin ja valona on monimetalli, joka sopivasti valaisee lehdet, mutta ei polta niitä tai kukkia. Lisäksi sumuttelen hänet samalla kuin muutkin kasvit, eli kahdesti päivässä ennen klo 12.

Hyvää äitienpäivää!

 

Myös kaikille kaloille! Lehtikalan poikaset kuoriutuivat tänään. Isänä oli kaveriltani saama luonnonmuoto koiras. Musta lehtikalapoika ui nykyään taivaan suuressa kalatarhassa. Lyhytikäisyys ja hedelmättömyys (kaikki mädit jotka hän yritti hedelmöittää, homehtuivat) johtuivat ehkä pitkälle jalostetusta perimästä. Sopivasti sain kaveriltani vanhan lehtikalaukon, jonka akka kuoli vanhuuteen kypsässä iässä. Tämä ukko oli sekä viriili että hedelmällinen, ja tulos ui nyt akvaariossani. :)

Kiirettä pitänyt

Nyt on lyhyessä ajassa tapahtunut paljon. Ensinnäkin viime perjantaina ahkeraliisoista ensimmäinen avasi ensimmäisen kukkansa:

Tänään palasin mummolasta, jossa auttelin puutarhatöissä, ja huomasin että nuppuja on kahdessa muussakin liisassa, ja toinenkin kukka on ehtinyt jo aueta. Mummolassa tuli sielläkin puuhattua puutarhassa kitkemässä. Mummo ei pysty enää siihen kun polvet eivät taivu ja pää alaspäin ollessa nenästä alkaa vuotaa verta. Nyt tuli sitten laitettua paljon kangasta joka paikkaan, ettei sitä kitkemistä olisi niin paljoa.

Perjantaina tuli myös otettua tunnelmakuvia parvekkeelta. Tältä siellä näytti:

 

 

Taimet ovat kovasti jo rotevoituneet. :)