Joulu, synttärit ja kaikki yhtä aikaa!

Eilen pääsin vihdoin niin isoon kaupunkiin, että sieltä sai ostettua amppeliketjuja. Samalla kävin paikallisessa kirjastossa hakemassa kasviaiheista lukemista. Jos ehtisi vähän lueskella kasvioppia ennen koulun alkua ja lisäksi löysin mielenkiintoisen kirjan tuhohyönteisten biologisesta torjunnasta. Totesin, että kirja on kasviharrastajalle kuin kauhua ja eroottista kirjallisuutta samassa paketissa. Kun lukee, mitä tuholaiset kasveille tekevät, tukka nousee pystyyn kuin kauhuleffaa katsoisi. Ja miltä kuullostaa, kun petopunkki iskeytyy leukoineen vihulaiseen ja imee sen suihinsa? Ehkä tämmöisiä ei pitäisi lukea keskellä punkkisotaa. :DTänään saapui pääaseeni kehrääjäpunkkeja vastaan: paketti Biotukselta. Sisältö: Ansaripetopunkkeja. 750 kpl nälkäisiä, punaisia petoja. Kuin kasviharrastajalle olisi koittanut kaikki joulut yhtä aikaa. Ah, vihdoin jotain, joka voisi tepsiäkin. Myrkyttämään en enää rupea, kun se ei selkeästi ole toiminut. Ja kaikki se vaivakin. Muuton jälkeen kasvien kantaminen suihkuun ja sieltä pois ei paljoa houkuttele. Paketin sisältä löytyi paljon sanomalehtipaperia, joitain silikonityynyjä ja punakantinen purkki täynnä jotain, joka näytti soijarouheelta. Siellä joukossa olivat pikkuiset petoni. Ripottelin murua purkista joka ruukun juurelle, josko punkit löytäisivät viimeisetkin vihulaiset. Toivottavasti ovat erittäin nälkäisiä! Ruokaa kyllä riittää. Auringonkukistakin sai kärjestä nitistää sormien väliin semmoisen pallon punkkeja, että sormet värjääntyivät keltaisiksi. Yöks. Sumuttelin kasvustoa tänään kahdesti, jos petopunkit viihtyisivät paremmin korkeammassa kosteudessa. Samalla huomasin, että kirvat olivat löytäneet hortensiani. Se lähti samantien suihkuun kuuman veden alle.Ehdin myös tehdä vedenvaihdot (vihdoin) ilman, että tarvitsi pelätä että muuttolaatikot kastuvat. Huomasin, että 300-litraisen mattosuodatin oli mennyt tukkoon (taas), joten ei kuin irti ja pesuun. Lopputuloksena on "akvaristin tyypillinen kylppärin lattia", jota voisi kuvailla sanoilla hieman p*skainen. Siis kalan. Kuvassa ovat kastelussa muutossa kärsineet orkideani, jotka unohtuivat alimpaan muuttolaatikkoon päiviksi, ja alkoivat kellastuttaa lehtiään. Saa nähdä, tuleeko niistä eläjiä. 128-litraisessa odotti ikävä yllätys. Anna-partamonni oli nukkunut pois. Korkea ikä koitui kohtaloksi, luulen ma. Hänhän oli jo kolmannella omistajallaan, eikä kukaan enää muistanut muuta kuin että vanha on. Nyt tuohon akvaarioon pitäisi keksiä uutta asukasta. Imunuoliaisia emme enää yritä. Jos ne eivät pysy meillä hengissä, ne eivät pysy ja sillä hyvä. Nyt voisi kokeilla jotain pieniä plekoja.Seuraavaksi odotellaan, milloin kehrääjäpunkkien esiintymisessä alkaa tapahtua jotain. Keittiön ikkunalla ei onneksi selkeää seittiä ole kenessäkään, muilla ikkunoilla sitten sitäkin enemmän. Eikö lehtivihreä auringossa olekin kaunein näky, mitä on?