Viikon työt

Vihdoin selvisin taudistani, ja pääsin takaisin työmaalle. Ensin piti tarkistaa, mitä oli tapahtunut sitten viime näkemän. Siinä, missä ennen oli kuoppa, on nyt pohjat uudelle nurmikolle.

Kumpujen päälle oli jostain ilmestynyt haketta. Pojat ovat olleet ahkeria.

Maanantai alkoi kitkemisellä. Tai oikeastaan kuorimme penkeistä semmoiset 5 cm maata pois. 8 tuntia lapiohommia kesäisessä säässä oli rankka aloitus viikolle. Uusi tuttavuus oli minudumpperi, joka on tuo sininen vehje kuvassa. Sitä tuli sitten ajeltua edes takaisin päivittäin. Säästää kivasti voimia verrattuna siihen että pitäisi kottikärryjen kanssa pelata. Opin tällä viikolla ajamaan tuota, irrottamaan siitä edestä luukun, avaamaan konepellin, tankkaamaan sen ja tyhjentämään koneen dieselistä. Opin myös, että se toimii bensalla. Samoin oppi työnjohtaja, joka oli sanonut meille että se on dieselillä toimiva peli. :)

Penkkien reunat piti myös kantata. Se oli paikoitellen uskomattoman vaikeaa, sillä savimaa oli kuivaa kuin korppu ja kovaa kuin betoni.

Tiistaina ruvettiin levittämään haketta penkkeihin, jotta rikkikset pysyisivät jatkossa poissa. Tuon kauhan käyttelijä oli kyllä taitava heppu. Tyyppi vastasi puhelimeen, jutteli muiden työntekijöiden kanssa, kuunteli musaa, tanssi ripaskaa, katseli jonnekin ihan muualle, ja kauha se vain liikkui tasaisesti, pysähtymättä, kuin itsestään ja laittoi hakkeen sinne minne pitikin. Kuskilla oli siis sylissään tuommoinen kauko-ohjain, jolla sai kauhaa ohjattua. Oli tyypillä kova palkkakin. Auto piti saada mahd. nopeasti tyhjäksi ja äijä hakemaan uutta kuormaa, joten tauot määräytyivät sen mukaan, missä vaiheessa kuorman purku oli. Eli ensin paiskittiin kauhealla tahdilla töitä, jotta saatiin haketta suunnilleen oikea määrä joka paikkaan, ja kun auto oli tyhjä ja lähti hakemaan uutta kuormaa, sai rauhassa viimeistellä.

Sain vasta tällä viikolla selville, että puistoa on alettu rakentaa asuinalueeksi jo ainakin parikymmentä vuotta sitten. Nyt talot on remontoitu ja verhoiltu uusiksi. Me uusimme nyt piha-alueita. Tässä on kaivurilla kaavittu vanhaa nurmikkoa pois, jotta tilalle saataisiin uutta. Uutta nurmea etualalla, vanhaa täplittävät voikukat.

Tämmöistä jälkeä syntyi. Näiden käärmeiden kohdalla oli ongelmana, ettei kuorma-auton koura yltänyt mutkien perälle. Se siis lastasi haketta joko minidumpperiin tai kaivinkoneen kauhaan, jolla sitten vietiin hakekuorma perille.

Tiistain jälkeen tiedossa oli lisää kitkemistä. Eri katu, sama asuinalue. Rikkaruohojen lisäksi saimme repiä penkeistä vanhojen kasvien jäänteitä. Opin, että kun virpiangervolle antaa aikaa, se todellakin juurtuu! Kasvia on näistä penkeistä hävitetty jo useaan otteeseen. Löysimme paljon juurenpätkiä, jotka olivat alkaneet työntää uutta kasvua pinnalle. On se sitkeä kasvi.

Roskat vietiin minidumpperilla keruupaikalle, josta ne sitten kuljetellaan muualle. Asukkaat kehuivat, kun tulee niin nättiä, mutta huomasin että he myös olettavat meidän olevan talonmiehiä, vaikka emme ole taloyhtiön hommissa. Saimme mm. metsästää yhden asukkaan kadonnutta vaatekaappia, auttaa toista irroittamaan kuivausrummun nukkasihtiä ja etsiä vesilaitoksen miestä siirtämään kaivinkonettaan.

Työmaakoppi sijaitsee aivan upean vanhan kirsikkapuun juurella. Harmi, että olin juuri viime viikon kipeänä ja sitä edellisellä kamerassa ei ollut pattereita, niin en saanut kuvattua sitä komeimmassa kukassaan. Lehdet olivat punaiset ja koko puu vaaleanpunaisten kukkien peitossa. Nyt vieressä kukkii jo hevoskastanja. Työmaakopin vieressä varastokontti, jossa säilytetään työkalut öisin. Sen lukitsemiseen tarvitaan vähintään kaksi miestä ja betonikivi (lyömäaseeksi), sillä ovi on vääntynyt. :)

Ensi viikolla kohti uusia seikkailuja! Ei vielä mitään hajua, mitä silloin on ohjelmassa.