128 uudistuu

128:an päätettiin perustaa mutapohjainen aasia-allas. Aloitin siis mudasta. Kaadoin pohjalle loput vesikasvimullasta ja aloin täyttämään allasta.Tässä vaiheessa tilanne näytti aika toivottomalta. Tietysti olin tehnyt fiksusti, ja ostanut jo kalat, jotka odottivat pusseissaan eteisen lattialla (4 hunajarihmaa ja 7 piikkisilmää). Ihanneolosuhteissa olisin voinut antaa turpeen vettyä vuorokauden ja vajota rauhassa pohjalle, mutta nyt ei ollut sitä ylellisyyttä. Ei kuin ulkosuodatin pyörittämään vettä ja pH:n tarkistus. Se oli sopivasti 5,9, joten kalat vain veteen.

Sitten alkoi kasvien metsästys. Halusin löytää karvalehteä, sillä sen ei tarvitse juurtua. Pohja täynnä kaivelevia kaloja ei ole paras juurtumisalusta. En löytänyt kasvia mistään, joten ostin vesisaniaista sen sijaan. Se on nopeakasvuisin löytämäni kasvi, jota ei haittaa, vaikka joutuisi kasvamaan vain pintaa pitkin. (Tällä hetkellä minulle pitäisi olla tulossa karvalehteä Etelä-Suomesta, saa nähdä, milloin se saapuu.)Kävin myös metsästämässä tammea, jotta saisin pohjalle lehtiä piikkisten suojapaikoiksi. Suuri tammi löytyikin lähihautausmaalta. Keräsin lehtiä paperikassillisen ja laitoin niitä pari kourallista akvaarioon kellumaan kun pääsin kotiin. Reilu vuorokausi riitti saamaan ne uppoamaan, jolloin taas lisäsin lehtiä.Nyt, yhden viikottaisen vedenvaihdon jälkeen akvaario näyttää tältä. Sopivan hämärä ja kalat viihtyvät. Harmi vain, että hunispoikia olikin kaksi. Toinen ei suostunut kaupan altaassa esittelemään kutuvärejään, mutta meillä ne ilmestyivät parissa päivässä.Tämä kuvan poikki uiva kala on tyttö. Pojista on vaikea saada kuvaa, sillä he viihtyvät akvaarion pinnassa puhaltelemassa kuplapesän alkuja, jotka virta vie mukanaan, vaikka vähäinen onkin. Toivottavasti pian saan karvalehteä akvaarion täydeltä, ettei enää tarvitsisi katsella lämppäriä ja suodattimen suihkuputkea. Vielä pitäisi saada siirrettyä 300:sta kolme piikkistä tänne. Helpommin sanottu kun tehty, varsinkin kun aloin tänään kuumeilla. No, eipä sillä hengenhätä ole.