Tietysti katselin messuja myös ruukkupuutarhurin näkökulmasta, ja löytyihän sieltä kaikkea mielenkiintoista. Kesäkukissa oli tarjolla sekä samaa vanhaa, että jotakin uutta. Väriyhdistelmät olivat aika rajuja.
Tässä limenvihreää koristebataattia, isokirjopeippiä, ametistipensas, ja purppurajuorua.
Näitä pikkupetunia-amppeleita näki joka paikassa toinen toistaan räikyvimmin väriyhdistelmin.
Tämä pikkupöytäryhmä oli ihanan söpö, ja vaati ikuistamista. Jos olisin vielä pikkutyttö, tuossa olisi kiva syödä marjapiirakkaa ja juoda punaherukkamehua. Sopisivat väriteemaankin.
Tämä pikkupensas on kirjavalehtinen Duranta. Suomenkielistä nimeä ei vielä löytynyt, mutta se tieto löytyi, että nämä koristeelliset pikkupensaat ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta ja niitä käytetään esimerkiksi aitapensaina. Täällä ne eivät talvehdi, mutta nättejä ovat.
Aikuistenkin kalusteita oli esillä. Nämä kaikki ovat säänkestäviä ja helppohoitoisia. Niin ja moderneja muotoilultaan ja väriltään.
Tätä kasvia en tunnista nimeltä, mutta jalokärhö se ei ainakaan ole. :D Myyjä oli liian kiireinen kertoakseen, mikä tämä on, mutta koska näitä on näemmä jo kukkakaupoissa täällä periferiassakin, kai se nimi joskus selviää.
Heinät ovat näemmä yhä IN.
Samoin koristebataatit. Niitä oli jokaisella kesäkukkatoimittajalla esillä, ja lajikkeita löytyi.
Maljaköynnöksistä oli niin montaa eri lajiketta tarjolla, että niitä taitaa alkaa nähdä käytettävän enemmän.
Samoin jaloalströmerioita (eli inkaliljoja) oli montaa eri laatua. Mikäs siinä, ovat kiitollisia kukkijoita läpi kesän ja nämä voi jopa talvettaa kellarissa, jos sellainen löytyy.
Näissä idea on kirjavissa lehdissä, ei kukissa. Lajikkeiden sijaan lapuista löytyi rekisteröityjä tavaramerkkejä: Beleaf® African Jungle®, Green Valley® ja Inca Fire®. Ovat siis begonioita, ja värivaihtoehdoissa löytyy täältä.
Täälläkin oli yhdistetty pelargoniaa ja limenvihreää suikeroalpia, kuten Tampereen puutarhamessuilla aikoinaan. Pitäisi joskus itsekin kokeilla, miten tämä toimii kotioloissa, sillä pelargoni kestää paahdettakin siinä missä suikeroalpi (ainakin se tavallinen) viihtyy parhaiten puolivarjossa.
Tätä en ollut aiemmin nähnyt. Lapussa luki Stenotaphrum secundatum, juovaruoho. Tätä näemmä käytetään trooppisissa maissa nurmikkoruohona, mutta täällä sitä tarjotaan amppelikasviksi. Ihan nättihän tuo on. Sopii kuulemma sekä aurinkoon että puolivarjoon.
Maksaruohoissa oli tämmöistä hauskaa tarjolla. Nätin värisiä.
Lopuksi jotain aivan muuta: keramiikkaa. Keramiikkataiteilija Maarit Mesiäinen esitteli ja myi töitään yhdessä kojussa. Nämä mekkomaljakot olivat minusta aika hauskoja. Hedelmät ovat oikeasti suola- ja pippurisirottimia. Tai voihan niistä sirotella mitä tahtoo, vaikka hiekkaa ja siemeniä. 
Jotain kiireestä kertoo se, että huomasin nämä hauskat amppelit vasta tutkiessani räpsimiäni kuvia, joten kuva ei ole paras mahdollinen. Jos joku näistä kiinnostui, tässä käyntikortti:
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti