Pyöräretki takaisin kaupunkiin

Lauantai, 23.4.2011

Asmild Plantecenteriltä piti vielä päästä takaisinkin. Nyt ei sitten ollut mikään kiire. Menomatkalla oli ollut, kun noilla kaupoilla on aukioloajat... Tässä liikenneympyrä matkan varrelta. Autoille on tuolla ylätasanteella liikenneympyrä, pyöräilijöille täällä alhaalla. Liikennesäännöt on pitänyt opetella päättelemällä ja muita seuraamalla, mitä tulee polkupyöriin. Tuo merkki, jossa kaksi nuolta on vedetty yli, tarkoittaa että kaksisuuntainen tie loppuu, ja ympyrä on yksisuuntainen. Noita on monessa paikkaa, koska pyörätie voi olla "suomalainen", eli kevyenliikenteenväylä jota saa mennä kumpaan suuntaan vain, tai sitten yksisuuntainen, jolloin niitä on yksi molemmin puolin tietä. Pyöräteitä saavat täällä käyttää pyöräilijöiden lisäksi mopot, skootterit, sähköpyörätuolit... Ylipäätään kaikki autoa pienempi mutta kävelijää nopeampi.

Selkeitä opasteita oli helppo seurata tänne ja takaisin kaupunkiin. Näitä onkin vähän vaikeampi jonkun vääntää osoittamaan väärään suuntaan, mitä Jyväskylässä usein näkee.

 Tämä paikka (mikä se sitten onkaan) on merkittävä, sillä täällä minä haistoin ensimmäistä kertaa leikatun ruohon. Ah, mikä elämys pitkän talven jälkeen!

 Ihana keli oli houkutellut ihmiset puistoihin, ja pitihän minunkin käydä tutustumassa yhteen niistä. Hevoskastanjat ovat jo täydessä lehdessä!

 Tässä uskollinen uskomaton pyöräni. Vaikka se tarvitsisi kovasti öljyä, vaihteista toimii vain kolme ja siitä irtoaa osia aina silloin tällöin, se on vienyt minut minne haluan. Koputetaan puuta, jotta tilanne jatkuisi.

Ihmiset ottivat rennosti, olihan lauantai. Lapset heittelivät frisbiitä, vanhemmat loikoilivat lämmössä.

Puiston keskustaa hallitsi patsas vesiputouksineen. Joku oli poiminut kukkia patsaan käteen.

Patsaan takana oli mm. japaninvaahteroita, joiden juurella kukkivat...

... Valkovuokot! Nyt se on kevät!

Valtavat alppiruusut antoivat vielä odottaa kukintaansa.

Pitkään tässä ei kyllä enää kestä, ennen kuin nämä nuput pamahtavat auki.

Puiston halki virtasi pieni puro järveen. Puro oli ihmisen rakentama, ja sen pohjassa meni putki, jota pitkin järvivettä pumpattiin puron alkuun, jotta se sitten voisi valua takaisin järveen. Narsissit kukkivat nätisti.

Pyökit eivät ole vielä edes täysin pudottaneet lehtiään, ja nyt ne ovat jo lehdessä. Nopeaa toimintaa, täytyy myöntää. Mikään ihme, että näitä on istutettu joka paikkaan.

Jatketaan matkaa puiston portin ohi. Tulppaanit kukkivat jo näin iloisesti.

Täällä löytää kukkia mitä ihmeellisemmistä paikoista. Kaukaa katsoin, että tässä on "vain" muuri jonka päällä on pensasaita, mutta väliin onkin jätetty rako kukille.

Kaupungin vanhaa osaa hallitsee moneen kertaan palanut kirkko, joka on restauroitu viimeksi joskus 1800-luvulla. Tällä säällä sen edustan nurmikko houkutteli kuitenkin enemmän väkeä kuin itse kirkko.

Vanha kaupunki kapeine kujineen on ihastuttava. Täällä ei kyllä kehtaa pyöräillä, jäisi niin paljon näkemättä. Kävelytahti on sopiva. Tämä on jonkin virastorakennuksen piha.

Tässä näkymää rivarin pihasta. Miten erinäköinen tämä olisikaan ilman pensaita! Niillä saa korkeutta pieneenkin tilaan.

Tanskalainen laittaa puutarhan sinnekin, missä ei ole tilaa lainkaan. Yhden kerrostalon rappujen kohdalla oli jokaisella tämmöinen levähdyspaikka.

Valitettavasti täälläkin pihoihin on päätynyt sinisiä ufoja. Niitä ei kyllä usein huomaa, sillä niiden ympärille on istutettu pensaita kuin syreenimajaksi. Tämä kuva on uudemmalta asuinalueelta, jossa pihoja ollaan vasta perustamassa. Ehkä tuohonkin on vielä pensaita tulossa?

Vieläkään ei olla kotona... Seuraavassa postauksessa ehkä päästään jo sinne asti?