Matka ei sujunut ongelmitta. Turistitoimisto olikin kiinni lauantaisin (kukaanhan ei lähde viikonloppuna reissuun), joten jouduin lähtemään etsimään kasvitieteellistä ilman karttaa. Suuntima oli sentään, kun olin kotona katsonut kartasta missä paikka on, joten pohjoiseen lähdettiin. Matkalta löytyi tämä puisto, jossa lehmuksia oli käytetty aika erilailla kuin mitä niitä usein näkee.
Lapset nauttivat nykytaiteesta. Voisimpa liittää kuvaan ne riemunkiljahdukset, joita tämä patsas aiheutti.
Matka jatkui keskustan halki, ja nälkäkin yllätti, joten kävin sushi-baarissa pyytämässä ohjeita. Täällä saa sushia pikaruokapaikoista joko siellä syötäväksi tai mukaan. Tämmöisiä baareja toivoisi Suomeenkin. Olin päätynyt liikaa itään, joten piti korjata suuntimaa.
Vihdoin! Ensimmäinen vilaus kasvitieteellisestä.
Sisääntulon vieressä oli taulu, jossa kerrottiin kuka rakentaa ja mitä. Puutarha on saamassa laajennusta tässä muodossa. Täysin valmista pitäisi olla 2030.
Ruusutarha, johon on yhdistetty kotoperäisiä kasveja, ei vielä näyttänyt oikein miltään, joten suuntasin kohti kasvihuoneita.
Tällä alueella oli esitelty erilaisia perennoja. Humalasalkoja löytyi kaksi.
Alueen halki virtasi pieni puro, joka mutkitteli hauskasti käytävien päältä.
Kielo |
Heuchera micrantha 'Amber Waves' keijunkukka |
Vuosina 1968-70 rakennetut kasvihuoneet ovat nyt tyhjillään ja kasvit evakossa. Remontti jatkuu vuoden 2012 loppuun. Sen etenemistä voi seurata Steno-museon sivuilla.
Näkymä yli ruusutarhan.
Tämä pikkumetsikkö oli minusta hurmaava. Kaaren muotoon tehdyt käytävät halkoivat sitä ja puiden juurilla esiteltiin erilaisia perennoja, mm. kalliokieloa.
Lintujen laulu oli lähes korvia huumaavaa. Niille olikin laitettu useita pönttöjä alueelle.
Taas humalaa, tälläkertaa peittämässä puunrunkoa.
Köynnöskasvien esittelyalue toi mieleen vankilan tai tenniskentän. Ei kovin nättiä...
Juhannusruusu kukkii jo.
Tämän puun aivan upea runko oli pakko ikuistaa. Puussa ei ollut nimilappua, enkä löytänyt sitä Århusin puiston nettisivujen kasvilistasta. Tunnistaako joku?
Vanhan lehmuksen runkoon on tehty tärkeitä merkkejä. Sen ali kulkee pieni polku, ja itse puu on kuin suuri maja.
Osuvasti nimetty nenäliinapuu oli kukassa.
Harvinainen kiinanpunapuu Metasequoia glyptostroboides |
Upein alue puistosta keskittyy vanhan kylän ja kasvihuoneiden nurkille. Atsaleat ja alppiruusut kukkivat.
Tällä alueella on myös kivikkotarha.
Ihmettelin, kuka naukuu. Se olikin lintu, ilmeisesti mustarastas. Tällä oli kova kilpahuuto käynnissä. Lähistöltä toinen huuteli tälle vastaväitteitä.
Tämänkin alueen halki virtasi pieni puro.
Rhododendron luteum, kelta-atsalea |
Tämä veti luokseen tuoksullaan. Se oli ihana! Läheltä haisteltuna mieleen tulivat liljat. Kasvi on Suomessakin talvenkestävä ainakin II-vyöhykkeellä. Tätä on pakko kokeilla sitten joskus kun minullakin on puutarha. Lisää kasvista Rhodokerhon sivuilla.
Sade alkoi hiipiä päälle, joten alkoi olla kiire napsia kuvia. Siinä kiireessä nimilaput unohtuivat etsiä, mutta kaunista oli.
Rhododendron rex |
Tämä jätti oli pakko kuvata, vaikka taivaalta ropisikin jo urakalla. Onneksi vieressä oli lehmus antamassa sateensuojaa. Lehdet ovat valtavat!
Ensimmäinen puisto tälle alueelle perustettiin vuonna 1875. Silloin sen ala oli 4,5 ha. Suunnitelmat muuttaa puisto kasvitieteelliseksi puutarhaksi syntyivät 1903. Vuonna 1911 alueelle perustettiin Den Gamle By, Vanha kylä, jonne lähdin sadetta pakoon. Nykyään puisto käsittää 21,5 ha, josta kylä vie 5 ha. Lisätietoja puistosta löytyy kunnan sivuilta, valitettavasti vain tanskaksi.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti