Tämmöistä jälkeä syntyi keskiviikkona. Asetelman piti olla mielenkiitoinen joka suunnasta. Tein asetelman ensin punaisilla germiinoilla, mutta ne olivat niin yli-ikäisiä, että rupesivat hajoilemaan. Asetelmasta tuli siis täysin mustavalkoinen. Valkoisia ruusuja ei löytynyt samaa lajiketta kuin kolme kappaletta, joten sekin rajoitti. Halusin mustavalkoiset oksat, mutta mustaksi maalattuja tarpeeksi korkeita ei ollut. Jouduin pyörittämään sähkärin teippiä tuoksuvatun oksiin. Valkoista koristesoraa ei ollut, jouduin käyttämään mustaa. Tarpeeksi korkeaa eukalyptusta ei löytynyt, joten jouduin lopulta jättämään vihreät kokonaan pois. Yritä nyt sitten näissä olosuhteissa olla taiteellinen ja luova...
Parhaat pääsivät myyntiin kylmäkaappiin (ei sis. minun kimppujani).
Muut myyntiin kelpuutetut pistettiin kimpputarjouspöydälle. Minun "pyöreä kimppuni" jäi vähän vaiheeseen, kun keltaiset germiinat loppuivat kesken. Näin siksi, että olimme käyttäneet niin vanhoja kukkia. Korkea kimppuni pitikin purkaa heti siksi, että ensimmäistä kertaa käyttämäni preeriaeustoma oli jo yli-ikäistä.
Ritarinkukka perjantaina...
Ja tänään. Komea näky.
Kiinanruusu hyppäsi lattialle. Se oli jo niin korkea, että viihtyy hyvin vaikkei niin korkealla olekaan. Ja lattialla pysyvän puun minä tästä haluankin. Jos joku haluaa tästä pistokasta, laita viestiä. Kasvi pukkaa nyt paljon sivuversoja, joita saan leikkailla pois harva se päivä.
No niin, päästään vihdoin siihen, kuka minut messuille kutsui. Oma piha -lehti oli minulle tämän vuoden alussa vielä uusi tuttavuus. Lähikirjastoon lehti ei tule, mutta tulin tilanneeksi sen tämän vuoden alusta. Tärkein perustelu tilaamiselle oli, että vuosikerta on halvempi kuin muilla puutarhalehdillä, enkä voi lukea tätä kirjastossa. En ole vielä ehtinyt lukea kuin pari hassua numeroa, joten en ole vielä kirjoitellut lehdestä tänne mitään arviota näin lyhyen tutustumisen perusteella. Täytyy kyllä myöntää, että kuvani lehdestä ei ainakaan huonontunut siitä, että he kehuivat blogiani, lähettivät minulle kaksi lippua puutarhamessuille ja vielä lahjoittivat minulle näytenumeron lehdestään (joka minulla oli jo), kalenterin ja kaksi kirjaa. Niistä myöhemmin.
Heidän osastollaan oli erilaisia pelargoni-istutuksia, joista yleisö sai äänestää mieluisinta. Paljon paremmat kuvat löytyvät täältä: 
teleskooppivarteen kiinnitettävät oksasakset, jotka saa säädettyä mihin kulmaan tahansa,
Myös ulkona oli kaikenlaista. Tietääkö joku, mistä materiaalista nämä eläimet on tehty? Tarjolla oli vaikka mitä koirista virtahepoihin, norsuihin ja krokotiileihin.
Pihalla oli myös hirsiveistosnäytös, ja komeita veistoksia siinä syntyikin. Näitä oli mennyt paljon kaupaksi jo lauantaihin mennessä, joten tekijä teki jatkuvasti lisää. Noin komeista patsaista sietikin olla ylpeä.
Todella moni taimitarha oli tullut myymään tuotteitaan. Orvokkien ja sipulikukkien lisäksi löytyi ruusuja, pioneita, yrttejä, mansikka- ja tomaattiamppeleita ym. ym. Taimet olivat kunnon kokoisia, eivät mitään rääpäleitä. Messuihin oli todella panostettu.
