Innostuin vielä rymsteeraamaan ikkunan pesun jälkeen. Vaihdoin aralian taas tähän päähän ikkunalautaa. Parvekkeen puolella vaihdoin "vihreän pyramidin" tuohon paikkaan, missä se nyt näkyy. Mielestäni siihen kohtaan tarvittiin jotain "kohottavaa", joka ohjaisi katseen ylös lattialta.

Tuin ritarinkukan valtavat riippuvat lehdet, jos nyt veisi vähemmän tilaa ja rikkoisin sitä vähemmän. Lerppuviin lehtiin törmäily ei tee kasville hyvää, olen jo yhden lehden siltä sillä tavoin tuhonnut.

Tältä näyttää nykyään vesihyasintti. Pääkasvi on juurtunut ja kasvattanut kaksi pientä. Katsotaan, miten pitkään juurtumisesta menee kukkimiseen, ja miten iso kasvin pitää siinä vaiheessa olla.

Tuoksuherneet ja ruusupapu muuttivat tosiaan oven vierestä tuolin taakse. Harmi, kun kamera  rajaa niin paljon. No, eiköhän tuostakin kuvasta näe, että paremmalta näyttää, ainakin minun mielestäni. Siirsin myös kukkapylvään ulos. Tajusin, että kumpikin kasvi on sellainen, että viihtyy kesällä ulkona, joten pääsivät tuohon. Nyt vain en pysty kastelemaan puulaatikoita törmäilemättä koko ajan kaktukseen. Onneksi ei ole piikikkäämpi.

Tässä näkyy vähän paremmin tuolin tämä puoli. Olen nyt tunnistanut pienoiskasvihuoneen asukit. Kehäkukat eivät ole (vieläkään) itäneet. Laventeli kuoli, rosmariini kököttää ja kaksi tuntematonta ovat persilja ja tilli. Tilli minun oli tarkoitus istuttaa toiseen puulaatikkoon, mutta kylvin sen ruukkuun, johon piti pistää rosmariini. Mitäköhän olen taas ajatellut? En kai mitään.

Tässä tuo ruukun puoli. Sen vieressä on vati, johon saa vapaasti sataa. Jos joku eläin tykkäisi siitä juoda tai lintu uida. Kyllä meillä luontoa on, vaikka kolmannessa kerroksessa ollaankin. Tunnistin muuten sen tuntemattoman rikkaruohon. Se oli pihatähtimöä. On sieltä noussut nyt jotain muutakin, katsotaas mitä niistä tulee.

Iltapuhteena kylvin salaattia uuden satsin. Tällä kertaa noudatin Alan Titchmarshin ohjetta ja kylvin jokaiseen kennoon kolme salaatinsiementä. Alan neuvoi istuttamaan potit sitten 10 cm päähän toisistaan. Näin teemme.