Viborgin vanha hautausmaa kuvina

Lauantai, 23.4.2011

Vaimon hauta. Kivessä on tilaa puolisolle ja teksti: "Minun rakas rakastettu vaimoni, rakastettu äitimme (nimi)" ja lopussa lukee: "Ikuisesti rakastettu, ei milloinkaan unohdettu. Näemme taivaassa."

Yksinkertainen on kaunista. Teksti on Hans Adolph Brorsonin hymnistä "Den yndigste rose er funden". Netistä ei valitettavasti löytynyt suomennosta.

Tänne saavat tuoda kukkia ne, joiden rakkailla ei ole hautaa täällä tai ehkä muuallakaan. Edellisyön tuuli oli kaatanut kukkakorit.

Tässä on varmasti upea istua, kun alppiruusut kukkivat.

Tähän on haudattu isoäiti ja Lillemor. Lillemor on naisen etunimi, joka tarkoittaa pientä äitiä.

Muillakin haudoilla näki samaa. Tässä isossa kivessä lukee suvun nimi, pienissä haudatut: Peter ja isä. Perhe tietää, keitä he olivat ja milloin he elivät, se riittää.

Keskellä valkoista pilveä kukki itsepintaisesti punainen tulppaani.

Hauta voi olla kaunis yhdelläkin kasvilajilla. Tässä poimulehteä.

Rönsyansikka kukkii. Kuvasta ei näy, mutta kivien väleihin oli istutettu narsisseja.

Sitten vihdoin kotiin. Tulipahan retkeiltyä tarpeeksi yhdelle päivälle. :)