Talon ovenedusta sai paremman ilmeen tänään, kun vihdoin heitin pois kuolleet tuijan ja alppiruusun. Niiden mukana meni paljon multapaakun pinnalla itäneitä orvokkeja, jotka ilmeisesti olivat viime vuoden siemenistä peräisin. Lisäksi siinä oli jotain kasvia, jota en tunnistanut, mutta touhutessani se katosi jonnekkin.
Tähän laatikkoon tuli nyt amppelidianaa, Million Bells -petuniaa, daalia, heliotrooppi ja mirrinmintun siementaimia. Itse juurakko kuoli, mutta kasvi oli ehtinyt siementää, ja näitä taimia sitten siirtelin tähän laatikkoon.
Kesäpikkusydäntä ei lähikaupoista löytynyt, vain kevätpikkusydäntä ja tätä purppurasydäntä. Siihen oli siis tyytyminen. Otin tuosta yhden keltaisen orvokin pois ja toin sen omaan ruukkuunsa keittiön pöydälle. Istutin purppurasydämen syntyneeseen koloon.
Mirrinmintun tilalla kasvaa nyt hopeahärkkiä. Toivottavasti se rupeaa viihtymään. Nyt raukka on vielä niin pieni, etten tuosta vielä kasvia tunnistaisi, jossei lapussa lukisi mikä hän on. Näitä istutellessani yritti jo ripsiä sadetta, joten tuntui hassulta kastella kukkia ja yöksi on luvattu ihan kunnon sadetta, mutta kun ei tuosta säästä ikinä tiedä. Ja heliotrooppi nyt on semmoinen juoppo, että olisi voinut jo siinä sadetta odotellessa kuolla janoon.
Kärhö jaksaa vieläkin kukkia. Kukat ovat kestäneet jo yli odotusteni. Ehkä se on vain muiden kärhöjen kohdalla mennyt niin, että siitä on ohi kävellyt kerran kukinnan aikana ja seuraavan kerran kun siemenpallukat ovat jo korvanneet kukat. Toivotaan, että nämä astiat rupeavat tästä loistamaan, eivätkä vielä ole parhaimmillaan. Nyt jo oven edusta kuitenkin näyttää paljon kivemmalta, kun kaikki kasvit ovat hengissä.
Talon ovenedusta sai paremman ilmeen tänään, kun vihdoin heitin pois kuolleet tuijan ja alppiruusun. Niiden mukana meni paljon multapaakun pinnalla itäneitä orvokkeja, jotka ilmeisesti olivat viime vuoden siemenistä peräisin. Lisäksi siinä oli jotain kasvia, jota en tunnistanut, mutta touhutessani se katosi jonnekkin.
Tähän laatikkoon tuli nyt amppelidianaa, Million Bells -petuniaa, daalia, heliotrooppi ja mirrinmintun siementaimia. Itse juurakko kuoli, mutta kasvi oli ehtinyt siementää, ja näitä taimia sitten siirtelin tähän laatikkoon.
Kesäpikkusydäntä ei lähikaupoista löytynyt, vain kevätpikkusydäntä ja tätä purppurasydäntä. Siihen oli siis tyytyminen. Otin tuosta yhden keltaisen orvokin pois ja toin sen omaan ruukkuunsa keittiön pöydälle. Istutin purppurasydämen syntyneeseen koloon.
Mirrinmintun tilalla kasvaa nyt hopeahärkkiä. Toivottavasti se rupeaa viihtymään. Nyt raukka on vielä niin pieni, etten tuosta vielä kasvia tunnistaisi, jossei lapussa lukisi mikä hän on. Näitä istutellessani yritti jo ripsiä sadetta, joten tuntui hassulta kastella kukkia ja yöksi on luvattu ihan kunnon sadetta, mutta kun ei tuosta säästä ikinä tiedä. Ja heliotrooppi nyt on semmoinen juoppo, että olisi voinut jo siinä sadetta odotellessa kuolla janoon.
Kärhö jaksaa vieläkin kukkia. Kukat ovat kestäneet jo yli odotusteni. Ehkä se on vain muiden kärhöjen kohdalla mennyt niin, että siitä on ohi kävellyt kerran kukinnan aikana ja seuraavan kerran kun siemenpallukat ovat jo korvanneet kukat. Toivotaan, että nämä astiat rupeavat tästä loistamaan, eivätkä vielä ole parhaimmillaan. Nyt jo oven edusta kuitenkin näyttää paljon kivemmalta, kun kaikki kasvit ovat hengissä.
Tekstit
0 kommenttia:
Lähetä kommentti