Vielä siileistä

Kun tuli kommentteihin siileistä, tuli mieleen, että voisihan noista ihanista tuhisijoista enemmänkin sanoa. Jokainen puutarhuri kun voi tehdä jotain noiden piikikkäiden otusten hyväksi:

- Tarkista ennen nurmikon leikkuuta (tapahtuu se sitten työnnettävällä, siimaleikkurilla tai päältä ajettavalla ruohonleikkurilla), ettei nurmikossa piileskele siili tai sen poikasia. Ruohon leikkuu eri tavoin on suurin syy siilien rampautumiseen Suomessa. Jätä johonkin nurkkaan pitkää ruohoa, niin siili viihtyy.

- Älä anna lemmikkisi vahingoittaa siilejä. Vapaana kulkeva kissa voi tappaa siilin poikasen, koira jopa aikuisen yksilön. Purema ei välttämättä tapa heti, vaan voi tulehtuessaan aiheuttaa hitaan, kivuliaan kuoleman. Purtu siili pitää aina toimittaa hoitoon tai lopetettavaksi.

- Järjestä pihallesi tai taloyhtiösi pihalle talvehtimispaikka tai useampi. Voit joko tehdä kopin itse (ohje) tai ostaa valmiina vaikka täältä. Valmiskoppi on tehty laudasta, kuten kuuluukin, eikä vanerista, joka kerää kosteutta.

- Tarkista ennen sytyttämistä, ettei juhannuskokko/risukasa/lehtikasa sisällä siilin pesää tai lepäävää siiliä. Parasta olisi kasata kokko vasta juuri ennen polttamista, ettei siili ehdi kotiutua. Älä myöskään iske talikkoa kasaan ennen kuin olet varma ettet tuikkaa siiliä.

- Siilejä saa ruokkia lisätäkseen niiden viihtymistä, mutta ei maidolla. Ruokittu siili voi kuulemma kesyyntyä jopa niin, että antaa silittää itseään. Muista myös tarjota vettä kuivina kausina.

- Vältä hyönteis- ja etanamyrkkyjen käyttöä. Siilin syömä myrkytetty hyönteinen tai etana voi myrkyttää siilin. Viihtyvä siili voi syödä kesän aikana paljon enemmän tuholaisia kuin ikinä ehdit myrkyttää.

- Varmista, ettei pihallasi ole vesialtaita tai kuoppia jonne siili voi pudota eikä pääse pois. Jos vaaranpaikkaa ei voi peittää, laita siilille lauta jota pitkin se pääsee kiipeämään omin avuin pois.

- Älä roskaa. Huolehdi myrkyllisten aineiden oikeasta hävittämisestä. Luontoon kaadettu myrkky voi vaikuttaa pitkään ja roskat vahingoittavat eläimiä monin tavoin, tulevat ne sitten syödyiksi tai jos eläin jää niihin kiinni.

Siilin talvehtimispaikkojen laittaminen alkaa olla tämän vuoden osalta myöhäistä, mutta kohta on aika aloittaa lintujen talviruokinta. Joko ruokintapaikka on siivottu, ruokinta-automaatti tiskattu ja ripustuskoukku laitettu? :) Jos ei ole, vielä ei ole kiire. Sopiva aika aloittaa ruokinta on loka-marraskuu. Lisää vinkkejä täältä.

Tapahtumarikas viikko takana

Tällä viikolla sattui ja tapahtui. Koko viikko meni sadon korjuussa ja käsittelyssä. Tiistaina oli konetekniikkaa, jossa siis harjoittelimme traktoreilla ja mönkijällä ajoa perävaunun kanssa ja ilman. Tarkoitus oli oppia peruuttamaan vaunun kanssa. Juuri ennen ruokailua olin ehtinyt ajaa jo kaikilla laitteilla, joten päädyin parini kanssa pesemään traktorin koppia. Jossain vaiheessa ulkoa kuului rysähdys. Joku oli ajanut traktorin piikit tallin ovesta läpi. Seurasi hirveää kiroamista ja sitten ruvettiin soittelemaan opettajaa paikalle. Hän kun oli juuri silloin lähtenyt viemään jotain kuormaa kun arveli meidän selviävän. No, oli tapahtunut perinteinen. Kuski oli unohtanut miten jarrutetaan, ja seinä oli tullut päin. Onneksi ei kenellekään sattunut mitään pahempaa, ja ensi viikolla pääsemme korjaamaan oveen syntyneet kolhut.

