Näin se on todettava, kun tänään pääsi jo jään alta paljastunutta asfalttia ihailemaan ja pulujen kujertelut kertovat että niilläkin on kevättä rinnassa. Juhlistin kevään merkkejä pistämällä keittiöstä lisävalot ja kirkasvalolampun varastoon. Samalla vein joitain kasveja olkkarin ikkunalaudalle, kun se näytti niin hirveän tyhjältä. Siellä olleet palmut ja saniainen makaavat nyt kompostissa. Ne olivat niin punkkeja täynnä häätöyrityksistä huolimatta, että hermo meni. Tyhjensin koko ikkunan kasveista useammaksi viikoksi ja uskalsin vasta nyt laittaa tilalle jotain muuta. Varmuuden vuoksi valitsin koekasveiksi ne, jotka eivät kovasti sureta, jos niihin punkit iskevät. Testataan ensin, onko niitä pirulaisia vielä hengissä. Nyt siellä ovat siis santut ja traakkipuu.
Kokeilu perhosorkideojen kanssa jatkuu. Nimpparikukkani kukkii yhä, mutta sen lehdet näyttävät kärsivän pahasti veden puutteesta, mikä on huvittavaa, kun kasvi ui. Se nyt kuitenkin näyttäisi kasvattavan innokkaasti uusia juuria, ehkä se tästä. Sumuttelen sitä nyt varmuuden vuoksi, jos se ei kuolisi janoon veden ääreen. Tämä kasvi onkin ollut näistä kahdesta aina se vaativampi. Se vetää herneet nenään, vaikka minun mielestäni mikään ei ole muuttunut. Joko se reagoi kaikkeen niin viiveellä, etten enää osaa yhdistää syytä ja seurausta, tai sitten se vain ei tykkää minusta. Tuo keltakukkainen viihtyy seurassani paljon paremmin. Vielä, kun sekin innostuisi kukkimaan.
Pitkittyneen kokeilun vieressä ovat vauvat. Rahapuuta saa kääntää jatkuvasti, että se kasvaisi suoraan eikä kaatuisi valoa kohti. Santtu on kovasti nyt piristynyt, ja juo hirveästi. On se siis jotain juuristoa saanut aikaan. Kirjotähti alkaa näyttää siltä, että se haluaa uuden ruukun tai se tursuu edellisestä yli. Se ei ole enää niin nätti kun se on kasvanut ulos muodostaan. En oikein tiedä, mitä tuolle kasville tekisi. Ehkä se päätyy ennen kuun loppua kirppikselle.
Tälle ikkunalle jäivät vielä valot, sillä päivä ja puhti loppuivat kesken. Sain sentään terraarion lämmittimeen vaihdettua uuden polttimon palaneen tilalle, viritettyä tuulettimen paremmin ettei se resonoi, ja leikkasin "Mäkkärin" tuen alimman poikkilangan pois samoin kuin tein 'Pink Silver':in tuen kanssa. Nyt tuki ei valu koko ajan. Valot lähtevät heti kun ehdin, sillä ne sammuvat jo ennen kuin aurinko lakkaa paistamasta tälle ikkunalle.Ihanaa, kun inhokkivuodenaikani vihdoin alkaa nujertua kevään tieltä. Aurinko lämmittää jo. Paukkupakkasten jälkeen ei osaa enää pukeutua niin kevyesti, ettei paahtuisi kun menee ulos. Muutto lähestyy. Tänään meillä on asuntonäyttö, jos tähän löytyisi uudet vuokralaiset. Toivotaan, että uudet asukit löytyvät pian, jottei tarvitse kovin usein sopia näitä näyttöjä.
Tekstit
2 kommenttia:
Mun kokemusten mukaan perhosorkideat kaipaavat tosi vähän kastelua, uiminen saattaa mädännyttää ne. Kun luonnossa ne kasvavat puiden oksanhaaroissa, missä vesi ei seiso. Mutta niin kuin arvelit, munkin mielestä ne on joka suhteessa hyvin hidasliikkeisiä, kukinnan alkaminen on hidasta, ja kukinta kestää ikuisuuden, ja kasvin kuoleminenkin on todella pitkäkestoinen prosessi ;-)
Olen ymmärtänyt, että juuri veden hapettomuus saa juuret kuolemaan, miksi minulla onkin tuossa jatkuvasti pumppu ilmastamassa vettä. Olen myös kuullut jutun, jonka mukaan eräs harrastaja kasvatti perhosiaan hevosenlannassa jatkuvasti virtaavassa vedessä, ja hyvin kasvoivat. Olivat kuulemma todella komeita ja kukkivat kuin viimeistä päivää. Kun minä en usko ilman että näen, pitää tämäkin testata. :) Toisaalta hajuhaittojen välttämiseksi ilman sitä hevosenlantaa.
Lähetä kommentti