Kastelusta: Yleisohjeita

Vanhemmassa postauksessa kerroin, että kasvin saa tapettua hukuttamalla sen juuret. Tätä ei pidä ymmärtää niin, että oikea tapa kastella kasvia on antaa sille pikku tilkka kerrallaan. Jos kasville antaa jatkuvasti liian vähän vettä, joka kastelee hädin tuskin mullan pinnan, kasvi kasvattaa suurimman osan juuristaan aivan pintaan, ja kärsii janosta. Paras tapa kastella on matkia luontoa: kerralla runsaasti.

Miksi ja miten kasvin juuret sitten saa hukutettua? Syynä ei ole märkä multa, vaan se, ettei mullassa ole lainkaan ilmaa. Selitän. Tavallisesti mullassa on huokosia, maamurusten väliin jäävää tilaa, ellei sitä ole tarkoituksella tampattu aivan tiiviiksi. Näitä huokosia on eri kokoisia, pieniä ja suuria. Kasville ihannetilanne on, että suuret huokoset ovat täynnä ilmaa ja pienet vettä. Näin juurten saatavilla on molempia. Mullan kuivuessa vettä täynnä olevat pienet huokoset tyhjenevät. Kun multa kastellaan, veden käyttäytymiseen vaikuttaa sekä painovoima että veden pintajännitys. Painovoima vetää vettä alaspäin. Veden pintajännitys "jarruttaa" vettä, ja saa sen jäämään "jumiin" pieniin huokosiin. Multaa kastellaan niin kauan, että siinä olevat pienet huokoset täyttyvät ja mullassa oleva turve tai muut vettä sitovat aineet ehtivät turvota. Tärkeää on kuitenkin, että liika vesi pääsee valumaan pois. Muuten suuret huokoset täyttyvät nekin vedestä, ja juuret hukkuvat.

Eli tarpeeksi vettä kerralla, ja liian veden on päästävä valumaan pois. Tapoja on monia. Ensin kuitenkin varmistetaan, että kasvi tarvitsee vettä. Työnnetään sormi multaan ensimmäiseen niveleen asti. Jos multa ei tunnu märältä, tarvitsee kastella. Kastelun tarvetta ei siis katsota vesisäiliön mittatikusta tai kalenterista, vaan siitä, miten paljon kasvilla on vielä juotavaa.

Jos ruukussa on pohjareikiä, otetaan kasvi ruukkuineen ja viedään vesisammion luo. Upotetaan ruukku veteen ja annetaan mullan imeä vettä itseensä 10-15 minuuttia tai kunnes ilmakuplien tulo loppuu. Sitten nostetaan kasvi ruukkuineen vedestä pois sellaiselle alustalle, jossa liika vesi pääsee valumaan pois. Kun vettä ei enää tiputtele pohjasta, viedään kasvi takaisin. Tämä kastelutapa on hyvä monesta syystä. Ensinnäkin se sopii suurimmalle osalle kasveja. Toisekseen se on hyvin helppo oppia. Kolmanneksi se estää suolojen kertymistä multaan. Lisäksi jos kasvin vie kastelua varten vesipisteelle, sen saa helposti samalla suihkutettua pölystä.

Missä voi mennä vikaan: Unohtaa kasvin uppeluksiin vesisaaviin, tai ei anna kasvin valuttaa liikoja vesiä pois, vaan nostaa kasvin suojaruukkuunsa (ruukkuun, jonka pohjassa ei ole reikää) liian pian. Liika vesi valuu suojaruukun pohjalle kerrokseksi, ja tukahduttaa juuret ruukun pohjalta.

Jos kasvi on edelliseen liian painava siirrettäväksi tai jokin muu estää tavan yksi, voidaan tuoda vesi kasvin luo. Taas on tärkeää, että liika vesi pääsee pois, mutta varmista, ettei se paikka ole perintökalusteen pinta tai valkoinen matto. Kasvin juurelle kaadetaan vettä niin paljon kuin ruukkuun mahtuu. Odotetaan, että se imeytyy. Taas ruukkuun kaadetaan niin paljon vettä kuin siihen mahtuu. Odotetaan, että sekin imeytyy. Jatketaan, kunnes ruukun pohjasta tulee vettä pihalle.

