Omenapuita kerrakseen

Tänään leikattiin koko päivä omenapuita. Nuoria, vanhoja, pieniä, isoja, hoidettuja ja hoitamattomia. Paljon tuli opittua, kuten se, että joka puu on oma tapauksensa. Aloin hyvin ymmärtää, miksi joka kirjassa leikkaaminen on selostettu eri tavalla. Yhdelle puulle riittää kun oksasaksilla vähän siistii, toinen vaatii sahaa ellei peräti moottorisahaa.Omenapuuhan pitäisi leikata joka kevät. Jos niin tekee alusta alkaen, ei koskaan tarvitse sekatöörejä järeämpää ennen kuin puu pitää kaataa. Harmi vain, että Suomessa kyllä on omenapuu lähes joka pihassa, mutta niitä ei hoideta kovin hyvin. Kun ajoimme keikalta toiselle, huomasi entistä paremmin ne hirveät oksapehkot, joita ei ole ikinä leikattu. Samoin siellä täällä näkyi runneltuja puita, joita vihdoin oli leikattu, mutta aivan väärin. Kun puu kasvaa liian korkeaksi, se saatetaan vetää moottorisahalla matalammaksi kuin näkymätöntä linjaa pitkin, ja jäljelle jää aivan oudon näköinen puu joka kasvattaa hulluna vesiversoa tuon näkymättömän linjan yläpuolelle. Eivätkö ihmiset ennen leikkaamista mieti, miltä puu näyttää suunnitellun leikkaamisen jälkeen?

Ei se omenapuiden leikkaus salatiedettä ole. Vaikeinta on leikata sopivan vähän, ettei puu änge hulluna vesiversoa seuraavana kesänä. Ensin leikataan kuolleet oksat pois. Sitten ruvetaan katsomaan, löytyykö oksia jotka hankaavat toisiaan vasten tai latvuston sisään kasvavia oksia. Jos puu on liian korkea, katsotaan, mitkä oksat poistamalla saisi korkeutta pois. Suoraan ylöspäin kasvavat oksat ovat hyviä kandidaatteja. Sitten mietitään, miten paljon otetaan ja mistä, että saataisiin hyvä lopputulos josta jatkaa seuraavana vuotena. Eikä leikatessa jätetä tappeja, leikataan niin että haava jää mahdollisimman pieneksi, oksankaulus jää ehjäksi, eikä haavanhoitoaineita käytetä. Ja jos tuntuu liian vaikealta, kutsutaan puutarhuri tekemään. :) Ei se oikeasti maksa niin paljon, kun korvaukseksi saa terveemmän puun, joka tuottaa terveempiä omenoita pidempään. Puhumattakaan siitä, miten paljon kauniimpi hoidettu puu on.

Lupasin jo mummolle että käyn leikkaamassa hänen vanhat omenapuunsa jahka kerkeän. Saa nähdä, mitä siitä tulee kun ei ole koulun hyviä työkaluja käytettävissä. Jos jotain tänään opin työvälineistä, niin sen että leluilla ei tule valmista. Teleskooppivarsi johon saa sekä sakset että sahan kiinni on hyödyllinen työkalu. Ei tarvitse kiipeillä puissa. Ja mitä paksumpi oksa, sitä paremmat sakset on oltava. Fiskarsseilla ei siinä tee mitään. Me pärjäsimme tänään sekatööreillä, kääntyväteräisellä sahalla, oksasahalla ja teleskooppivarrella johon sai sakset tai sahan. Moottorisahalle olisi yhden asiakkaan pihassa ollut töitä, mutta jätimme vanhimpien puiden kaatamisen hänelle ja leikkasimme vain nuoremmat puut.

Lisäksi leikkasimme tänään tyrnejä. Niiden leikkaaminen on hyvin suoraviivaista. Kuolleet oksat pois, ja se siitä. Vielä emme ole päässeet marjapensaita leikkaamaan, mutta emmeköhän ehdi sinnekin asti vielä kevään aikana. Elleivät puput, runsas lumikuorma ja vesimyyrät ole ehtineet ensin. :)