Perennahuuma

Innostuin monivuotisista. Siinä on jotain erityistä, kun kasvu alkaa puhjeta parvekelaatikoissa itsestään talven jäljiltä. On jotenkin teennäistä vain "tuoda kesä parvekkeelle" ostokukkien muodossa. Siinä ei ole sitä samaa tunnetta, joka liittyy ensimmäisiin vihreisiin mirrinmintun oksiin. Vaikka narsissini eivät sitten loppujen lopuksi halunneetkaan nousta, vaan päättivät ruskistua pois, haluaisin perennoja ensi kesäksi myös parvekelaatikoihin. Olenkin nyt metsästänyt oikein urakalla kasveja, jotka viihtyisivät paahteisella parvekkeella parvekelaatikossa vuoden ympäri. Apuna ovat olleet Perennat: Kotipuutarhan kauneimmat monivuotiset koristekasvit (Månsson & Johanson 1994) ja Tuoksuva puutarha ja parveke (Kirsi Tuominen 2009). Jälkimmäinen on niin hyvä opus, että sen hankintaa kotikirjaston lisäksi voisin harkita. Se nimittäin ihan oikeasti kertoo myös parvekekasvattamisesta. Valitettavan moni kun lupaa kannessa kertoa parvekeviljelystä, muttei tekstissä mainitse sanallakaan parvekepuutarhuria.

Ensi syksynä voisi jo kokeilla istuttaa sipuleita noihin isoihin puulaatikoihin. Jos niissä talvehtiminen onnistuisi mukavammin. Narsissit ja lumikellot ovat yhä sydäntä lähellä. Ensi keväänä voisi sitten istuttaa kahteen parvekelaatikkoon perennoja. Olen löytänyt seuraavat kasvit, jotka voisivat viihtyä kaiteella vuoden ympäri:

Maahumala

Rauniokilkka

Hopeatäpläpeippi

Elämänlanka

Hopeahärkki

Kaukasianpitkäpalko

Kääpiökurjenmiekka

Sammalleimu

Tuoksuakileija

Tuoksukurjenpolvi

Tuoksumatara

Tuoksu- tai sarviorvokki

Löysin myös sivuston tuoksupuutarhasta. Jos tuo kirja ei ole vielä käsiin eksynyt, tuolla saa vähän esimakua.