Feng Shuista

Tajusin tässä sohvalla unettomuutta potiessani, että meidän olohuoneessa täytyy olla poikkeuksellisen hyvä Feng Shui. Kaiken maailman rentoutuskaseteillahan on aina veden liplatusta, lehtien havinaa ja muita luonnon ääniä. Kuinka monen olohuoneessa voi kuunnella, kun kasvit pudottelevat vanhoja lehtiään, kala käy polkaisemassa vedenpintaa ja vesi liplattaa akvaarion laitoja vasten? Välillä kuuluu kovempiakin kohahduksia, kun nukkuleena vetää lehtensä suppuun yöksi. Kalat eivät sentään enää metelöi niin paljon, kun meillä ei enää ole korurihmoja (hyvä tavaton, että ne naksuttavat lujaa!), mutta kyllä tuolta 300-litraisesta kuuluu maiskuttelua, kun monniset tutkivat pintakasvit ruuanjämien varalta, tai lehtikala napsaisee suuhunsa veden pinnan yläpuolelta kotilon. Hassua rouskuttelua kuuluu, kun sampimonni roikkuu nukkumaijan lehdessä ja pureskelee sitä iltapalaksi. Joskus banjomonni innostuu mouruamaan. 128:sta kuuluu kivien kolinaa, kun Anna lyö niitä pyrstöllään päin toisiaan ja akvaarion laseja.

Jos täällä ei samalla myös hurisisi jääkaappi ja joukko pumppuja tai ei kello raksuttaisi, voisi kuvitella olevansa jossain muualla. Tälläisiin ajatuksiin päädyin lukemalla tätä kaikin puolin piristävää blogia. Jos ei muuten, siellä on hyvä vierailla, kun tappaa jonkun kasvinsa, keitto palaa pohjaan tai elämä potkii päähän muuten vain.