Torstaina pääsimme kauppakunnostamaan keräkaalia, purjoa ja punajuurta. Eipä ehtinyt kyllästymään, kun jokaista käsiteltiin vain sen verra kuin oli tullut tilauksia. Ehti juuri ja juuri oppimaan, mitä pitää tehdä, ja sitten jo vaihdettiin kasvista. Loppupäiväksi meidät jaettiin ryhmiin, ja osa lähti keräämään kurpitsoja, osa puhdistamaan ja huoltamaan traktoreita ja keruulaitteita. Minun ryhmäni lähti tyhjentämään ja siivoamaan maissihuonetta. Toisin sanoen kitkimme muovihuoneen reunoille kesän aikana kasvaneet rikkaruohot ja lakaisimme pohjaa peittäneiltä muoveilta roskat pois. Itse kasvit ja turvesäkit oli kerätty pois keskiviikkona. Homma jäi minulta vähän kesken, kun yksi ryhmästämme huomasi pulassa olevan siilin. Huoneen nurkassa on vesihana, jota ympäröi maahan upotettu betonirengas. Sinne siili oli tipahtanut. Raukka oli jo aivan horroksessa, ja sähisi vain vähän muodon vuoksi, kun poimin sen ylös ja lähdin opettajan kanssa metsästämään koululle tilattua siilin talvehtimismökkiä. Mökki oli tilattu jotain kesällä pidettyä tapahtumaa varten, mutta tarvittiin pari puhelua, ennen kuin selvisi missä se on. Sitten piti enää valita sopiva paikka mökille ja hakea talleilta heinää. Ja niin pääsi siili nukkumaan. Viime hetkellä, sillä seuraavana yönä oli jo 3 astetta pakkasta.

(Kuva lisätty 25.10.)

Perjantaina osa siivosi kurkkuhuoneen, osa poimi marja-aronian marjoja, ja minä pääsin käsittelemään latva-artisokkia kuivaamista varten. En nyt kyllä ihan ymmärrä, miksi ne meillä kuivataan, kun netissä väitetään että nuo syödään ihan tuoreina. No, kai siinä joku logiikka on. Sain pari kotiin, kun tunnustin, etten ole noita ikinä syönyt. Loput kaksi tuntia pesin ja lajittelin koristekurpitsoja. Niistä sai jokainen valita yhden omakseen päivän lopuksi. Niin oli viikko pulkassa. Nyt pitäisi alkaa tehdä kasvihuonetuotannon tehtäviä, palautuspäivä tiistaina. :)

Akvaarioiden kuulumisia

300-litrainen. Viitavesimiekka on alkanut piristymään. Orkideat eivät kuki, eivät sitten millään, vaikka ovat olleet kuivilla jo viikkoja.  Ostin monnisia lisää samalla, kun ostin  hunikset ja piikkisilmät 128:iin. Heitä oli hetken 24, mutta sitten vanhimmista löytyi kellumasta vatsa ylöspäin.  Myös toinen sampimonni on nyt ollut kateissa jo viikon. On tainnut hänkin potkaista tyhjää ja tullut syödyksi. Levätkää rauhassa.Hunisukkoparat senkuin jatkavat kuplien puhaltelua, vaikka virta ne viekin mukanaan.Yritin ottaa kuvaa ukkojen upeista väreistä, mutta likaisten lasien läpi se on vaikeaa.Oikealla tyttö, vasemmalla poika. Olisivat kaupassakin näin selkeissä väreissä, olisi valinta paljon helpompaa.

