Kuinka tapetaan kasvi

Hukutetaan se

Yleisin tapa tappaa huonekasvi, koska harvan kasvin juuret kykenevät hengittämään veden alla. Kasvit ovat siitä erikoisia otuksia, että ne paitsi juovat, myös hengittävät juurillaan. Pitäisi aina huolehtia, ettei kasteluvesi jää ruukkuun tukahduttamaan juuria, vaan että se pääsisi valumaan pois joko aluslautaselle tai vesisäiliöön. Aluslautasellakaan vesi ei saisi seistä kuin korkeintaan vartin. Kastelun tarve pitäisi myös aina tarkistaa joko tökkäämällä sormi multaan ensimmäiseen niveleen asti (=siis siihen, mistä se sormi taipuu ensimmäisen kerran) tai ostamalla mullankosteusmittarin. Hinta on noin kympin, ja niitä löytää ainakin puutarhamyymälöistä.

Tapetaan se janoon

Tämä on helppoa. Kasvi ei tarvitse kuin unohtaa. Kun ihmiset yrittävät välttää edellisen kohdan, he monesti sortuvat sitten liioittelemaan. Usein kasvit on istutettu turvepohjaiseen multaan, joka on vaikea saada kastumaan uudelleen, jos se pääsee kuivumaan aivan korpuksi. Jos multapaakku on kuivuessaan kutistunut jo niin, että ruukun reunoille on syntynyt railo, on jo korkea aika kastella. Ja jos kasvi on nuupahtanut ja multa on kuivaa, se haluaa vettä. Nyrkkisääntö: Tarkista vedentarve kerran viikossa. Erityisen ohutlehtisten kasvien kohdalla voi olla tarve kastella päivittäin (kodinonni, viheradiantumi). Jos haluaa venyttää kasteluväliä, kannattaa harkita säiliöruukkuja.

Ruokitaan se hengiltä

Tämä on itseasiassa tarkasti otettuna edellisen muunnelma. Jos kasville annetaan jatkuvasti liikaa lannoitetta, se ei lopulta saa imettyä mullasta vettä, vaikka sitä siellä olisikin. Ei siis lannoiteta runsaammin kuin lannoitepurkin ohjeessa neuvotaan. Liian runsas lannoitus on myös rahantuhlausta. Vaikka se ei kasvia tappaisikaan, monesti etenkiin liian voimakas typpilannoitus johtaa isoihin lehtiin, mutta kukkia ei näy, ei kuulu.

Grillataan se

Otetaan kasvi, ja laitetaan se kuumimpaan paahteeseen, mitä löytyy. Paras tapa on ottaa koko talven sisällä viihtynyt kasvi ja nostaa se ensimmäisten lämpimien päivien innoittamana voimakkaimpaan aurinkoon, mitä parvekkeelta löytyy. Lehdet palavat auringossa, minkä näkee niiden muuttumisena keltaisiksi. Etenkin suurimmassa valossa olleet kellastuvat. Jos haluaa aiheuttaa vielä pahempaa tuhoa, sumuttaa kasvin kun se on auringossa. Pienet vesipisarat toimivat kuin polttolinssit ja tekevät lehtiin täpliä.

Grillaamisen sijaan voi kokeilla juuriston keittämistä. Laitetaan siis kasvi mustaan tai metalliseen, mieluiten mustaan JA metalliseen ruukkuun aurinkoon, ja annetaan hautua. Jos ruukkuja ei voi vaihtaa ja haluaa välttyä tältä, mullan ja ruukun väliin tulee laittaa eristekerros esim. styroxista. 

Jäädytetään se

Monesti tämä tehdään vahingossa. Talvella käydään ostamassa kiva kasvi, eikä pakata sitä, kun "autollehan kävelee hetkessä". Se hetki on usein ihan riittävän paljon, ja seuraavana päivänä kasvi on pudottanut kaikki lehtensä. Erityisen herkkiä tälle käsittelylle ovat joulutähdet. Kasvin voi tappaa kylmyyteen myös unohtamalla sen ulos tai kuistille, jossa lämpötila karkaa liian alas. Monet trooppiset kasvit kärsivät jo alle +15 asteen lämpötiloista, toiset vasta alle +10 asteen tai +5 asteen alle karkaavista lämpötiloista. Mikään kasvi ei kuitenkaan kasvuvaiheessa kestä lämmön äkillistä putoamista pakkaselle. Jotta kasvit kestäisivät pakkasta, niiden on pitänyt saada hitaasti valmistautua siihen tuleentumalla.

Jäädyttämisen erityismuoto on jäädyttää juuristo. Usein uhrina ovat pienet taimet ikkunalaudalla, jossa vetää. Jos muualla ei ole tilaa, ruukut kannattaa nostaa styroxlaatikkoon, joka suojaa niitä kylmältä.

