Kukkia: Nykyisiä ja tulevia

Olen nyt aivan ihastunut tuoksupielukseen. Sen tuoksu on ihanan hunajainen, ja mikä parasta, se ei valloita koko parveketta. Tuoksu hiipii nenään pienenä pilvenä ja katoaa taas yllättääkseen iloisesti taas hetken päästä. Luin siemenluettelosta, että sitä voi kylvää myös suorakylvönä, joten taidan ensi vuonna kylvää sitä suoraan laatikkoon. Istutin venyneet leijonankidat paikoilleen. Hallaharsot ovat valmiudessa, mutta toivotaan, että ne kylmimmät yöt ovat jo takana päin. Kasteluputki sojottaa oikeassa alakulmassa. Pitäisi vähän lyhentää sitä, ettei pistäisi silmään niin näkyvästi. Löhötuoli on, kuten kuvasta näkyy, ala-asennossa. Siinä on tullut tänään löhöiltyä. Itse asiassa nukahdin aurinkoon pää kallellaan, toinen poski auringossa. Saa nähdä, miten hassulta huomenna näytän.

Mirrinminttu on jo alkamassa kukkimaan. Mukava yllätys. Kaverini mukaan hänellä tämä alkoi kukkia vasta loppukesästä (jos nyt muistan oikein), joten en vielä odottanut kukkia. Kukat eivät kirjallisuuden mukaan tuoksu, mutta kasvi itse tuoksuu kyllä, varsinkin kun työntää nenän pensaan keskelle ja vähän pöyhii.

Toisessa laatikossa on nyt väriloistoa. Harmi vain, että kasvi piti laittaa niin päin, että kukat osoittavat parvekkeen nurkkaan. Näin siksi, että kasvi pyrkii kasvamaan kukista pois päin, ja haluan sen kasvavan laatikon keskustasta ulospäin. Istutin myös orvokin taimet laatikkoon, sillä niidenkin juuret alkoivat olla jo moneen kertaan kiertyneet ruukkunsa ympäri. Toivottavasti molemmat puulaatikot rehevöityvät ajan mittaan, ja näyttävät loppukesältä jo aivan erilaiselta.

"Elviira" on saanut haukkuja arkuudestaan kevätahavalle ja epäsäännöllisestä talvehtimisestaan. Lisäksi jotkut karsastavat sen "rumaa" kasvutapaa. Näin parvekkeella kevätahavalta suojaaminen onnistuu paljon helpommin kuin puutarhassa, joten toivotaan vain, että muistan pistää suojat paikoilleen ajoissa. Jos ei muuta, aina voi pistää koko kasvin mustaan jätesäkkiin. Viime talven jäljiltä vain yksi nuppu näyttäisi ruskistuneen. Muissa oksankärjissä on nyt joko kukkia tai puhkeavia lehtiä. Hyvä, hyvä. Aika näyttää, alanko pitää kasvista yhä enemmän, vai heitänkö sen joku kevät kiroillen alas parvekkeelta.

Kukat ovat ihanat, ja niitä puhkeaa jatkuvasti lisää. Jos vielä tuoksuisivatkin, mutta kaikkea ei voi saada. :)

Muita väripilkkuja parvekkeella ovat pelargonit ja lumihiutale. Nyt tulikin hankittua prinsessanpinkkejä kukkia, mutta ihastuin näiden kukkien kauniiseen kuviointiin. Ne eivät ole tasaisen pinkkejä, vaan keskusta on tummemman punainen. (Kihlattuni kyllä vitsaili, että hänen miehisyytensä kärsii, kun kukat ovat pinkkejä. Pitäisi kuulemma olla vain mustia ja sinisiä kukkia... Sinisiä siksi, että pitää niitä värejäkin olla. :D)

Löysin myös yrteilleni paikan. Toinen tämmöinen laatikko on aivan täynnä piparminttua, mutta tässä laatikossa ollut viherminttu ei talvehtinut. Narsissin sipulitkin, jotka löysin, olivat vetistä ruskeaa mössöä. No, uutta tilalle. Siemenestä kasvattamani basilikat, ostettu rosmariini ja kaupan salaatinloput pääsivät tähän. Seuraa pitää viime vuonna siemenestä kasvatettu kuukausimansikka, joka ihmeekseni talvehti.

On niitä taimia kyllä vielä jäljelläkin, vaikka paljon on jo päässyt multiin. Suurin osa näistä ovat menossa parvekelaatikoihin. Kasvihuoneessa olevat yrtit ovat jäämässä valkoisiin ruukkuihinsa, kunhan nyt itisivät.

Tässä meidän epäonninen lintujen ruokintalaitteemme viime talvelta. Olin vain tyrkännyt sen syrjään ja unohtanut, mutta eilen kuulin äkkiä parvekkeelta ihmeellistä ääntä. Päättelin, että kyseessä on lintu, mutta mitä se tekee? Talitiainen oli vihdoin löytänyt "talvi"ruokintapaikkamme, ja ahtoi kupuunsa sen, minkä irti sai. Kiitokseksi se käytti ruokinta-automaatin kattoa vessanaan. No, hyvä, että jollekin kelpaa, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja niin edelleen. Toivottavasti tirppa muistaa ensi talvena, mistä ruokaa löytyi. Nostin tämän nyt vähän enemmän esille, jos se kiinnostaisi muitakin.