Parvekepuutarhuria kiinnosti tämä tippukastelujärjestelmä, joka ei vaadi paineistettua vettä ts. vesipistettä toimiakseen. Sopiva vesiastia kytketään letkuun ja nuo mustat tikut tökitään kasteltaviin ruukkuihin. Painovoima hoitaa loput, kunhan astia on ruukkuja korkeammalla. Pienempi malli oli ruukkukohtainen ja siinä oli vain kaksi mustaa tikkua. Vesiastiaksi sopi vaikka muovipullo. Valmistaja on Iriso ja maahantuoja 
Viimeksi mainittu valmistaa myös mainioita taimitukia erityisesti ruukkuviljelyyn. Tunnetustihan tukikeppi haluaa kaatua pehmeässä ruukkumullassa ennen kuin kasvi on ehtinyt juurtua. Heiltäpä saa juuri ruukkuviljelyä ajatellen kasvituen, jossa on ylimääräistä tukea mullan alla. Ei ainakaan myyntipuheiden perusteella pitäisi kaatua tuulessakaan. Ainoa myyjän kanssa keksitty huono puoli oli, että tuki on sitten jäädäkseen, kun kasvi on juurtunut. Sen pois repiminen väkisin voi olla kasville aika tuhoisaa.
Koska hyötyviljely on nyt pop, kasvihuoneissa löytyi. Niitä oli myös pieneen pihaan sopivia, joissa oli kasvihuone ja vaja samassa, sekä parvekkeellekin sopivia muovihuoneita. Ehkä minullakin on joskus sellainen, johon mahtuu kävelemään sisään...
Tämän kasvihuoneen seinä ihmetytti minua, ja menin kyselemään lisää. Kävi ilmi, että kennolevyä saa nykyään missä tahansa väreissä, ja sitä suositellaan kiinteän seinän tilalle esimerkiksi hiihtoputkiin kun halutaan luonnonvaloa sisätiloihin. Viljelyyn tämä ei sovi, sillä värjätty levy päästää niin vähän valoa lävitseen. Tässä kasvihuoneessa oli sitten toisella puolella viljelijää kiinnostavia levyjä. Katto oli levyä, joka heijasti lämpösäteilyä niin, että kasvihuone pysyi viileämpänä. Sen puolen seinän levy taas päästi yli 90% valosta sisään, joten se oli lähes lasin veroista, mutta parempi eriste ja kestävämpää. Kennolevy kuulemma kestää helposti 35 vuotta, vaikka takuuta annetaankin vain se 10. Olin tästä niin kiinnostunut, kun himoitsen kasvihuonetta pihalleni "sitten joskus", ja en halua lasista huonetta. Olen kai rikkonut liian monta lasiesinettä eläessäni, kun kammoan ajatustakin. 
Pieni piha tai parveke vaatii myös sopivan kokoiset koristeet. Tässäpä pieni lintuallas siivekkäille ystävillemme, joka takuulla mahtuu pienimmällekin parvekkeelle. Näitä ja muita sisustusihanuuksia myi 
Kiveyksiä oli esillä hyvin erilaisia. Ilmeisesti tämä sammakko valmistui vasta sunnuntaina, koska tälle alueelle ilmestyi joka päivä jotain lisää. Tämä kiveys oli minusta kiehtova siksikin, ettei se ollut tasainen vaan seurasi sammakon muotoja.
Tässä odotellaan kyytiä lauantaina. Meillä oli lähtiessä kädet aivan täynnä. Anoppi-kokelas poseeraa kaikkien esitekassien, ostosten, onnenpyörävoittojen ja muiden tavaroiden kanssa. Siitä, mitä kasseista löytyy ja mikä on tuo ihme keppi, lisää jahka pääsen ostoksiin asti. ;)
Tekstit