Rapulasta tulee kuva, heti kun saan aikaiseksi istuttaa kasvit. :D On se vaikeaa. Ei oikein inspiroi, kun siellä ei enää asu ketään.

Parveke esittäytyy

Vihdoin parvekkeelle pääsee, kun ovea peittäneet muovit irroitettiin. On se pieni.Näkymät ovat... No, kun tuuli heiluttaa muoveja, näkee vähän enemmän. Hetken aikaa. Kai siellä puisto on?

Ei näin...

Liikaa vettä.

Liian vähän vettä.Liikaa vettä.Liian vähän vettä.

Mähkää ei pelasta enää mikään, hortensia voi ehkä toipua (taas), santtu ehkä selviää, kun kaadoin vihdoin viikon ajan ruukun pohjalla lilluneet vedet pois. Kiinanjasmiinilla ei ole hätää, mutta pitää ottaa sakset esiin ja leikata kuollut oksa pois. Huoh. Milloinkohan sitä oppisi?

Edit 19.12.2009: Ei näemmä tarpeeksi ajoissa. Näistä kasveista hengissä on enää kiinanjasmiini, heitin juuri muut biojätteeseen. No, onpahan tilaa uusille.

128 uudistuu

128:an päätettiin perustaa mutapohjainen aasia-allas. Aloitin siis mudasta. Kaadoin pohjalle loput vesikasvimullasta ja aloin täyttämään allasta.Tässä vaiheessa tilanne näytti aika toivottomalta. Tietysti olin tehnyt fiksusti, ja ostanut jo kalat, jotka odottivat pusseissaan eteisen lattialla (4 hunajarihmaa ja 7 piikkisilmää). Ihanneolosuhteissa olisin voinut antaa turpeen vettyä vuorokauden ja vajota rauhassa pohjalle, mutta nyt ei ollut sitä ylellisyyttä. Ei kuin ulkosuodatin pyörittämään vettä ja pH:n tarkistus. Se oli sopivasti 5,9, joten kalat vain veteen.

Sitten alkoi kasvien metsästys. Halusin löytää karvalehteä, sillä sen ei tarvitse juurtua. Pohja täynnä kaivelevia kaloja ei ole paras juurtumisalusta. En löytänyt kasvia mistään, joten ostin vesisaniaista sen sijaan. Se on nopeakasvuisin löytämäni kasvi, jota ei haittaa, vaikka joutuisi kasvamaan vain pintaa pitkin. (Tällä hetkellä minulle pitäisi olla tulossa karvalehteä Etelä-Suomesta, saa nähdä, milloin se saapuu.)Kävin myös metsästämässä tammea, jotta saisin pohjalle lehtiä piikkisten suojapaikoiksi. Suuri tammi löytyikin lähihautausmaalta. Keräsin lehtiä paperikassillisen ja laitoin niitä pari kourallista akvaarioon kellumaan kun pääsin kotiin. Reilu vuorokausi riitti saamaan ne uppoamaan, jolloin taas lisäsin lehtiä.Nyt, yhden viikottaisen vedenvaihdon jälkeen akvaario näyttää tältä. Sopivan hämärä ja kalat viihtyvät. Harmi vain, että hunispoikia olikin kaksi. Toinen ei suostunut kaupan altaassa esittelemään kutuvärejään, mutta meillä ne ilmestyivät parissa päivässä.Tämä kuvan poikki uiva kala on tyttö. Pojista on vaikea saada kuvaa, sillä he viihtyvät akvaarion pinnassa puhaltelemassa kuplapesän alkuja, jotka virta vie mukanaan, vaikka vähäinen onkin. Toivottavasti pian saan karvalehteä akvaarion täydeltä, ettei enää tarvitsisi katsella lämppäriä ja suodattimen suihkuputkea. Vielä pitäisi saada siirrettyä 300:sta kolme piikkistä tänne. Helpommin sanottu kun tehty, varsinkin kun aloin tänään kuumeilla. No, eipä sillä hengenhätä ole.

