Voihan vihannespunkki!

Saako sadatella? Nyt näyttäisi siltä, että petopunkit ovat kadonneet jonnekin, mutta vihermintussa on yhä oksa, jonka jokaisen lehden alus on täynnänsä pieniä kirottuja vipeltäjiä. Lisäksi piikkikruunun toinenkin haara näyttäisi menettävän viimeisen lehtensä vihannespunkeille ja soihtuköynnöksen jokaista lehteä on maistettu. Saisikohan koulun puutarhalta ostettua edes vähän halvemmalla nälkäisiä petoja lisää? 40€ on puolet tämän kuun käyttöbudjetistani ruuan ja vuokran jälkeen. Hieman liian kallista.

Akvaariopuolella pitäisi kai aloittaa hiilidioksidilannoitus tai ainakin nestemäinen lannoitus uudelleen, että ammoin niin upea aaltovesimiekkani jaksaisi alkaa taas kasvaa. Hän on nyt muuton jälkeen vain murjottanut ja sulatellut lehtiään. Tietty se juuristo, mikä hänellä oli ennen muuttoa, oli moninkertainen muuton jälkeiseen, eli ehkä hiekan alla tapahtuu nyt paljonkin. Valitettavasti en vain ole saanut mistään pmdd:tä, eli halpaa nestemäistä akvaariolannoitetta käsiini. Paikallinen akvaarioseurakin taisi lopettaa sen valmistuksen ja myynnin jäsenilleen, eli lähin kauppa on Tampereella. Heillä sentään on myös nettikauppa, josta voisi tilata, mutta rahat ovat tiukalla. Akvaario kaipaisi nyt muutenkin jotain piristystä, en vain keksi, mitä. Yksi ratkaisu olisi parantaa akvaarion takaosan valaistusta, mutta se vaatisi uuden loisteputkivalaisimen metsästystä. Jopa käytettynä 120 cm pitkä valaisin putkineen ei ole halpa.

Haluaisin myös saada akvaarion reunalla viihtyvät orkideani taas kukkimaan, mutta mokomat vain kasvattelevat lehtiä. Edes muuton aikainen pimeällä kiduttaminen ei toiminut. Jostain muistan lukeneeni, että kun valaisee kahden lehden välistä osaa punaisella laser-pointterilla jonkin aikaa, siihen rupeaa kasvamaan kukkavana. Pitäisiköhän kokeilla? Olen jo ehtinyt täysin unohtaa, mikä noista kasveista teki minkäkinlaisen kukan... Voisi myös kokeilla lannoitusta pitkästä aikaa. Tähän mennessä ovat juoneet vain akvaariovettä, jolla kaverini orkideat kyllä kukkivat mallikkaasti, mutta ehkä minun vedessäni on eri ravinnetasapaino? Tai sitten pitää kokeilla unohtaa kastelu ja hoito kokonaan, sekin kuulemma voisi auttaa. Erään mökin mummon mukaan kukka rupeaa kukkimaan, kun sille kiroilee päivittäin ja uhkailee sitä kompostilla, ja eräs maanviljelijä sai omansa kukkimaan tauotta kun istutti ne karjanlantaan virtaavaan veteen hirveän voimakkaan valaistuksen alle. Keinot on monet.

Koululla on tämä viikko käyty läpi kalkitusta ja lannoitusta. Lannoitusohjeen tekemisen alkuun pääsimme juuri ja juuri viikon lopuksi. On opittu, että perunoiden rupisuus johtuu itiöstä, eikä tuhkasta. Mökin mummo saa siis ihan rauhassa levitellä tuhkaa perunoille vaikka kuinka, eikä tarvitse pelätä rupea. Sen sijaan juhannuksen jälkeinen kuivuus altistaa ruvelle, siispä silloin kannattaa perunaa kastella, jos iskevät hirveät helteet noihin aikoihin. Samoin opin, että jauhemainen lannoite pitää ensin sekoittaa lähes kiehuvaan veteen ja siitä sitten laimentaa sopivaksi, että varmasti liukenee. Vein myös näytille oksan kultaköynnöksestäni. Raukka kuulemma kärsii yhä ravinnepuutoksesta ja on ollut liian pimeässä, mikä on saanut sen ruskistamaan lehtiään. Ilman kosteuskin on voinut olla liian alhainen. No, yritetään parantaa olosuhteita. Minulla ei kyllä vielä ole niin hyvä tuo silmä, että osaisin tuosta kasvista nähdä, että se on liian kalpea. Siispä se ei minua haittaa. Mitä ei tiedä, ei harmita. Ja hirveäähän se olisi, jos pitäisi näitä kaikkia kasveja hoitaa kuin kaupallisilla kasvihuoneilla. Kahdesti viikossa kun tekee jotain ja silloin enemmän, kun innostuu, pitäisi riittää.

Ensi viikolla pitäisi alkaa sadonkorjuu, saa nähdä, mitä siitä tulee. Parvekekin pitäisi kuulemma pian saada käyttöön, puolet talosta on jo maalattu. Sitä innolla odotellessa.