Retki Hatanpään arboreetumiin

Upeat kesäkukkaistutukset tervehtivät tulijaa.
Tässä on Suomen vanhin päärynäpuu.
Läheisen sairaalan potilaita tuodaan puistoon ulkoilemaan, minkä sorsat tietävät hyvin.
Väriminttu ja kuunliljat kukkivat.
Härmä vaivasi syysleimuja.
Aivan upeita väriyhdistelmiä: tarhapiisku ja kaunopunahattu.
Himalanjanjalkalehti oli innostunut tekemään hedelmän.
Hatanpään kesäkukkaisututuksissa käytetään rohkeasti värejä. Tänä vuonna oli näinkin hillitty yhdistelmä.
Riippalepän kiemuraista runkoa.
Terijoensalava tahtoo kasvaa tämmöiseksi. En ymmärrä, miksi sitä istutetaan pieniin pihoihin.
Tämä kaunis koivikko koostuu pirkkalankoivuista.
Tämä taas on visakoivikko.
Purppuravaahteraa vaivasi sitäkin härmä, mikä loi lehtiin hopeansävyä.
Lampi toiselta puolelta.


Erilaiset nauhukset loistivat upeina lammen rannalla.
Suolla kukkivat rantakukat.
Alppiruusupuistossa opeteltiin suosimaan kotimaista. Ne kasvavat näin komeiksi...
...ulkomaisten kituessa näin pieninä. Ne paleltuvat joka talvi, mutta täällä sentään vielä pysyvät hengissä.
Kotimaisen erottaa ulkolaisesta katsomalla uutta kasvua. Jos lajike menestyy meillä, uusi kasvu on karvaista.
Keski-Euroopassa menestyviltä karvat puuttuvat.
Myrskytuhoilta ei ole säästytty täälläkään.
Hopeasalava eli hopeapaju haluaa kasvaa tämmöiseksi. Se ei myöskään ole pienten pihojen kasvi.
Kärhön alta kuljetaan ruusutarhaan.
Kukkijoita riitti yhä, vaikka sade olikin lyönyt monet maahan.

Retken tarkoitus oli kerrata opiskeltavien kasvien tuntomerkkejä, jos osaisimme tunnistaa ne ensi tiistain tentissä. Toivottavasti jotain jäi päähän. :)