Sadonkorjuuta viikko takana

Taas on tullut opittua paljon. Ruusupapujen pavut syödään palkoineen, joten palkojen ei kannata antaa kasvaa kauhean isoiksi. Harrastajan kuulemma tuskin kannattaa yrittää kasvatella pavuista niin suuria, että saisi uusia siemeniä, sillä se ei maksa vaivaa ja kaupasta saa aina parempia halvemmalla. Eli kokonaiset palot ryöpätään ja syödään sellaisenaan. Opin myös ajamaan trukilla ja trukin ja traktorin välimuodolta näyttävällä koneella, jota ollaan vasta hankkimassa koululle. Viime viikko meni kokonaisuudessaan töissä. Nostimme punajuuret, palsternakat ja porkkanat naatista nostavalla koneella ja keräsimme käsin keräkaalit ja sipulit. Opin, että HsHt eli hiesuinen hieta on hankala maalaji tiiviytensä vuoksi. Naatit jäävät käteen ja syötävät osat peltoon. Ensi viikolla pitäisi alkaa nostaa purjoa. Syväjuurisuutensa vuoksi sen juuret pitää ensin katkoa, ja nostaa purjot vasta sitten. Siihen taas tarvitaan eri kone traktoriin kiinni, joten sitä siis ei voinut vielä tällä viikolla aloittaa.

Yhtenä päivänä olin "traktoriporukassa", jonka homma oli pestä ja korjata satolaatikoita ja viedä niitä pellolle tarpeen mukaan. Opin, että tykkään painepesurin käyttämisestä. Se on hauska laite! Pitää vain seistä tukevasti ennen kuin painaa liipasimesta, ettei kaadu. :) Tietysti sillä piti pestä sekä asfalttia että varaston lattia, kun tuli tylsää. Meitä on nyt pistetty koneen kuin koneen rattiin ahkerasti. Sahakin haetaan traktorilla eikä jalan, että ajokokemusta ehtisi kertyä mahdollisimman paljon. Perjantaina saimme urakan kahdessa tunnissa valmiiksi, ja jokainen sai viedä kotiin niin paljon kakkoslaadun porkkanaa kuin koki tarvitsevansa ja keräkaalin. Tiedossa on siis kaalilaatikkoa. Ykköslaaduksi liian pienet porkkanat ovat maistuneet naposteltavana. Onneksi säät ovat suosineet nostajia. Ainoa märkyys on tullut sumusta, joka peittää aamuisin pellot alleen niin, että traktorin kuulee kauan ennen kuin sen näkee. Toivotaan, että hyvät säät jatkuvat.

Maton vaihto

Niin se vain alkoi vanha matto mennä niin usein tukkoon, että oli uuden vaihto edessä. Tällä kertaa karkeusaste on isompi, jos ei tukkeutuisi niin nopeasti (vuodessa) kuin edellinen. Vaikka kyllähän tuo vanhakin matto pitkään tuossa pärjäsi, kun välillä sen pesi. Uusi matto on nyt pelottavan sininen, myös lehtisten mielestä. Ne uivat aivan eri päädyssä kuin uusi kamala matto. Katsotaan, miten pitkään kestää, ennen kuin tottuvat.

Puutarhanhoidon 7 kuolemansyntiä

Löysin postauksen, jossa listataan kaikki synnit, joihin minä(kin) sorrun. Pikakäännös menee näin:

Myönnä pois, tiedät, että sinäkin teet näin...

Puutarhanhoidon seitsemän kuolemansyntiä. Ja tunnustan, tunnustan - olen syyllinen joka ikiseen. Mutta - käsi sydämellä - voitko sanoa, ettet syyllisty yhteenkään?

1. Sinun ei tule yrittämän irroittaa siemenen kuorta juuri itäneen taimen päästä. Voi, mutta kun ne näyttävät niin ansaan jääneiltä. Varmastikaan ne eivät saa niitä irtoamaan ilman apua. Kyllä, tiedän että viime kerralla molemmat taimen lehdet selvisivät siitä. Ja sitä edellisellä, ja sitä edellisellä kerralla. Mutta yritin vain auttaa. Varmastikin tällä kertaa, jos olen oikein varovainen...

2. Sinun ei tule kaivaman sipuleita ja mukuloita ylös nähdäksesi tekevätkö ne jo jotain. Mutta kun ne ovat olleet siellä niin pitkään, eikä mullan päällä näy merkkiäkään mistään. En häiritse niitä, lupaan sen. Kyllä, hyvä on, revin juuret irti siitä maa-artisokasta viime kerralla, mutta tällä kertaa yritän oikein, oikein varovasti...

3. Sinun ei tule unohtaman käydä tyhjentämässä ylimääräinen vesi ruukkujen aluslautasilta. Kyllä, myönnän sen - ei tekosyytä tällä kertaa. Jokin muu varasti huomioni. OK, OK - jokin varasti huomioni taas. Mutta ehkä se ei haittaa tällä kertaa. Tarkoitan, se on suuri ruukku ja vain alimmat pari senttiä ovat läpimärät. Ehkä juuret eivät vielä yllä niin syvälle...


4. Sinun ei tule unohtaman merkitä kylvöruukkujasi - ei vain kasvin nimellä, vaan ennen kaikkea myös värillä. Nyt minä kyllä paheksun. Tiedät, että merkitsin joka ikisen kylvöruukun viime erästä. Mitä tarkoitat, eikö puoli tuntia myöhemmin palaamista ja sellaisiksi kuin Mysteeri ja ???? merkitsemistä lasketa? Ja mitä väreihin tulee - no, ehkä minä pidän siitä kirkkaan pinkistä tsinniasta samettikukkien keskellä...

5. Sinun ei tule heittämän pari ylimääräistä kourallista lannoitetta vain "viimeistelläksesi purkin". Mitä? Tarkoitatko japanin ihmekukkia? Mutta katso nyt, miten terveen näköisiä ne ovat. Katso tuota lehdistöä. Oletko ikinä nähnyt niiden kasvavan noin runsaina ja vihreinä? Niitä katselee ilokseen. Ai ...aivan - ei, luulen, että tänä vuonna ei tule paljon kukkia...


6. Sinun ei tule yrittämän ja kasvattaman kasveja, joista tiedät vallan hyvin, etteivät ne tule selviämään puutarhassasi. Et anna minun unohtaa niitä kuunliljoja, etkö? Ai - se olikin se idänkurjenpolvi, jota ajattelit. No, ei sitä koskaan tiedä - meillä olisi voinut olla viileä kesä sinä vuonna...

7. Sinun ei tule - mutta hetkinen, ei se voi olla vain minä. Myönnä pois, tiedät tekeväsi myös niin. Joten tunnusta. Mikä on sinun seitsemäs "puutarhanhoidon kuolemansyntisi"?

Tekstin kääntämiseen ja julkaisuun on pyydetty lupa alkuperäisen postauksen kirjoittajalta.

Voisin lisätä listaan myös taimien harventamisen ja koulimisen lykkäämisen, kastelun unohtamisen/hukuttamisen, pistokkaiden unohtamisen suoraan auringonpaisteeseen, saksien puhdistamisen ja huollon täydellisen laiminlyömisen... Mitä vielä... Miten täällä edes on kasveja enää hengissäkään?? XD

Voihan vihannespunkki!

