Kun tuli kommentteihin siileistä, tuli mieleen, että voisihan noista ihanista tuhisijoista enemmänkin sanoa. Jokainen puutarhuri kun voi tehdä jotain noiden piikikkäiden otusten hyväksi:
- Tarkista ennen nurmikon leikkuuta (tapahtuu se sitten työnnettävällä, siimaleikkurilla tai päältä ajettavalla ruohonleikkurilla), ettei nurmikossa piileskele siili tai sen poikasia. Ruohon leikkuu eri tavoin on suurin syy siilien rampautumiseen Suomessa. Jätä johonkin nurkkaan pitkää ruohoa, niin siili viihtyy.
- Älä anna lemmikkisi vahingoittaa siilejä. Vapaana kulkeva kissa voi tappaa siilin poikasen, koira jopa aikuisen yksilön. Purema ei välttämättä tapa heti, vaan voi tulehtuessaan aiheuttaa hitaan, kivuliaan kuoleman. Purtu siili pitää aina toimittaa hoitoon tai lopetettavaksi.
- Järjestä pihallesi tai taloyhtiösi pihalle talvehtimispaikka tai useampi. Voit joko tehdä kopin itse (ohje) tai ostaa valmiina vaikka täältä. Valmiskoppi on tehty laudasta, kuten kuuluukin, eikä vanerista, joka kerää kosteutta.
- Tarkista ennen sytyttämistä, ettei juhannuskokko/risukasa/lehtikasa sisällä siilin pesää tai lepäävää siiliä. Parasta olisi kasata kokko vasta juuri ennen polttamista, ettei siili ehdi kotiutua. Älä myöskään iske talikkoa kasaan ennen kuin olet varma ettet tuikkaa siiliä.
- Siilejä saa ruokkia lisätäkseen niiden viihtymistä, mutta ei maidolla. Ruokittu siili voi kuulemma kesyyntyä jopa niin, että antaa silittää itseään. Muista myös tarjota vettä kuivina kausina.
- Vältä hyönteis- ja etanamyrkkyjen käyttöä. Siilin syömä myrkytetty hyönteinen tai etana voi myrkyttää siilin. Viihtyvä siili voi syödä kesän aikana paljon enemmän tuholaisia kuin ikinä ehdit myrkyttää.
- Varmista, ettei pihallasi ole vesialtaita tai kuoppia jonne siili voi pudota eikä pääse pois. Jos vaaranpaikkaa ei voi peittää, laita siilille lauta jota pitkin se pääsee kiipeämään omin avuin pois.
- Älä roskaa. Huolehdi myrkyllisten aineiden oikeasta hävittämisestä. Luontoon kaadettu myrkky voi vaikuttaa pitkään ja roskat vahingoittavat eläimiä monin tavoin, tulevat ne sitten syödyiksi tai jos eläin jää niihin kiinni.
Siilin talvehtimispaikkojen laittaminen alkaa olla tämän vuoden osalta myöhäistä, mutta kohta on aika aloittaa lintujen talviruokinta. Joko ruokintapaikka on siivottu, ruokinta-automaatti tiskattu ja ripustuskoukku laitettu? :) Jos ei ole, vielä ei ole kiire. Sopiva aika aloittaa ruokinta on loka-marraskuu. Lisää vinkkejä täältä.

300-litrainen. Viitavesimiekka on alkanut piristymään. Orkideat eivät kuki, eivät sitten millään, vaikka ovat olleet kuivilla jo viikkoja. Ostin monnisia lisää samalla, kun ostin hunikset ja piikkisilmät 128:iin. Heitä oli hetken 24, mutta sitten vanhimmista löytyi kellumasta vatsa ylöspäin. Myös toinen sampimonni on nyt ollut kateissa jo viikon. On tainnut hänkin potkaista tyhjää ja tullut syödyksi. Levätkää rauhassa.
Hunisukkoparat senkuin jatkavat kuplien puhaltelua, vaikka virta ne viekin mukanaan.
Yritin ottaa kuvaa ukkojen upeista väreistä, mutta likaisten lasien läpi se on vaikeaa.
Oikealla tyttö, vasemmalla poika. Olisivat kaupassakin näin selkeissä väreissä, olisi valinta paljon helpompaa.
Vihdoin parvekkeelle pääsee, kun ovea peittäneet muovit irroitettiin. On se pieni.
Näkymät ovat... No, kun tuuli heiluttaa muoveja, näkee vähän enemmän. Hetken aikaa. Kai siellä puisto on?
Liikaa vettä.
Liian vähän vettä.
Liikaa vettä.
Liian vähän vettä.
128:an päätettiin perustaa mutapohjainen aasia-allas. Aloitin siis mudasta. Kaadoin pohjalle loput vesikasvimullasta ja aloin täyttämään allasta.
Tässä vaiheessa tilanne näytti aika toivottomalta. Tietysti olin tehnyt fiksusti, ja ostanut jo kalat, jotka odottivat pusseissaan eteisen lattialla (4 hunajarihmaa ja 7 piikkisilmää). Ihanneolosuhteissa olisin voinut antaa turpeen vettyä vuorokauden ja vajota rauhassa pohjalle, mutta nyt ei ollut sitä ylellisyyttä. Ei kuin ulkosuodatin pyörittämään vettä ja pH:n tarkistus. Se oli sopivasti 5,9, joten kalat vain veteen.
Kävin myös metsästämässä tammea, jotta saisin pohjalle lehtiä piikkisten suojapaikoiksi. Suuri tammi löytyikin lähihautausmaalta. Keräsin lehtiä paperikassillisen ja laitoin niitä pari kourallista akvaarioon kellumaan kun pääsin kotiin. Reilu vuorokausi riitti saamaan ne uppoamaan, jolloin taas lisäsin lehtiä.
Nyt, yhden viikottaisen vedenvaihdon jälkeen akvaario näyttää tältä. Sopivan hämärä ja kalat viihtyvät. Harmi vain, että hunispoikia olikin kaksi. Toinen ei suostunut kaupan altaassa esittelemään kutuvärejään, mutta meillä ne ilmestyivät parissa päivässä.
Tämä kuvan poikki uiva kala on tyttö. Pojista on vaikea saada kuvaa, sillä he viihtyvät akvaarion pinnassa puhaltelemassa kuplapesän alkuja, jotka virta vie mukanaan, vaikka vähäinen onkin. Toivottavasti pian saan karvalehteä akvaarion täydeltä, ettei enää tarvitsisi katsella lämppäriä ja suodattimen suihkuputkea. Vielä pitäisi saada siirrettyä 300:sta kolme piikkistä tänne. Helpommin sanottu kun tehty, varsinkin kun aloin tänään kuumeilla. No, eipä sillä hengenhätä ole.



