Viikon työt

Viikko on kulunut pitkälti kitkiessä. Tuo rinteen yläosa on "vanhaa", ja sen kitkee huoltoyhtiö. Rinteen alaosa on "uutta", ja meidän aluettamme. Mikään ihme, että asukkaiden on vaikea erottaa, kuka täällä tekee ja mitä.

  

Meiltä vietiin ihana sininen minidumpperi, ja tilalle tuotiin tämä rämä. Suunnittelijoissa on ollut varmaan samoja tyyppejä, jotka suunnittelevat kidutuslaitteita. Ensinnäkin jos sen haluaa saada liikkeelle, pitää puristaa kahvaa. Koko ajan. Lujaa. Kahvan alkuasento on niin leveä, että tarvitsen kaksi kättä vetääkseni kahvan niin pienelle, että saan pidettyä sitä yhdellä kädellä. Ohjaus on nurinkurista, eli jos haluat kääntyä oikealle, käännä sarvia vasemmalle. Vauhti on matelua, joten laitteen siirtäminen vie ikuisuuden. Jarruja ei ole, joten se pitää aina asetella mäkeen niin, ettei se valu. Ylämäkeen sitä pitää työntää, tai se ei jaksa edetä. Renkaat uppoavat kaikkeen asfalttia pehmeämpään.

Tyhjentäminen on oma ohjelmanumeronsa. Laitteessa on vipu, jota työntämällä sen pitäisi kipata lastinsa pois. Todellisuudessa sen saa täyttää korkeintaan puolilleen, jos haluaa tämän ihmeen nähdä. Sen lisäksi kahden ihmisen pitää antaa työntöapua. Jos koppa on tyhjä, selvitään yhden ihmisen työntöavulla, mutta kuka sitä silloin haluaa tyhjentää, kun se on jo tyhjä. Laite pitää vetää käyntiin, mikä on myös ihanaa. Olen oppinut tämän laitteen kanssa touhutessani joukon kirosanoja tanskaksi.

Tämmöistä jälkeä syntyi. Tässä se maanantai ja tiistai kuluivatkin leppoisasti. Tiistaina jätin kameran kotiin, kun satoi niin paljon, mutta kitkemistä jatkettiin.

Keskiviikkona alkoi hakkeen levitys. Sitähän sitten riitti.

Täällä missä on portaikko, on myös ramppi pyöräilijöille. Luulin ensin että ihmiset taluttavat pyöränsä noita pitkin, mutta kyllä niitä lasketaan ihan suvereenisti, vaikka mutkia matkassa olisikin.

Makea palaneen haju paljasti talonmiehen puuhat. Hän polttaa rikkaruohoja kiveykseltä. Liekittäessä poltetaan kasvin kasvupiste, jolloin se kuolee. Huomattavasti nopeampaa kuin kitkeminen.

Torstaina jatkettiin hakkeen kanssa. Etsimme puut, joiden juurelta puuttui tuo oranssi kasteluputki, ja laitoimme niille sellaiset. Lopuksi kaikkien nurmikolle istutettujen puiden juurelta poistettiin 5 cm maata ja tilalle laitettiin katetta.

Sitten lannoitettiin nurmikoita. Lannoittaja oli niin nopea, että juoksi piiloon puskiin, mutta renkaiden jäljet sentään näkyvät.

Loppupäivä siistittiin reunoja. Tämäkin olisi voitu välttää levittämällä koristesora vasta nurmikon pohjien teon jälkeen, mutta kun soran levitti rakennusfirma ja nurmikon tekee viherrakennusfirma. Onneksi on harjoittelijoita.

Koko viikko siivottiin varastokonttia aina kun sieltä haettiin tai sinne tuotiin jotain. Tässä vasta siivottuna. Siivottunakaan sieltä ei meinannut löytää mitään tai saada mitään ulos. En halua edes ajatella, miten vaikeaa se olisi ollut, jos sitä ei olisi koko ajan siivottu.

Ensi viikko on viimeinen, sitten pääsee kotiin! Miestä on jo ikävä, samoin kotona asumista. Aloitan hommat uudessa harjoittelupaikassa heti maanantaina, 30.5., joten pitkään ei ehdi sopeutua kotisohvalla löhöilyyn.