Saako sadatella? Nyt näyttäisi siltä, että petopunkit ovat kadonneet jonnekin, mutta vihermintussa on yhä oksa, jonka jokaisen lehden alus on täynnänsä pieniä kirottuja vipeltäjiä. Lisäksi piikkikruunun toinenkin haara näyttäisi menettävän viimeisen lehtensä vihannespunkeille ja soihtuköynnöksen jokaista lehteä on maistettu. Saisikohan koulun puutarhalta ostettua edes vähän halvemmalla nälkäisiä petoja lisää? 40€ on puolet tämän kuun käyttöbudjetistani ruuan ja vuokran jälkeen. Hieman liian kallista.

Akvaariopuolella pitäisi kai aloittaa hiilidioksidilannoitus tai ainakin nestemäinen lannoitus uudelleen, että ammoin niin upea aaltovesimiekkani jaksaisi alkaa taas kasvaa. Hän on nyt muuton jälkeen vain murjottanut ja sulatellut lehtiään. Tietty se juuristo, mikä hänellä oli ennen muuttoa, oli moninkertainen muuton jälkeiseen, eli ehkä hiekan alla tapahtuu nyt paljonkin. Valitettavasti en vain ole saanut mistään pmdd:tä, eli halpaa nestemäistä akvaariolannoitetta käsiini. Paikallinen akvaarioseurakin taisi lopettaa sen valmistuksen ja myynnin jäsenilleen, eli lähin kauppa on Tampereella. Heillä sentään on myös nettikauppa, josta voisi tilata, mutta rahat ovat tiukalla. Akvaario kaipaisi nyt muutenkin jotain piristystä, en vain keksi, mitä. Yksi ratkaisu olisi parantaa akvaarion takaosan valaistusta, mutta se vaatisi uuden loisteputkivalaisimen metsästystä. Jopa käytettynä 120 cm pitkä valaisin putkineen ei ole halpa.

Haluaisin myös saada akvaarion reunalla viihtyvät orkideani taas kukkimaan, mutta mokomat vain kasvattelevat lehtiä. Edes muuton aikainen pimeällä kiduttaminen ei toiminut. Jostain muistan lukeneeni, että kun valaisee kahden lehden välistä osaa punaisella laser-pointterilla jonkin aikaa, siihen rupeaa kasvamaan kukkavana. Pitäisiköhän kokeilla? Olen jo ehtinyt täysin unohtaa, mikä noista kasveista teki minkäkinlaisen kukan... Voisi myös kokeilla lannoitusta pitkästä aikaa. Tähän mennessä ovat juoneet vain akvaariovettä, jolla kaverini orkideat kyllä kukkivat mallikkaasti, mutta ehkä minun vedessäni on eri ravinnetasapaino? Tai sitten pitää kokeilla unohtaa kastelu ja hoito kokonaan, sekin kuulemma voisi auttaa. Erään mökin mummon mukaan kukka rupeaa kukkimaan, kun sille kiroilee päivittäin ja uhkailee sitä kompostilla, ja eräs maanviljelijä sai omansa kukkimaan tauotta kun istutti ne karjanlantaan virtaavaan veteen hirveän voimakkaan valaistuksen alle. Keinot on monet.

