tiistai 8. kesäkuuta 2010

Suksimme suolle

Meillä pyörii nyt kasvikurssi, jonka aikana pitäisi oppia joitakin Suomen luonnonkasveja. Ensin pyörittiin koulun nurkilla, mutta suokasveja piti lähteä katsomaan sinne, missä niitä kasvaa.Tämä suo oli siitä hassu, että vallitseva rahkasammal oli väriltään punaista. Meidän piti löytää täältä saroja, isokarpalo, kihokki, suopursu, juolukka ja variksenmarja. Lisäpisteitä sai suokukasta ja vaivaiskoivusta. Moni yllättyi, miten pieniä etsittävät kasvit olivat. Varsinkin nimi ISOkarpalo hämäsi.Suolta lähdimme sitten Synninlukolle katselemaan lehtomaisen metsän kasveja. Valtavat kalliot ympäröivät meitä kulkiessamme hautavajoaman pohjaa pitkin. Täältä piti löytää opiskeltavien kasvien lisäksi suomalaisia kämmekkäkasveja, mutta etsinnöistä huolimatta se toinen täällä kasvava jäi löytymättä. Yövilkkaa sen sijaan löytyi.Kalliot olivat sen verran upeita, että moni pysähtyi kuvaamaan niitä. Lisäksi keskittymistä häiritsivät itikat, joilla oli selkeästi rotkon pohjalla pesä tai sukukokous. Onneksi olin varautunut etukäteen ja ostanut hyttyskarkoitetta.Tässäkin kohtaa jäin vain kuvaamaan upeita saniaisia, kun opettaja yritti näyttää meille kalkkivaikutuksesta kertovia kasveja. (Juu, kuuntelin minä. Kevätlinnunherne ja mustakonnanmarja)Tämä lätäkkö on oikeasti todella syvä. Niin syvä, että sitä on jopa väitetty pohjattomaksi. Kerrotaan myös tarinaa, että kun sinne kerran putosi karannut lehmä, sen ruho löydettiin Jämsänjoesta. Mene ja tiedä, jatkuuko tämä vesistö sinne asti, kun kukaan ei ole asiaa tutkinut.Takaisin päin kuljettiin sitten kallioiden reunaa pitkin. Kaikki tottelivat kiltisti, kun reunalta putoaminen kiellettiin. Vaikkakin yritys oli kova siinä kohtaa, kun kaikki yrittivät tähyillä kallioseinämälle rakennettua korpin pesää. Siitä minulla ei ole onnistunutta kuvaa, valitettavasti.

Metsässä kulkeminen on ihan kivaa vaihtelua kylvötöihin. Olen itse aikoinaan opiskellut lähes kaikki tämän kurssin kasvit yliopiston maastokursseilla, mutta ei niitä enää muista, kun siitä on niin hirveän monta vuotta. Yksi minullekin uusi kasvi tällä reissulla löytyi, nimittäin rohtotädyke. Olisi kai pitänyt napata sitä vähän mukaan, kun se kuulemma parantaa kaikki vaivat ja jopa karkottaa noidatkin. :D

5 kommenttia:

O.S. kirjoitti...

Löytyikö kihokki? Itse olen hanakasti yrittänyt etsiä kyseistä kasvia 100 hehtaarin ojittamattomalta rämeeltä, mutta toistaiseksi ei ole napannut.

Hanna-Riikka kirjoitti...

Hei, vastasin kysymykseesi minun blogissa :) Tuleeko sinustakin puutarhuri? Vai biologi??? Sinulla on mukava blogi ja kiitos kun linkkasit minun sivuille! Toivottavasti sinusta tulee oikein suuri Hoyien ystävä.

Aralia kirjoitti...

O.S.: Löytyi! Olen aiemmin yliopiston maastokurssilla tutustunut soiden kasvillisuuteen. Silloin tuli todettua, miten pieni kihokki on. Moni etsi sellaista kämmenen kokoista kasvia, eikä löytänyt kihokin kihokkia. Sitten kun heille näytti yhden, niitä olikin maa täynnä. En nyt huomannut noista kuvista, että niihin olisi kihokki osunut, mutta pieniä ovat. Sen pyöreän "ansan" halkaisija oli ehkä puolisen senttiä. En ole ikinä nähnyt niin suuria kihokkeja, kuin mitä kirjoissa annetaan mitoiksi.

Hanna-Riikka: Huomasin sen. Minusta tulee puutarhuri. Olen opiskellut biologian kandidaatiksi, mutta sitten vaihdoin alaa käytännönläheisempään. :)

O.S. kirjoitti...

Kiitoksia neuvoista kihokin etsimiseen. Suolta lopulta löytyi pyöreälehtikihokki. Tämä kihokki on suomessa hyvin yleinen, mutta siitä huolimatta kirjoissa esitellään yleensä vain kookkainta kihokkia eli pitkälehtikihokkia, joka saattaisi yltää kämmenpohjan mittoihin.

Kun yhden kihokin lopulta löysin, niin niitähän kasvoi todellakin aika paljon. Rämeeltä löytyi myös paljon karpalon kukkia.

Aralia kirjoitti...

O.S.: Kiva, että löysit. :) Ne tosiaan ovat ällistyttävän pieniä, eikä niitä meinaa huomata, ellei kulje nenä maata viistäen. Sitten kun yhden äkkää, ihmettelee kun ei aiemmin yhtään bongannut. Minä itse löysin ensimmäisen, kun maastokurssin vetäjä heitti jokaiselle neliön maahan ja siitä piti kartoittaa kaikki neliön sisään sattuneet kasvit. Olin tuijottanut maata varmaan jo vartin, ennen kuin äkkäsin että siinä keskellähän on kihokki. :D