Eristetään se pimeään

Kaikki kasvit tarvitsevat valoa elääkseen. Jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Kasvit monesti pysyvät hengissä liian pimeässä, jotkut jopa ihmeellisen pitkiä aikoja, mutta ne kyllä oireilevat ennen kuolemaansakin. Ne eivät kuki, pudottelevat lehtiään ja uusi kasvu on vaaleaa. Kasvu voi myös pysähtyä kokonaan. Kasvi voi myös kasvaa oudon muotoiseksi kurotellessaan valoa kohti. Jos auringonvaloa ei ole mahdollista saada, kasvi kyllä tyytyy myös keinovaloon. Niitä vain ei kannata laittaa liian lähelle kasvia, jottei se grillaannu. Toisaalta liian korkealla oleva lamppu ei paljoa kasvia lohduta. Energiansäästölamput ovat parhaita, sillä ne tuottavat vähän lämpöä. Kasvilamput tuottavat sinipunaista valoa, sillä näitä aallonpituuksia kasvit pystyvät hyödyntämään parhaiten.

Syötetään se ötököille

Tämä on jo edistyneempien tapa, ellei kasvi ole saanut salamatkustajia jo ennen kotiutumistaan. Jos kasvi alkaa äkkiä voida huonosti, vaikka hoito on pysynyt samana, syynä ovat usein ötökät. Niiden ilmestyminen kertoo, että kasvilla on jokin huonosti. Hellejakso käy myös kasvien voimille, jolloin tuholaiset usein iskevät. Tai sitten kastelussa, lannoituksessa tai lämpötilassa on ollut jo pidempään jokin vähän pielessä. Jos haluaa sulkea ötököiden buffetin, keinot ovat monet. Jos kyseessä ovat hyönteiset, helpointa on tökätä multaan Provadoa (oma mielipide). Jos kyseessä ovat hämähäkkieläimiin kuuluvat punkit, pitää julistaa pyhä sota tai hyvästellä kasvi.

Tapetaan se tauteihin

Tämä on harvemmin kasvin omistajan vika. Monesti kasvi on ollut sairas jo ostettaessa tai sitten jokin kasvinesteitä imevä tuholainen on tartuttanut sen. Usein ei ole oikein mitään tehtävissä, sillä kun tartunnan huomaa, yleensä koko kasvi on jo saastunut.

Hankitaan kissa/koira/muu tuhoeläin

Kissat pitävät joidenkin huonekasvien mausta aivan liikaa. Suosikkeja ovat kuulemani mukaan pullojukat, kiinanruusut ja rönsyliljat. Ne tykkäävät myös istua kasvit littaan päästäkseen katselemaan maisemia. Koirat taasen voivat innostua tarkistamaan, onko kasvin alle piilotettu luu. Ne myös kuulemma pitävät pistokkaista. Molemmat osaavat tiputtaa kasvit ruukkuineen lattialle, etenkin kun olet viikonlopun yli matkoilla.

Leikataan se hengiltä

Huonokuntoisen kasvin liian innokas leikkaus voi koitua sen kohtaloksi. Kuolleet osat voi leikata pois huoletta, mutta kannattaa tarkistaa, onko kasvissa osia, joita se ei osaa kasvattaa takaisin.

Hoidetaan se hengiltä

Kasvit ovat paljon hitaampia kuin ihmiset. Nuupahtanut kasvi ei pomppaa pirteänä pystyyn sillä sekunnilla kun se saa vettä. Liian vähäisessä valossa kitunut ei paremmassa valossa rupea kukkimaan välittömästi. Kun uusi viherpeukalo sitten kauhukseen huomaa, että kasvilla on jokin huonosti, hän panikoi ja tekee kaiken mahdollisen: Hukuttaa tänään, kuivattaa sitten aivan korpuksi, antaa lannoitetta, vaihtaa lannoitetta, käy kaikki kaupan lannoitteet läpi viikon sisällä, vaihtaa kasvupaikkaa vartin tai ainakin päivän välein ja kun kasvi yhä kituu, leikkaa sen rajusti, jos se innostuisi. Kasviparka ei tiedä miten päin olisi, ja lopulta ötökkäinvaasio iskee viimeisen naulan arkkuun. Otetaan siis rauhassa, mietitään mikä kasvilla voisi olla, ja toimitaan sen mukaan. Moni kasvi kokee järkytyksen, kun se joutuu kasvihuoneesta kotioloihin. Kunhan kasvissa ei ole tuholaisia, se kyllä toipuu.

Jos onnistuit tappamaan kasvisi tavalla, jota ei tässä ole lueteltu, kerro se minulle, niin lisätään se listaan.