Koululla on tämä viikko käyty läpi kalkitusta ja lannoitusta. Lannoitusohjeen tekemisen alkuun pääsimme juuri ja juuri viikon lopuksi. On opittu, että perunoiden rupisuus johtuu itiöstä, eikä tuhkasta. Mökin mummo saa siis ihan rauhassa levitellä tuhkaa perunoille vaikka kuinka, eikä tarvitse pelätä rupea. Sen sijaan juhannuksen jälkeinen kuivuus altistaa ruvelle, siispä silloin kannattaa perunaa kastella, jos iskevät hirveät helteet noihin aikoihin. Samoin opin, että jauhemainen lannoite pitää ensin sekoittaa lähes kiehuvaan veteen ja siitä sitten laimentaa sopivaksi, että varmasti liukenee. Vein myös näytille oksan kultaköynnöksestäni. Raukka kuulemma kärsii yhä ravinnepuutoksesta ja on ollut liian pimeässä, mikä on saanut sen ruskistamaan lehtiään. Ilman kosteuskin on voinut olla liian alhainen. No, yritetään parantaa olosuhteita. Minulla ei kyllä vielä ole niin hyvä tuo silmä, että osaisin tuosta kasvista nähdä, että se on liian kalpea. Siispä se ei minua haittaa. Mitä ei tiedä, ei harmita. Ja hirveäähän se olisi, jos pitäisi näitä kaikkia kasveja hoitaa kuin kaupallisilla kasvihuoneilla. Kahdesti viikossa kun tekee jotain ja silloin enemmän, kun innostuu, pitäisi riittää.

Ensi viikolla pitäisi alkaa sadonkorjuu, saa nähdä, mitä siitä tulee. Parvekekin pitäisi kuulemma pian saada käyttöön, puolet talosta on jo maalattu. Sitä innolla odotellessa.

Sipulikukkia ja "sadon" korjuuta

Ehdin vihdoin eilen käydä Viherlandiassa, jossa on huomattavasti parempi kukkasipulivalikoima kuin paikallisissa pikkuliikkeissä. Sieltä tarttui mukaan pakkauksen lupauksen mukaan 15 cm korkeiksi jääviä iiriksiä ja lumikelloja. Toivon kovasti, että nämä talvehtivat ja että osasin istuttaa ne puulaatikoihin oikeaan syvyyteen. Näitä istutin siihen laatikkoon, jossa kasvavat alppiruusu ja tuija.Toiseen laatikkoon istutin keväältä jääneet Tete a tete -narsissien sipulit. Niitä jäi vielä niin paljon, että voi kokeilla hyötämistäkin, jos muistan ja ehdin.Samalla reissulla tuli sitten pistettyä ruusupapu pois, sillä se näytti niin ränsistyneeltä. Keräsin palot talteen, vaikka en tiennytkään, ovatko ne vielä läheskään kypsiä. Kokoa ainakin on. Palot ovat alustalla, jossa yksi ruutu on sentti kertaa sentti, ja yksi iso ruutu viisi senttiä kertaa viisi. Ilmeisesti eivät kuitenkaan olleet riittävästi kasvaneet, sillä papujen saaminen paloista ulos on todella vaikeaa ja lisäksi ne ovat huomattavasti pienempiä kuin mitä aikoinaan multaan iskin.No, ainakin väri on nätti. Lisäksi löysin yhden tuoksuherneen palon, joka on täynnä eri kokoisia vihreitä herneitä. Ovatkohan nämäkään sitten kypsiä, kun ne multiin iskemäni olivat mustia? No, pitää ottaa koululle näyte mukaan ja kysellä tyhmiä. Aina tulee kaikkea uutta opittavaa. :)

Muista syyskuussa

- Heti, kun yöt muuttuvat viileiksi (alle +10-15), huonekasveja voi pitää ulkona vain päivällä. Yöksi ne siirretään jo sisälle omalle paikalleen.

- Istuta jouluksi hyödettävät hyasintin mukulat ruukkuihin.

- Istuta kellokanervat ja muut syksyn pihakukat ruukkuihin.

- Istuta maahan (jos mahdollista) sellaiset perennat, jotka eivät talvehdi ruukuissaan. Leikkaa perennojen huonot lehdet pois, mutta säästä vihreät talvehtivat ruusukkeet.

- Suojaa ulos jäävät ruukut liialta kastumiselta. Kastele vain tarvittaessa ja niukasti.

- Pidä jäljellä olevat kesäkukkaistutukset siisteinä, nypi kuivat kukat pois.

- Pidä parvekkeen suursiivous. Ota matot lattialta pois ja lakaise ja pese lattia juuriharjalla tai painepesurilla.