Tekevälle sattuu

Viikko alkoi - yllätys, yllätys - kivitöillä. Näyttämölle saapui uusi lelu, joka pääsi heti tositoimiin.

Ensin sillä vähän kitkettiin...

...ja sitten sillä vähän kuorittiin pintamaata pois. Tämä on sen verran vaikeampi kone käytellä, että minua ei ole siihen vielä opetettu.

Me harjoittelijat riehuimme sitten täällä. Ladoimme tuon suoran käytävän sinisen seinän viereen ja leikkasimme kiviä siellä, missä oli pakko.

Kivimiehen leikkauspöytä on aika karu ja hyvin pölyinen. Jatkojohtohan pitäisi avata aina kokonaan, jottei se kuumene liikaa ja syty palamaan, mutta ei semmoiseen ole aikaa. Siksi täällä on jo yksi poltettu.

Päivän ensimmäinen moka perustui "rikkinäinen puhelin"-ilmiöön. Minä kysyn, leikataanko reuna, vai korjataanko kiviä vielä. Toinen harjoittelija sanoo että käy kysymässä. Ohjaava puutarhuri huutaa kaivurista jotain, jonka harjoittelija päättelee tarkoittavan "juu", ja antaa minulle luvan leikata. Sitten säädettiin jälkikäteen ja uusiksi meni. Tuli ainakin harjoiteltua leikkaamista. :)

Toinen moka sattui sitten kivilavoja kuljetellessa. Traktori vähän haukkasi betonia, mutta "Se on vain betonia". Eli parempi törmätä elottomaan pylvääseen jonka saa betonilla korjattua kuin kaveriin, joka on vaikeampi tapaus. (Toim. huom. Ja sehän en ollut minä, joka sitä traktoria silloin ajoi. Kehtasittekin epäillä moista. ;) )

Loppupäivä tehtiin porukalla pohjia käytävälle, joka tulee kukkapenkin ja petankki-alueen väliin. Huomenna jatkuu.