Sadonkorjuuta viikko takana

Taas on tullut opittua paljon. Ruusupapujen pavut syödään palkoineen, joten palkojen ei kannata antaa kasvaa kauhean isoiksi. Harrastajan kuulemma tuskin kannattaa yrittää kasvatella pavuista niin suuria, että saisi uusia siemeniä, sillä se ei maksa vaivaa ja kaupasta saa aina parempia halvemmalla. Eli kokonaiset palot ryöpätään ja syödään sellaisenaan. Opin myös ajamaan trukilla ja trukin ja traktorin välimuodolta näyttävällä koneella, jota ollaan vasta hankkimassa koululle. Viime viikko meni kokonaisuudessaan töissä. Nostimme punajuuret, palsternakat ja porkkanat naatista nostavalla koneella ja keräsimme käsin keräkaalit ja sipulit. Opin, että HsHt eli hiesuinen hieta on hankala maalaji tiiviytensä vuoksi. Naatit jäävät käteen ja syötävät osat peltoon. Ensi viikolla pitäisi alkaa nostaa purjoa. Syväjuurisuutensa vuoksi sen juuret pitää ensin katkoa, ja nostaa purjot vasta sitten. Siihen taas tarvitaan eri kone traktoriin kiinni, joten sitä siis ei voinut vielä tällä viikolla aloittaa.

Yhtenä päivänä olin "traktoriporukassa", jonka homma oli pestä ja korjata satolaatikoita ja viedä niitä pellolle tarpeen mukaan. Opin, että tykkään painepesurin käyttämisestä. Se on hauska laite! Pitää vain seistä tukevasti ennen kuin painaa liipasimesta, ettei kaadu. :) Tietysti sillä piti pestä sekä asfalttia että varaston lattia, kun tuli tylsää. Meitä on nyt pistetty koneen kuin koneen rattiin ahkerasti. Sahakin haetaan traktorilla eikä jalan, että ajokokemusta ehtisi kertyä mahdollisimman paljon. Perjantaina saimme urakan kahdessa tunnissa valmiiksi, ja jokainen sai viedä kotiin niin paljon kakkoslaadun porkkanaa kuin koki tarvitsevansa ja keräkaalin. Tiedossa on siis kaalilaatikkoa. Ykköslaaduksi liian pienet porkkanat ovat maistuneet naposteltavana. Onneksi säät ovat suosineet nostajia. Ainoa märkyys on tullut sumusta, joka peittää aamuisin pellot alleen niin, että traktorin kuulee kauan ennen kuin sen näkee. Toivotaan, että hyvät säät jatkuvat.