Missä voi mennä vikaan: Jos kasteluväli on venähtänyt liian pitkäksi, ja multa on rutikuivaa, vesi voi hulahtaa suoraan läpi, eikä jää hyödyttämään kasvia. Silloin olisi hyvä, jos veden saisi viipymään ruukussa pidempään. Joko hidastetaan veden karkaamista kasvin ulottuvilta aluslautasen (tai suuren saavin) avulla tai kaadetaan kasville vettä, kunnes multa alkaa taas sitä imeä. Jos käytetään aluslautasta tai saavia, niille valuneen veden annetaan seistä kasvin ulottuvilla 10-15 minuuttia, jonka jälkeen ylimääräinen vesi kaadetaan pois. 

Jos käytetään säiliöruukkua, katsotaan ensin, onko säiliössä vettä. Jos on, jatketaan matkaa. Jos ei ole, tökätään sormi multaan ja kokeillaan, onko se märkää. Jos multa on kuivaa ensimmäisen nivelen matkalta, kastellaan. Kaada ensin vettä niin paljon yläkautta kuin ruukkuun mahtuu ja anna sen imeytyä. Katso, tuliko vesisäiliöön vettä. Jos ei, toista. Kun vettä päätyi säiliöön asti, voit täyttää säiliön kasteluaukon kautta.

Missä voi mennä vikaan: Tapoja on monia, mutta vettä pitäisi aina kaataa yläkautta edes jonkin verran, jotta kasvi saa juotavaa, vaikka sen juuret eivät yltäisikään säiliöön asti. Vaikka säiliössä olisikin juuria, voi olla että ne ovat vahingoittuneet, eikä kasvi saa niillä imettyä vettä. Yllä kuvatulla tavalla multaan syntyy vesipatsas, joka varmistaa vedensaannin.

Vaarana on, että kasville annetaan niin paljon vettä, että säiliön vesi nousee multaan asti ja tukehduttaa juuria. Jos tämän haluaa välttää, tapoja on monia. 1. Odottaa niin kauan, että kaikki yläkautta kaadettu vesi on varmasti päässyt valumaan säiliöön, ja täyttää sitten säiliö tarkistaen välillä mittatikulla vedenpinnan korkeuden. 2. Täyttää säiliön vain puolilleen. 3. Tekee ruukkuun ylivuotoreiän tai -reikiä säiliön yläpuolelle, jolloin liika vesi pääsee valumaan pois, mutta säiliö ei tyhjene.

Tiedän, että jotkut kastelevat ruukkukasvinsa vain kaatamalla vettä aluslautaselle, eivätkä kaada vettä yläkautta lainkaan. Tämä toimii, kunhan kasvin juuret yltävät jo lautaselle asti. Pienet taimet ja ruukunvaihdon kokeneet kasvit tulisi kastella yläkautta.

 

Nämä ovat kastelun yleisohjeet, jotka sopivat suurimmalle osalle huonekasveista. Poikkeuksen muodostavat kasvit, jotka vaativat runsaasti vettä (kodinonni, viheradiantumi). Yhteistä näille kasveille ovat hyvin ohuet lehdet. Ne suositellaan istutettavaksi säiliöruukkuun, jonka säiliö täytetään heti, kun se tyhjenee. Myös hyvin kuivissa oloissa olevat kasvit, kuten kaktukset vaativat omat kasteluohjeensa. Niillekin annetaan kerralla paljon vettä, mutta kasteluväli on paljon pidempi kuin muille kasveille suositeltava pari päivää - viikko. Mehikasvien kohdalla on erityisen tärkeää, ettei liika vesi jää seisomaan multapaakkuun.