Operaatio uuteen tukeen

Koska tuloksia odotettiin kauan, tuli sitten sorruttua ja ostin Hoya pubicalyx 'Pink Silver':in. Kotona piti sitten kieputtaa se irti kaarestaan ja saada uuteen, järkevämpään tukeen. Kasvi kun on nopeakasvuinen ja tuki oli jo nyt jäänyt auttamattoman pieneksi. Ruukkukin oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Mikään ihme, ettei kasvi pysynyt pystyssä itkemälläkään.Onneksi H. pubicalyx näyttää olevan hyvin pitkään hyvin kumimaista ja joustavaa, joten operaatiosta selvittiin suuremmitta naarmuitta. Vain kaksi lehteä irtosi. Rapean H. wallichiin kanssa tämä ei olisi onnistunut. Istutin kasvin kestomultaan, johon olin sekoittanut leca-soraa ja vermikuliittia. Seuraava vaihe oli saada aikaan uusi tuki kasville. Tällä kertaa tein tuen metrin korkuisesta aitaverkosta, vaikka korkeuden kasvaessa myös metalli paksunee. Hetki siinä meni äheltäessä, mutta suostui se mokoma vihdoin taipumaan tarpeeksi kapealle rullalle.
Sitten seurasi se vaikein vaihe, kasvin saaminen tukeensa ilman, että se kärsii. Ensin kokosin oksat yhdeksi nipuksi, jonka sidoin pitkään tukikeppiin. Sitten piti enää ujuttaa tuki paikoilleen hyvin varovasti ja hitaasti ja ohjailla lehtiä sen alta pois. Tällä kertaa tein niin, että leikkasin tuesta alimman poikkilangan pois, ja työnsin syntyneet piikit multaan. Nyt tuki ei valu, mutta mahdollisimman suuri osa siitä on kasvin kiipeiltävissä. Vedin oksan kerrallaan tuen läpi ja kieputtelin ne ylöspäin. Ihme kyllä, tästä vaiheesta selvittiin ilman irronneita lehtiä. Lopuksi tukikeppi pois, ja valmista on! Yksi varsi oli poikki jo ostettaessa, ja tuin sen nyt pystyasentoon. Ainakin H. wallichii:n kohdalla tämä riitti siihen, että kasvi sai katkenneen kohdan korjattua ja varsi pelastui.Nyt osa lehdistä on hassusti ylösalaisin. Toivottavasti kasvi saa ne vielä heitettyä ympäri. Koska kasvi pitää viileästä, vein sen keittiöön, jossa pystyn pitämään muuta asuntoa alhaisempaa lämpötilaa. Toivotaan, että se rupeaa viihtymään.